Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla

Kuva: Stupido Records

Pelle Miljoona lienee kiistatta suomalaisen punk rockin tärkein yksittäinen muusikko. Joillakin on saattanut kuitenkin jäädä huomaamatta, miten hienoja lahjakkuuksia hänen yhtyeissään on vaikuttanut. Yksin ei ole Pelle piisejään pistellyt. On ollut semmoisia kitaristeja kuin Andy McCoy, Rubberduck Jones ja Stefan Piesnack. On ollut multi-instrumentalistit Ari Taskinen ja Tumppi Varonen, ja niin edelleen.

Singles 1978–1981 (Stupido/PNV, 2025) on hieno kokoelma tämänkin havaitsemiseen, ja se onnistuu vihdoin myös vinyylikiekoilta – ensimmäinen painos tuli prässäämöstä virheellisenä, kahdella c-puolella, mutta nyt on kunnollista. Julkaisu kuuluu suomalaisen punkin ja uuden aallon rokkiyhtyeiden pikkulevyistä koostettujen pakettien sarjaan. Aiemmin on ilmestynyt vastaavat Woude- ja Problems?-yhtyeiden (lue arvio) singleistä.

Pelle Miljoonan vuoro sarjan kolmantena ei ole sattumaa: hän täytti helmikuussa seitsemänkymmentä vuotta. Varsin vireältä pappaikäiseltä on julkaistu tänä vuonna lisäksi live-levy Pispala Punks -yhtyeen kanssa, ja vielä on tulossa studioalbumi Pelle Miljoona Band -ryhmällä.

* *

Pelle Miljoonan uran ensimmäisiä vuosia on dokumentoitu muutamallekin single-kokoelmalle. Ensimmäinen, suppea katsaus ilmestyi jo vuonna 1980: Meillä menee lujaa -levyn (Love Records) toinen puoli oli varattu Pelle Miljoonan yhtyeiden kappaleille (toinen Problems?- ja Hymy Taskisen & Co -ryhmien). Pari vuotta myöhemmin julkaistiin kokoelma Nämä päivät, nämä yöt (Johanna). Näillä kahdella levyllä on melko monta Pelle Miljoonan yhtyeiden vuosien 1978–1981 keskeisistä singlekappaleista. Ei kuitenkaan kaikkia. Vaikkeivät singlekokoelmia olekaan, sisältävät myös ainoastaan cd-muodossa julkaistut Stoori – vuodet 1978–82 (Johanna, 1995) ja Nuoret Sankarit 1978–1982 (Johanna, 2011) kosolti päällekkäisyyksiä nyt julkaistun tuplalevyn kanssa. Neljän hopeakiekon paketti Olen Kaunis – Kaikki Laulut 1978–1980 (Johanna, 2008) on nimensä mukaisesti kattava. Siltä jäävät kuitenkin puuttumaan tuoreella kokoelmalla mukana olevat vuoden 1981 julkaisut.

Eikä siinä vielä kaikki. Pelle Miljoonan tuottoisasta urasta on lukuisia muitakin kokoelmalevyjä, ja suurin osa niistä painottuu nimenomaan alkupään tuotantoon. Jos tahtoo nimenomaan vinyylilevyn, jolla on kattavasti vuosien 1978–1981 single-kappaleet, niin on se nyt tässä.

Kuten odottaa saattaa, on Singles 1978–1981 konseptinsa lisäksi myös ulkoasultaan ja muodoltaan samaa sarjaa edeltäjiensä kanssa. Pelle Miljoonan kuvin koristellut kannet ovat avattavat, ja niiden sisäpuolelle on painettu levyn kappaleiden tärkeimmät julkaisutiedot. Liitearkissa kuvia on myös yhtyeistä sekä lyhyttä englanninkielistä historiikkia ja kommentteja tai anekdootteja muutamien kappaleiden taustoista.

* *

Juuri vuosien 1978–1981 singleillä julkaistiin melkoinen määrä Pelle Miljoonan eri yhtyeiden merkittävimpiä kappaleita. Pelle Miljoonan tuotanto on kuitenkin ollut yhtyeestä riippumatta oikeastaan aina melko epätasaista, eivätkä pitkien levyjen parhaat raidat välttämättä ole singlejulkaisuja.

Singles 1978–1981 etenee kronologisesti. Sen aloittavat Pelle Miljooona & N. U. S. -yhtyeen raa’asti riuhtaisemat kappaleet ovat ajankohtaisia myös vuonna 2025. Turhautumisen raivokas kuvaus Olen työtön on todellisuudessa singlen a-puoli. Tällä kokoelmalla se tulee kuitenkin vasta toisena. Järjestys on oikea juuri näin, kun levyn räjäyttää alkuun energinen ohjelmanjulistus Mä vaan pogoon. Mitäpä muutakaan tehdä, jos on työtön.

”Herrat vain yhteen käsiä hieroo
Niillä aivojen paikalla on mätä liero
Ne vaan sanoo sori aika on ankeaa ja kauppa kankeaa
Mutta ankeempaa on vielä työttömän päivä
Kun elämänilosta on pelkkä häivä
Perkele
Olen työtön”

Asiat tapahtuivat nopeasti. N. U. S. -yhtyeen energiapurkausten jälkeen julkaistiin single pelkällä nimellä Pelle Miljoona. Vuosi oli vielä 1978, mutta Pelle Miljoona muuttanut Helsinkiin, ja soittajat ympärillä vaihtuneet. Mukana singlellä on myöhemmin 1980-yhtyeessäkin soittaneet kitaristit Rubberduck Jones ja Ari Taskinen sekä basisti Jouko Halttunen. A-puolella on hienosti tulkittu Eddie & the Hot Rodsilta lainattu Lähdetään kiitämään. N. U. S. -ajan raakuus ja kiivas tempo on pehmennyt aavistuksen ja antanut tilaa melodioille. Nyt on töitä, mutta:

”En jaksa tehdä työtä
josta kiitosta ei saa
sanon pomoille hyvää yötä
ja alan vaihtaa maisemaa”

Jo Pelle Miljoonan ensimmäisellä N. U. S.:n jälkeisellä singlellä alkoi siis kuulua muutakin kuin punk-sävyjä. B-puoli Meidän on tulevaisuus on kuitenkin reippaasti kiivastempoisempi kappale. Punk rockille ei sanottu hyvää yötä.

Seuraavalla singlellä Pelkistettyä todellisuutta / Rambling Rose (1979) yhtye on jo Pelle Miljoona & 1980. Ryhmä oli ehkä johtohahmonsa kaikista toimivin – soittajilla oli näkemystä ja kokoonpano pysyi kohtalaisen stabiilina sekä kappalemateriaali suhteellisen korkeatasoisena. Pelkistettyä todellisuutta julkaistiin Pelko ja viha -klassikko-lp:lläkin (Love Records, 1979), joka on vielä rosoisesti punk. Kappale on yksi Pelle Miljoona & 1980:n hienoimpia. Se on ehkä hieman vähemmän raaka kuin N. U. S. -tuotanto, mutta siinä pelataan tehokkaasti sävyillä ja draamalla. Vainoharhaista asetelmaa rakennetaan ensin pitkässä tummasävyisessä introssa upeasti tunnelmoivin, hauskasti progressiiviseen rockiin viittaavin kitaroin ja edelleen jännitettä kasvattavassa a-osassa. Kun kertosäe räimitään päin kuuntelijaa, on se paitsi raaka, myös mitä tarttuvin ja… niin: pelkistetty. Vielä rujommin, hengästyttävämmällä tempolla ja murisevammilla bassosaundeilla roiskaistaan MC5-laina Rambling Rose.

Niin ikään 1979 julkaistu Mulla menee lujaa / Rakastava voima on Pelle Miljoona & 1980:n onnistunein single. On nuoruuden innosta pursuavaa energiaa ja yhtyeen tuotannossa lisääntyvää melodisuutta. Riehakas Mulla menee lujaa on yksi ryhmän hienoimmista sen laidan kappaleista, ja b-puoli, Rubberduck Jonesin säveltämä tunteelinen uuden aallon rokki Rakastava voima, voisi aivan yhtä hyvin olla a-puoli.

Pelle Miljoona & 1980 julkaisi vuonna 1979 vielä yhden singlen. Lanka palaa on Tumppi Varosen laulama käännösversio Hair-musikaalissa kuullusta Let the Sunshine In -kappaleesta. Pelle Miljoona & 1980:n tulkinta on alkuperäistä tummempisävyinen ja kuten odottaa saattaa, raaempisointinen. ”Hippie goes punk”, luonnehditaan levyn liitearkissa. Tunnelmallinen ja reipastempoinen uuden aallon rock Intiaanikesä on merkitty koko yhtyeen nimiin. Typerät, hupsuttelevat lällätykset pilaavat muuten kelpo kappaleen.

* *

Toisella albumillaan Pelle Miljoona & 1980 on edelleen monipuolistanut ilmaisuaan. Ryhmän viimeinen single Tahdon rakastella sinua / Viimeinen syksy (Johanna, 1980) on lohkaisu siltä. Molemmat kappaleet ovat Ari Taskisen kynästä. Yltiöromanttinen, höpsö Tahdon rakastella sinua -hittisingle asettuu syntetisaattoreineen ja pianonkilkutteluineen kaikkineen uuden aallon rockin puolelle. Soolokitaronnille voi myöntää erityismaininnan. B-puoli, pitkäsoiton nimikappale Viimeinen syksy suorastaan jatsahtaa.

Viimeinen syksy oli Pelle Miljoona & 1980:n viimeinen levy. Aivan tyystin punkille ei kuitenkaan sanottu näkemiin, vaikka joku sellaista saattoi uumoilla. Ari Taskinen ja Tumppi Varonen jäivät jatkamaan seuraavan yhtyeen parissa. Perustettiin Pelle Miljoona Oy. Taskinen oli nyt kosketinsoittaja. Andy McCoy tuli kitaristiksi ja Sam Yaffa basistiksi. Oy:n ensimmäisen singlen energisessä Olen kaunis -kappaleessa (Johanna, 1980) on vielä punkimpaa riuhtaisua riipaisevalla teiniangstilla (”Tajuutsä maailma??!”). Varosen laulamalla ja Taskisen hooposti sanoittamalla b-puolella Älä äiti itke tempo laskee ja ollaan keskivertoa joutavamman puoleisessa uuden aallon rockissa.

Ryhmän seuraava single oli sitten tumma, reissuromanttinen Moottoritie on kuuma (Johanna, 1980), joka on tietysti edelleen Pelle Miljoonan suurin hittikappale. Etenkin kertosäe on tietenkin ikoninen, mutta a-osakin soi hienosti, erityisesti Ari Taskisen kosketinsoittimet. McCoy ja Yaffa hoitavat hommansa mallikkaasti. Jälkimmäisen hienosti kulkeva bassottelu hallitsee kertosäettä. Kun Moottoritie on kuuman hittikappaleet ovat niin puhkisoitettuja, tuppaa joskus unohtumaan, kuinka hieno yhtye oikeastaan siihen aikaan oli. Jokainen soittaja tekee kaiken tyylillä. Singlen b-puoli on lainaraita, ska-rytmillä nytkyttävä ja puhallinten ryydittämä upbeat Viesti teille kovikset, alun perin Dandy Livingstonen Rudy A Message to You (Ska Beat, 1967), josta The Specials sai myöhemmin hitin.

Moottoritie on kuuma -levyn jälkeen kiinnostus Pelle Miljoonan tekemisiä kohtaan väheni, vaikka hän julkaisi eri kokoonpanojensa kanssa yhtä lailla onnistunutta ja epäonnistunutta musiikkia. Hittejä vain ei tullut entiseen malliin. Esimerkiksi Avoimet ovet -projektin kuumasti sykkivä Jalokiviä yössä -kappale ei ehkä ole Pelle Miljoonan uran kaikista kirkkain helmi. Se kuitenkin muistuttaa, kuinka hänen yhtyeensä levyttivät Moottoritie on kuuman jälkeen monipuolisempia lp-kokonaisuuksia, kuin ehkä usein ajatellaan. Pelle Miljoonan varhaisissa albumeissa ei oikeastaan lopulta ole kahta tyylillisesti tyystin samanlaista. Viimeistään Avoimet ovet yhtye piti ovet avoimena.

Avoimet ovet -kokoonpanon kaksi vuonna 1981 julkaistua singleä ovat mukana tällä kokoelmalla. Jo varhain Pelle Miljoonan mukaan tarttuneet jamaikalaisrytmit ovat säilyneet hänen eri yhtyeidensä tuotannossa, ja hänen havaintonsa ihmisluonnosta ovat edelleen surullisen ajankohtaisia. Avoimet ovet -yhtyeen singlekappale Mitä tänään koulussa opit käy esimerkistä.

”Mitä tänään koulussa opit, poika pellavapäinen?
Mitä tänään maailmasta koit, tytär silkkihapsinen?

 

Että Isä Jumala loi maan ja ihminen loi kaikki lait,
joiden nojalla tuhota sallitaan luonto, eläimet ja minutkin kai
ja kauneimmat hyveet ovat ahneus, välinpitämättömyys ja itsekkyys
ja kauheimmat synnit ovat rakkaus, hyvä tahto ja ystävyys

 

Enkä olisi tahtonut oppia että maailmassa on niin paljon sotia
miljoonat lapset ilman kotia, ja kansakunnat kasvatetaan vihaamaan toisiaan”

Kokoelma-lp:n Avoimet ovet -singlet ovat myös selkein osoitus Pelle Miljoonan yhtyeiden musiikin epätasaisuudesta. Erityisesti tämä pistää korvaan Mitä tänään koulussa opit -pikkulevyn naiivissa b-puolessa Vielä jossain on rakkautta. Avoimet ovet -kappale puolestaan kulkee oikein hienosti.

* *

Pelle Miljoona Oy:n Moottoritie on kuuman levytyksen jälkeen Andy McCoy ja Sam Yaffa lähtivät valloittamaan maailmaa Hanoi Rocksin jäseninä. Oy jatkoi vielä eri kokoonpanoilla, kunnes hiipui.

Singlekokoelman d-puoli osoittaa, että hiipuminen ei johtunut ainakaan ensimmäisestä kokoonpanonmuutoksesta. Moottoritie on kuuma -levyä välittömästi seuranneen kauden – Matkalla tuntemattomaan -levyyn (Johanna, 1981) saakka – Pelle Miljoona Oy:n tuotannossa on monta Pellen uran aivan hienoimpiin lukeutuvaa kappaletta. Kitaristiksi tuli Stefan Piesnack ja bassoon T. B. Widow.

Varjo seuraa onneain -kappale (Johanna, 1981) on kiihkeätempoinen uuden aallon rokki ja Kuolemaantuomitun laulu uskomattoman hieno, kohtalokas ja pateettinen – juuri sellaisena parasta Pelle Miljoonaa. Tämän levykriitikon heikko kohta, piano, on vahvasti läsnä. Kun aurinko paistaa (Johanna, 1981) on sitten tavallaan vähän täytekappale – niin, sanalla sanoen a-puoli, jonka pitäisi olla b-puoli – vaikka soittajat ovatkin näkemyksellisellä työskentelyllään tilanteen tasalla. Kappale kyllä kaappaa kuuntelijan otteeseensa loppua kohti. Kaunis Rakastavaisten laulu puolestaan on oikeastaan levyn ensimmäinen varsinainen suvantokohta, mutta toimivista pianonkilkutteluistakin huolimatta valitettavasti samalla hieman liian pitkä.

Singles 1979–1981:n päättävät aliarvostetuksi jääneen Matkalla tuntemattomaan -lp:n pikkulevyllä julkaistu nimiraita (Johanna, 1981) ja sen b-puoli Nämä päivät, nämä yöt. Ensin mainittu on reipastempoinen ja ainakin soundeiltaan sekä kitaroiltaan hieman Pelko ja Viha -pitkäsoiton aikaista Pelle Miljoona & 1980 -kokoonpanoa muistuttava kappale. Basistiksi on vaihtunut Vexi Kumpula. Panee taas muistelemaan, kuinka hieno yhtye Pelle Miljoona Oy parhaimmillaan olikaan. Tokko pahasti liioittelen, jos väitän kappaletta yhdeksi tämän kokoelmalevyn parhaista.

Tupla-lp:n päättää yhtä lailla hieno, näkemyksellä sovitettu ja tuotettu, kiihkeä ja romanttinen, Nämä päivät, nämä yöt. Tällaiseen kappaleeseen on hyvä lopettaa mikä tahansa levy.

”Nämä päivät, kun aurinko on kuumempi kuin koskaan,
nämä yöt, kun kuu on kiillotettua hopeaa”

* *

Singles 1979–1980 tuli käsiteltyä, mutta kokoelman cd-versio kattaa pikkulevyt vuoteen 1989 saakka – miltei tuplasti musiikkia! Niiden kappaleet ovat valitettavasti pääosin huomattavasti edeltäneitä singleraitoja heikompia. Käytössä on ollut merkittävästi tylsempi sävelkynä. Näistä myöhempien aikojen singleistä ei cd:n mukana tule tietoa edes siitä, minkä yhtyeen nimissä mikäkin kappale on levytetty.

Vuoden 1982 Sodoman poika / Puukko-Mack -single (Johanna, 1982) on vielä oikein mukavaa kuunneltavaa. Varonen on häipynyt Oy:stä ja kitaristiksi vaihtunut T. T. Oksala. A-puoli on toimivan pianonkilkutuksen ryydittämä keskitempoinen rokki. Gomorran poika hyväksyy. Puukko-Mack on lainakappale, Kurt Weill / Bertolt Brecht -tuotantoa Kolmen pennin ooppera -näytelmästä. Suomenkieliset sanat ovat Elvi Sinervon kynästä. Tulkinta on kelpo. Etenkin Tom Müllerin näkemyksellistä kapakkapianoa kuuntelee mielikseen.

Viimeinen Pelle Miljoona Oy -julkaisu oli ajan oloon sopivasti tummasävyinen, jopa synkkä Tanssi tämä tanssi / Elämä on salaisuus -single (Johanna, 1982). Muusikot ovat Taskista lukuunottamatta vaihtuneet. Bassoa soittaa Jesu Hämäläinen, rumpuja Vando Suvanto ja kitaraa Stefan Piesnack. A-puoli toimii, b ei ensinkään.

Kokoelmalta löytyy vielä muutamia onnistumisia. Yksi niistä on Pelle Miljoona -nimellä levytetty Beibi pukeutuu mustaan (Johanna, 1984), aikansa koleaa saundia sykkivä kappale hienolla pateettisella kertosäkeellä. Musikantit ovat Taskista lukuun ottamatta samat kuin viimeisellä Oy-kokoonpanolla. Myöhempien aikojen ehdoton helmi on Miljoonaliigan erittäin tarttuva rokkikappale Down ja Out (Pyramid, 1985), jolla soittavat Stefan Piesnack (kitara), Jimi Sero (basso) ja Tumppi Varonen (rummut).

