David Bowien tytär julkaisi omannäköisensä esikoisalbumin – arviossa Lexi Jonesin Xandri

Kuvat: Lexi Jones

”Se, että olen avoin ja rehellinen taiteeni tarkoituksesta, on tärkeää minulle. Olen taistellut mielenterveyteen liittyvien asioiden kanssa suurimman osa elämästäni. Taiteen tekeminen on ollut selviytymiskeinoni päästä pois synkistä paikoista, joista tuntui olevan mahdotonta löytää tietä ulos.”

Näin kirjoittaa Alexandria Zahra Jones viime vuonna avatulla taidesivustollaan, jossa hän myy piirroksiaan ja tussitöitään. Sivustollaan hän korostaa, että haluaisi jokaisen löytävän oman tavan selviytyä mielenterveyden haasteista ja löytävän samalla käyttövoimaa elämiseen.

Alexandria Zahra Jones on 24-vuotias kuvataiteilija ja vuonna 2016 edesmenneen muusikko David Bowien tytär. Hänen äitinsä on huippumalli Iman.

Kun tietää taustan, ei voi kuin ihailla sitä tapaa, jolla Lexi Jones -nimeä käyttävä kahden kuuluisuuden tytär on hivuttanut ilmoille esikoisalbuminsa nimeltä Xandri (2025). Levy ilmestyi 2. huhtikuuta ilman minkäännäköistä hässäkkää. Toki hänen seuraajansa Instagramissa saattoivat aavistella, että kohta hänen musiikintekonsa kulminoituu levyksi.

Kaksitoista kappaletta sisältävä levy on Lexi Jonesin itsensä sanoittama, säveltämä ja tuottama. Myös levyn hieman jopa ahdistava kansi on hänen omaa taidettaan.

* *

Lexi Jones menetti isänsä herkässä iässä, 16-vuotiaana. Bowie sairasti maksasyöpää puolentoista vuoden ajan maailman siitä tietämättä. Hänen kuolemansa tuli suurena yllätyksenä tammikuussa vuonna 2016. Voi vain kuvitella, millainen järkytys se on ollut perheen sisällä, kun se oli sitä jo meille ulkopuolisille faneillekin.

Tuosta kaikesta on nyt yhdeksän vuotta. Emme tiedä, millaisissa tunnelmissa ja ennakkopaineissa Lexi Jones on työstänyt esikoisalbumiaan, sillä häntä ei ole nähty haastatteluissa asian tiimoilta. Tämä tuntuu viisaalta linjanvedolta.

Ikonisen rock-jumalan tyttären esikoisalbumia ei voi oikein kuunnella puhtaalta pöydältä. Itse en tiedä, olisinko edes törmännyt tähän levyyn, jos sen olisi tehnyt maijameikäläinen. Väkisin miettii, kuuluuko kappaleissa kaikuja David Bowien tuotannosta ja jos kuuluu, niin miltä kaudelta.

Ensimmäisenä levyllä kiinnittää huomion Lexi Jonesin kauniiseen lauluääneen, josta tulee mieleen esimerkiksi laulaja-lauluntekijä Sade. Jones kertoo äänellään rehellisentuntuisesti hetkistä ja tunteista, joiden äärelle kuulija jää mielellään lepäämään.

Balladi Through All the Time tuntuu sanoitukseltaan olevan rohkaisulaulu sekä hänelle itselleen että kaikille muillekin alakulon lannistamille. Jones laulaa niin levollisesti haikeasti, että kyllä, se vilvoittaa.

”Aika on liian arvokasta kiirehtimiseen. Olemme matkalla itsemme paremmalle puolelle, eikä väliä, miten kaukana se on”, hän kirjoittaa laulussaan.

Myös muun muassa raidat In the Almost, Moral Compass ja The Rush of the Absurd kertovat tarinaansa vilpittömästi ja kiinnostavasti.

* *

Levyllä on tilaa niin Jonesin alakuloiselle ja levolliselle laululle kuin itseä ja ihmissuhteita pohdiskeleville sanoituksille. Popahtavat haikeat kappaleet soljuvat mukavasti ja tuovat mieleen kaikuja muun muassa 1980-luvulta.

Esikoisalbumi on herkkä, kaunis ja vilpitön ja samalla tietenkin hieman epätasainen. Joku olisi ehkä tuottanut sen täyteläisemmin eikä tehnyt siitä näin pelkistettyä ja haurasta, mutta toisaalta hyvä, kun kukaan ulkopuolinen ei ole päässyt sörkkimään tätä.

On kiinnostavaa nähdä, mihin Lexi Jonesin tie johtaa. Syntyykö lisää musiikkia? Tai ehkä taiteilijuus tulee seuraavan kerran esiin vaikka runokirjana, kuka tietää. Ehkä on hyvä päättää nuoren taiteilijan omiin sanoihin, jotka löytyvät kappaleesta Through All the Time:

”Älä pelkää, kaikkien on muututtava. Tee virheitä, ne eivät ole koskaan väärässä.”

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua