Nepal on innoittanut Janne Laineen, Kitte Klemettilän ja Lari Aaltosen yhteistyötä. Kuva: Katri Kovasiipi
KUVATAIDE | Työryhmä Janne Laine, Kitte Klemettilä ja Lari Aaltonen vieraili Nepalissa vuosi sitten. Matkan tuloksena syntynyt monitaiteinen kokonaisuus vie katsojansakin vuorille.
Janne Laine feat. Kitte Klemettilä. Grafiikkaa ja tekstiiliveistoksia. Avoinna 25.10.2023 saakka ma–pe 12–18, la–su 12–16. Galleria Saskia, Pirkankatu 6, Tampere.
Osassa näyttelyn töitä Janne Laineen valokuvapohjainen syväpainografiikka on saanut alustakseen Kitte Klemettilän tekstiilitaiteen, jota Klemettilä on nyt toteuttanut Nepalista tuoduille silkkikankaille.
Matkaseuran läsnäolo näkyy myös useissa Laineen yksittäisissä grafiikanvedoksissa: utuisessa vuoristomaisemassa erottuu ihmisen siluetti. Ihminen kuvassa ei ole tyypillisintä Lainetta, vuoristomaisema sen sijaan on. Laine on aiemmin matkustanut paljon etenkin rakastamassaan Islannissa, josta vuoret ja kuumien lähteiden höyryt ovat tarttuneet kiinteäksi osaksi hänen kuvastoaan. Nepal tarjoaa sitäkin jylhempiä vuoristomaisemia, aamuinen usva ja vuorenhuipulla tavoitettu taivas toistuvat teoksissa.
Laine kutsuu grafiikanvedostensa katsojaa yhä lähemmäs, tutkimaan tarkemmin ja intiimimmin: osa teoksista on hyvin pienikokoisia. Läheltä katsominen palkitsee. Suuren, hämyisen vuorimaiseman levittäytyessä taka-alalle etualalla korostuvat terävinä vetoina ruohonkorren ja hauraan oksan vahvuiset yksityiskohdat.
Janne Laine: The Final Hour V, polymeerigravyyri (2023). Kuva: Katri Kovasiipi
Hetkellinen ja ikuinen ovat yhtä aikaa läsnä muodostaen elämänkaaren ja elonkehän kokoisen jännitteen. Katsoja saavuttaa meditatiivisen hiljaisuuden pakahduttavan hetken.
Viime sunnuntain Helsingin Sanomien kulttuurisivut avattuani pysähdyin kuviin, joiden alkuperä ulottui 1870-luvulle saakka. Harri Mäcklinin arvio Sinebrychoffin taidemuseossa avautuneesta norjalaisen taidemaalarin Peder Balken (1804–1887) Arktisen lumo -näyttelystä suorastaan huusi minulle: tällaista kohti Janne Lainekin on tuotannossaan kulkenut.
Peder Balken maalaus Revontulia (öljy puulle, 1870-luku) on esillä Sinebrychoffin taidemuseon upeassa näyttelyssä Helsingissä.
Laineen yhteydessä on jo aiemminkin, esimerkiksi hänen Tampereen Taidemuseossa vuonna 2015 järjestetyn yksityisnäyttelynsä yhteydessä, mainittu pyrkimys ja taipumus ylevän maiseman kuvaamiseen. Ylevä merkitsi 1800-luvulla eläneille romantiikan ajan maalareille maisemaa, joka symboloi ihmisen sisäisiä tunnetiloja. Mäcklin korostaa omassa näyttelyarviossaan Balken yllättävää moderniutta, hän oli taitelijana voimakkaasti aikaansa edellä. Tämän saattaa helposti todeta nyt myös omin silmin Sinebrychoffin taidemuseon upeassa näyttelyssä.
Vaikka Laineen työskentelyn pohjana on valokuva, jota hän työstää syväpainografiikan menetelmin, hänen ilmaisunsa taiteilijana asettuu samalle jatkumolle Balken ja tätä laajemmin tunnetun saksalaisen romantiikan ajan maisemamaalarin Caspar David Friedrichin (1774–1840) kanssa. Viimeksi mainittu taiteilija assosioituu Laineen teoksiin erityisen vahvasti etenkin nyt, kun ihmisen hahmo häämöttää mukana Laineen maisemissa.
Saskian tasapainoinen, kaunis ja laadukas näyttely on myös matkakertomus ja kiinteän yhteistyön hedelmä. Laineelle taiteellinen yhteistyö on ollut tuttua jo aiemminkin, hänen yhteisteoksiaan Outi Heiskasen kanssa nähtiin muun muassa Tampereen taidemuseolla. Tuolloin kahden taidegraafikon laatat yhdistyivät samoihin vedoksiin, nyt samoihin teoksiin kietoutuvat kaksi ja kolmekin eri taiteenlajia.
Teossarjassa Leiju (2023) Kitte Klemettilän luomiin kolmiulotteisiin silkkipukuihin on vedostettu Janne Laineen valokuvapohjaista grafiikkaa. Silkki, pukujen muotokieli ja kuva-aiheet ovat peräisin Nepalista.
Puku- ja tekstiilisuunnittelija Kitte Klemettilä tuo Laineen pidättyväiseen, harkittuun, pikkutarkan vähäeleiseen ilmaisuun kermanpehmeän silkin runsautta ja muotojen lepattavaa rönsyilyä. Muusikko Lari Aaltosen säveltämä ja soittama, Nepalin inspiroima sitarvoittoinen musiikki yhdistyy kohottavasti Laineen ja Klemettilän visuaaliseen yhteissointiin erityisesti installaatiossa Kuiskauksia (2023). Samassa huoneessa katsoja pääsee Aaltosen musiikin saattelemana mukaan työryhmän matkakokemuksiin ja -tunnelmiin Laineen, Klemettilän ja Aaltosen yhdessä koostamien dokumentaaristen kollaasien Havainnoijat ja Havaintoja I–V (2023) kautta.
Saskian näyttely on ihana matka maailman katolle, suosittelen!
Katri Kovasiipi
Suomen Kulttuurirahasto on tukenut kirjoittajan työskentelyä.
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Serlachius-museon tuoreet näyttelyt tuovat esiin parturissa käynnin traumoja ja venyttävät taiteen rajoja
KUVATAIDE | Devan Shimoyama kertoo Serlachius Kartanossa hiljattain avatussa näyttelyssä oman tarinansa afroamerikkalaiseen kulttuuriin liittyvistä hiustraumoista.
Niin kiusallista että naurattaa – arvostetun Nina Beierin Osat-näyttely avautui Kiasmassa
KUVATAIDE | Näyttelyssä esineet heijastavat kiusallisenkin terävästi, mutta samalla katsojan ajattelua haastavasti, ympäröivän maailman valta-asetelmia, rahan virtoja ja kysymyksiä aitoudesta.
Feminiinisen kauneuskäsityksen oikeutus ja digitaalisella teknologialla koodattu runollinen universumi
KUVATAIDE | Tampereen taidemuseo esittelee kauneuden luomiseen keskittyvän Tuula Lehtisen monipuolista uraa sekä Charles Sandisonin koodeihin ja algoritmeihin pohjautuvan mediataiteen helmen.
Mailis Saralehdon niukalla väriskaalalla maalaamat teossarjat limittyvät toisiinsa hienovaraisesti
KUVATAIDE | Turun Galleria Räyhässä on esillä Mailis Saralehdon residenssijaksollaan maalaamia teoksia, joita innoittivat Toscanan maisemat, arkkitehtuuri, tapahtumat, tunnelmat ja muistikuvat.
