Kuvataidearvio: Pauliina Waris piirtää ja maalaa läpikuultavin vedoin kierrätetylle vanerille, joka saa tärkeän roolin. Runollisiin teosnimiin yhdistyessään arkiset esineet kasvavat tarinoiksi, Katri Kovasiipi kirjoittaa.

Pauliina Wariksen teoksia silmäillessä katse imeytyy ensimmäiseksi vanerisissa teospohjissa kiermurteleviin, huokoisina eläviin puunsyihin. Maalausjälki on hyvin läpikuultavaa sallien puumateriaalille paljon tilaa.

Munatemperamaalaukset ja lyijykynäpiirrokset sulautuvat kauniisti yhteen taustojensa kanssa: vanerin puunsyiden kauneus saa elää vapaasti olennaisena osana teoksia, eikä sitä ole tarvinnut peittää.

”Unettomina öinä käyt mielessä”

Maalausten aiheina ovat esinekoosteet, erilaiset arkiset, kotoa löytyvät vaatekappaleet ja kapineet. Useimmiten ne ovat kiireessä pinottuina tai sijoilleen kuin kesken siivouksen unohtuneina kasoina.

Teosnimet tuovat rauhallisen toteaviin esinekuvaelmiin toisen, kerronnallisen tason. Usein katsoit ohi, puhuit horisonttiin on nimenä toislaitaista avainnaulakkoa kuvaavassa lyijykynäpiirroksessa. Jos huomasivatkin, eivät maininneet mitään ja Unettomina öinä käyt mielessä luovat teoksen kuva-aiheen kanssa yhdessä jo runollisen jännitteen.

Pauliina Wariksen munatemperamaalaus Vieras II (2019) herättää mielleyhtymiä suursiivoukseen.

Edellä mainitut teokset ja pino eriparisia hansikkaita lyijykynäpiirroksessa Huomenna jossain muualla avaavat tulkintapolun menetyksen ja surutyön suuntaan – mutta vasta, kun on lukenut näyttelyn tiedotetekstiä: ”Waris on järjestänyt äitinsä kuoleman jälkeen hänelle jääneitä esineitä uudestaan ja tutkinut niitä piirtäen ja maalaten.”

Vainajan tavaroita järjestäessä esineet saavat uutta painolastia, ehkä niihin lastautuu myös merkityksettömyyden tunnetta. Raaskinko heittää tämän pois? Mitä toisaalta auttaa edesmenneelle rakkaalle kuuluneen esineen säilyttäminen? Miksi tämä esine voi säilyä maan päällä vaikka sata vuotta, mutta hän ei ole täällä enää koskaan?

Toteava katse etäännyttää esineet historiastaan

Näyttelytiedotteessa todetaan kuitenkin, että Wariksen teokset ovat visuaalisia tutkielmia, joissa alun perin tutut esineet ovat etääntyneet taiteilijasta ja muuttuneet tälle vieraiksi.

Waris on tutkinut esineitä muotoina ja valoina, eikä itse teoksissa näy mitään tunnetiloja. Ne perustuvat objektiiviseen, toteavaan tarkkailuun, kuin Hemingwayn novellit.

Munatemperamaalaus Aina samaan aikaan vuodesta (2019) on arkinen muisto juhlista.

Yhdessä hienosti kiteytettyjen teosnimien kanssa Wariksen maalaukset toimivat myös kiinnostavina, vastaanottajan omat ajatus- ja tulkintaketjut mahdollistavina silloinkin, kun niiden syntytaustaa ei tiedä tai siihen ei kiinnitä huomiota.

Vaneristen maalauspohjien keskeinen rooli teoksissa on loistava konsepti. Piirtäessään ja maalatessaan niille läpikuultavan hennosti Waris luo tietyn ohimenevyyden, unohduksen ja väliaikaisuuden tunnelman.

Kierrätysmateriaalit teospohjina ja luonnonmukainen munatempera maalausvälineenä tekevät töistä myös ekologisesti kestäviä, mikä tuntuu juuri nyt tavattoman hyvältä.

Katri Kovasiipi

7:50: Pauliina Waris, Galleria Ronga, Rongankatu 1 C 9, Tampere. 30.5. saakka ti–pe klo 12–18, la–su klo 12–16.

 

Kuvataiteilija Pauliina Waris

Syntynyt 1985, valmistunut taidemaalariksi Vapaasta taidekoulusta 2018.

Valmistunut myös filosofian maisteriksi Turun yliopistosta, pääaineinaan suomen kieli ja yleinen kirjallisuustiede.

Helsingin taiteilijaseuran jäsen ja Taidemaalariliiton kokelasjäsen.

Galleria Rongan näyttely on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Helsingin ulkopuolella.