Muutaman kappaleen mittaisen keskinkertaisuuskavalkadin jälkeen kuullaan pikkuisen piristävämpää tuotantoa, Pelle Miljoona & Linnunlaulu -yhtyeen hieman melankolista reggaeta soiva Liikaa rakkautta (Pyramid, 1988). B-puoli Shang-ri-laa edustaa peruskitarariffittelyineenkin 1980-luvun loppupuolen romanttista Pelle Miljoona -rockia paremmasta päästä. Kepittäjänä on jälleen Stefan Piesnack. Bassoa soittaa Tero Siitonen ja rumpuja Reijo Kauppila.

Kokoelman viimeiset kappaleet korostavat jälleen Pelle Miljoonan tuotannon epätasaisuutta. Vuoden 1989 reggae-rytmejä tarjoileva Manu ja Harri (Pyramid) on taas yksi b-puoli, jonka pitäisi olla singlen paraatikappale. Pelle on tapansa mukaan pienen ihmisen puolella, kun kappaleen makkaraa ja maitoa nälkäänsä anastaneet päähenkilöt ovat ikään kuin olosuhteiden pakosta päätyneet virkavallan takaa-ajamiksi. Naiivi raita on vain harmillisesti aivan liian pitkä.

Se singlen a-puoli on tässä vaiheessa kuuntelurupeamaa puuduttava Dazvidania Afganistan -tunnelmointi. Kappalekaksikko on Linnunlaulun Sadepäivän ihmisiä -albumilta. Singlenä siltä olisi pitänyt ehdottomasti julkaista lämminhenkinen Sadepäivän ihmiset -raita, joka edustaa helposti koko Pelle Miljoonan levytysuran parhaimmistoa.

Cd:n päättää hienosti Linnunlaulun huuliharpulla ryyditetty, rätväkästi punkahtava kitararokkiränttätänttä – taas muuten singlen b-puoli – Oma koti (Pyramid, 1989). Sitä ennen kuultavan laiskan, väsyttävänä lilluvan Kun kevät taas saa pohjoiseen -a-puolen ”hou-hou-hou” -hokema jää valitettavasti soimaan päähän.

* *

Tupla-lp:tä kuunnellessa huomaa hämmästelevänsä sitä, että Pelle Miljoona & 1980:lta julkaistiin tosiaan kahden lp:n lisäksi neljäkin singleä, vaikka yhtyeen taival jäi niin lyhytikäiseksi. Yhtä lailla hämmästyttää se, kuinka paljon Pelle Miljoona ehti eri yhtyeineen saada muutamassa vuodessa aikaan. Sellaista se silloin oli. Vimmalla tehtiin, ja millaista musiikkia! Kolmanneksi hämmästyttää, kuinka hieno yhtye Pelle Miljoona Oy olikaan. Siinä ei hidastanut edes kahden soittajan lähteminen bändistä heti uran alkupuolella.

Singles 1978–1981 -osuus (siis tupla-lp tai cd-kokoelman alkuosa) on pääosin ilahduttava katsaus tuotteliaan Pelle Miljoonan uran nopeaan kehitykseen energisestä mutta melko monotonisesta punk rockista musiikkiin, joka ei kunnioittanut raja-aitoja. Hopeakiekoista jälkimmäinen osoittaa rikkonaista uraa. Masentavan ja pahimmillaan hermoille käyvän heikkojen kappaleiden joukossa tuikkivat muutamat helmet eivät riitä nostamaan sitä vahvasti plussan puolelle.

Koko tupla-cd 1978–1989 on massiivinen ja uuvuttava paketti kerralla nautittavaksi. Onneksi kukaan ei pakota kuuntelemaan sitä kokonaan. 1978–1981-vinyylin jaksaa pyöräyttää helposti vaikka kahdesti peräkkäin.

Eros Gomorralainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua