Riikka Lenkkerin työhuoneelle katsovissa maalauksissa hehkuvat näkemys, taito ja rakkaus maalaamiseen

Työhuoneella (2019–2020).

Riikka Lenkkeri: Iltapäivä työhuoneella. 31.7.2022 saakka Haiharan kartanossa, Haiharankatu 20, Kaukajärvi, Tampere, ti–su 12–18. Vapaa pääsy.

Riikka Lenkkeri on maalarina tarkka näkijä. Hänen muotokuvansa tavoittavat aina kohteensa luonteesta jotain hyvin olennaista. Lenkkeri onnistuu kaappaamaan maalauksiinsa elämän ydintä tavalla, johon esimerkiksi kohdettaan litistävä valokuva tai video eivät pysty. Parhaisiin koskaan näkemiini muotokuviin lukeutuu Riikka Lenkkerin maalaus professori Seppo Knuuttilasta (2021). Tuo muotokuva sijaitsee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tiloissa Helsingissä.

Nyt Tampereen Haiharan kartanon näyttelyssä Lenkkeri avaa katsojille reitin työhuoneensa maailmaan.

Näyttelyssä on paljon samoja elementtejä kuin Lenkkerin näyttelyssä Galleria Saskiassa vuonna 2020, mutta mukana on myös uudempia, teemaa jatkavia ja syventäviä teoksia sekä video, jolla taiteilija kertoo työskentelynsä lähtökohdista omaan rauhallisen avoimeen tyyliinsä. Videolla hän muun muassa toteaa, että työhuone on hänelle hyvin yksityinen, vain työlle omistettu paikka. Vain hyvin harvat ihmiset ovat vierailleet siellä.

Sitäkin suloisemmalta tuntuu, että Lenkkeri avaa maalauksillaan näkymiä työtilaansa ja työskentelyprosesseihinsa. Tässä näyttelyssä prosessien kuvaaminen onkin keskeistä.

Riikka Lenkkeri: Siveltimet ja banaanipuu. Hiili, akryyli, öljy ja pigmentti kankaalle (2022).

Avoimiksi, luonnosmaisiksi jäävät kohdat esimerkiksi suuressa maalauksessa Työhuoneella (2019–2020) ovat teoksen virtauspaikkoja, joissa kaikki mahdollisuudet ovat vielä käytettävissä. Ne ovat kuin alkuja poluille, joita ei ainakaan vielä ole kuljettu pidemmälle. Taiteilijantyön prosessin näkyviksi tehden ne ovat kuin siemeniä, joista voi aikanaan kypsyä kokonaisia uusia teoksia.

Samalla ne luovat maalaukseen ilmavuutta ja keskelle elävää hetkeä astumisen tuntua. Ne tuovat maalauksen pidemmälle vietyihin, valmiiksi työstettyihin kohtiin kontrastiivista hehkua ja korostavat syvällisemmin työstettyjen alueiden kypsyyttä.

Taiteilijan ja mallin tasa-arvoiset katseet

Työhuonekuvausten intiimiyttä lisää se, että Lenkkerin elävänä mallina näissä teoksissa on hänen pitkäaikainen puolisonsa Sampsa Virkajärvi. Lenkkeri katsoo ja kuvaa malliaan arvostavasti ja rakastavasti. Malli näyttää rentoutuneelta ja vapautuneelta, hänen ei tarvitse peittää mitään itsestään.

Eurooppalaisen taidehistorian alastonmallien maalausperinteessä yleisin kuvio on ollut, että taiteilija on mies ja mallit ovat naisia, mieluiten taiteilijaa huomattavasti nuorempia. Suhde haavoittuvassa asemassa eläneeseen malliin on voinut sisältää myös alistavia piirteitä ja taloudellisia riippuvuussuhteita. Malli on ollut ainoastaan (miehisen) katseen kohde, ei aktiivinen toimija tai ajattelija.

Lenkkerin teoksissa tämä asetelma kääntyy. Naisena ja taiteilijana Lenkkeri tavoittaa tasa-arvoisen suhtautumisen malliinsa. Hän antaa tälle näyttelyssään myös oman äänen. Nähtäville on asetettu tekstejä, Sampsa Virkajärven kirjoittamia päiväkirjamaisia merkintöjä siitä, kuinka hän näkee taiteilijan työssään.

Riikka Lenkkeri: Tauko (5. versio). Öljy ja akryyli kankaalle (2019–2022)

Näissä maalausprosesseissa katse ei ole kulkenut vain yhteen suuntaan, taiteilijasta malliin, vaan myös malli on aktiivinen katsoja ja kokija. Virkajärven tekstit ovat kirkkaita, ytimekkäitä ja vilpittömiä ja omalla tavallaan ne laajentavat näiden maalausten katsomiskokemusta. Virkajärvi on itsekin kuvataiteilija, mikä ei voi olla vaikuttamatta hänen ajatteluunsa taiteilijan ja mallin suhteesta ja sen arvosta taiteilijalle.

Virkajärvi tuo teksteissään esiin myös huolta ja kritiikkiä, joka kohdistuu etenkin Lenkkerin taipumukseen tuhota vanhoja maalauksiaan maalaamalla niiden päälle. Kai lähes kaikki taiteilijat tätä tekevät, mutta joskus Lenkkerin pitäisi ainakin malli- tai kollega-Virkajärven mielestä säästää maalauksensa tuholta:

”Välillä riitelemme siitä, minkä maalauksen päälle maalaat uudelleen tai minkä otat käsittelyyn. Olen sinua paljon varovaisempi ja pelkään, että maalaat jonkin hyvän tai tärkeän teoksen päälle, kuten on muutaman kerran tapahtunut. Itsekään et ymmärrä miksi olet niin tehnyt, mitä oikein ajattelit?”

Keskittynyt maalari on myös tarkka kuuntelija

Lenkkeri on maalannut työhuoneeltaan myös kasveja ja muita näkymiä. Näissäkin teoksissa hänen maalarinotteensa on täyteläinen ja muototajunsa tarkka. Vaikkapa maalauksillaan Kairapalmu (2019) sekä Peikonlehti ja banaanipuu työhuoneella (2019–2020) hän osoittaa, ettei aihe ole ratkaiseva, vaan se, miten taiteilija aihettaan käsittelee.

Riikka Lenkkeri: Peikonlehti ja banaanipuu työhuoneella. Öljy, akryyli ja hiili kankaalle (2019–2022).

Työhuoneen kuihtuneet kasvit maalauksissa Kuivunut ananas (2022) ja Kuollut kairapalmu (2022) asettuvat puolestaan asetelmamaalauksen kuolevaisuudesta muistuttavan vanitas-tematiikan jatkumolle. Samalla ne voi nähdä konkreettisina jälkinä ja seurauksina työhönsä uppoavan taiteilijan elämästä: sisäiseen maailmaansa ja maalaamiseensa keskittyneeltä taiteilijalta voi helposti unohtua jotain arkisen elämän itsestäänselvyyksiä (kuten kukkien kasteleminen).

Lenkkeri katsoo maalaustensa aiheita tarkkaan, voisi sanoa, että hän myös kuuntelee tarkkaan. Aistin hänen maalauksissaan kuuntelevaa läsnäoloa ja pyrkimystä ymmärtää kuvattavana olevan kohteen luonnetta.

Näyttelyssä on mukana myös Lenkkerin menneinä vuosina eri ihmisistä maalaamia muotokuvia. Niiden joukossa koen erityisen puhuttelevana maalauksen Simona (2014–2019), jossa näen mallin persoonallisuuden kauniisti ja kunnioittavasti kuvattuna.

Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat
Taiteen edistämiskeskus (Taike) on tukenut kirjoittajan työskentelyä.

Riikka Lenkkeri: Simona. Öljy kankaalle (2014–2019).

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua