Yksityiskohta teoksesta Kukat CXCVIII. Kuva: Katja Hynninen
KUVATAIDE | Moni tuntee Heikki Marilan tummataustaisista ja mahtipontisista kukkamaalauksista, jotka viittaavat hollantilaiseen 1600-luvun maalausperinteeseen.
Heikki Marila: Paintings. Galerie Forsblom, Helsinki 21.1.2024 asti. Avoinna ti–pe 11–18, la–su 12–16, suljettu 6.1.2024.
Taidemaalari Heikki Marila (s. 1966) on läpi uransa ollut määrätietoinen ja uudistumiskykyinen. Moni tuntee Marilan tummataustaisista ja mahtipontisista kukkamaalauksista, jotka viittaavat hollantilaiseen 1600-luvun maalausperinteeseen.
Galerie Forsblomin näyttelyyn Marila on tuonut esille samaa aihepiiriä käsitteleviä teoksia, mutta erilaisella lähestymistavalla.
Ilmavaa kerroksellisuutta
Itseäni viehättää erityisesti sarja luontoaiheisia maalauksia, joissa öljyväri on kankaalla sekä ohuina luonnosmaisina siveltimenvetoina että huolimattoman oloisesti levitettyinä suttuina. Taustalla on lyijykynällä piirrettyjä kasveja. Maalatut värit eivät noudata piirroksen ääriviivoja, vaan tuntuvat ennemminkin pakenevan niitä tai leijuvan niiden päällä.
Kun teoksia tarkastelee lähemmin, huomaa että kasvien joukkoon kätkeytyy myös perhosia. Useimmissa teoksissa hallitseva väri on ruskea eri sävyissään. Välissä pilkahtelee viridianinvihreää, karmiininpunaista ja ultramariininsinistä. Maanläheisyydestään huolimatta yleisvaikutelma on ilmava. Öljyvärin päällä on paikoitellen lakkaa, joka saa etenkin lämpimät sävyt hehkumaan lumoavalla tavalla.
Kukat CXCVIII (öljy kankaalle, 250 x 200 cm, 2023). Kuva: Katja Hynninen
Täplämyrsky
Toisen visuaalisesti yhtenevän kokonaisuuden muodostavat täplikkäät öljymaalaukset. Taustalle on piirretty kukkia lyijykynällä ja hiilellä. Kukkien päälle on viskottu kirjavia täpliä paksulla värimassalla, joka muodostaa teosten pintaan kolmiulotteisia kasaumia. Jotkut täplät muistuttavat ruusun tai tulppaanin terälehtiä. Ratkaisu ei näyttelykäynnillä oikein aukea minulle, vaan ennemminkin ärsyttää. Tekisi mieli raapia klöntit pois.
En kuitenkaan saa teoksia saati täpliä mielestäni, vaan mietin niitä vielä kotimatkallakin. Jälkikäteen ymmärrän, että tämä on ollut taiteilijan tarkoituskin. Apu-lehden haastattelussa (10.3.2022) Marila on sanonut: ”Jos kaikki on vain viettelevää tai vain oksettavaa, se ei ole kiinnostavaa. Pitäisi pystyä luomaan sellainen ensisilmäyksen ihastuminen, jonka takaa paljastuu rappio tai joku brutaalimpi olemassaolo.”
Kukat CLXXXVI (öljy kankaalle, 180 x 140 cm, 2023). Kuva: Katja Hynninen
Kokonaisuutena Heikki Marilan näyttely on vahva ja tasapainoinen. Maalaukset on ryhmitelty tyyleittäin ja ripustettu väljästi. Marilan pienimmätkin maalaukset vaativat ympärilleen paljon tilaa, jotta katse voi viipyillä vivahteikkaissa yksityiskohdissa harhautumatta liian aikaisin seuraavaan teokseen.
Monet maalaukset tuntuvat vaativan myös toisen katselukerran ihan vain siksi, että niistä haluaa imeä kaiken voiman, jonka taiteilija on teoksiinsa ladannut.
Katja Hynninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Afroamerikkalainen taiteilija Howard Smith työskenteli myös Vallilalle ja Arabialle – retrospektiivi EMMAssa
KUVATAIDE | Espoon EMMA-museo esittelee materiaaleihin ja tekniikoihin uteliaasti suhtautuneen yhdysvaltalaitaiteilijan elämäntyötä 90 teoksen retrospektiivillä.
Palava taivas on kahden taiteilijan vuoropuhelua yli vuosikymmenten – Markkula ja Ala-Maunus HAMissa
KUVATAIDE | Petri Ala-Maunukselle ja Mauno Markkulalle yhteistä on tunne, josta he ammentavat kuviin maisemista. Taiteen kieli sen sijaan on kummallakin omanlainen.
Taiteen voimaa, vimmaa ja valoa – HAM, Serlachius ja Sara Hildén
KUVATAIDE | Magdalena Abakanowizcin näyttely Helsingissä, Anish Kapoor ja Viljami Heinonen Serlachiuksella sekä Vastamaalattua Sara Hildénillä.
Olemisesta kohti mahdotonta – Mäntän XXX kuvataideviikot ojentaa kättä yli taidemuotojen rajojen
KUVATAIDE | Mäntän kuvataideviikot jatkuvat Pekilossa vielä elokuun loppuun. Paljon keskustelua herättänyt näyttely kutsuu ajattoman ihmettelyn äärelle.