Toiveita ja tarinoita -konsertti oli ihastuttava uusi aluevaltaus Kangasala Classicin ohjelmistoon

Juontaja Paajanen sekä vieraat Kahilainen, Hiilivirta, Orpana ja Hälvä. Kuvat: Ville Hautakangas

Irmeli Heliö, teksti
Irmeli.helio [at] gmail.com

Toiveita ja tarinoita on ihastuttava uusi aluevaltaus Kangasala Classic -festivaalin ohjelmistoon. Lauantai-illan konsertti Kangasala-talolla oli yllätysten ilta. Festivaali oli kutsunut neljä pirkanmaalaista kulttuurivaikuttajaa toimittaja-juontaja Salla Paajasen vieraaksi.

Jokaisella vieraista oli toivekappaleensa, johon liittyi tarina siitä, miksi juuri tämä kappale oli jäänyt lähtemättömästi mieleen. Konsertin bändinä toimivat festivaalin huippumuusikot. Ohjelmistosta yleisö tiesi etukäteen vain säveltäjien nimet, mutta ei teoksia.

Salla Paajanen johdatteli vieraat – Tampere Filharmoniankin intendenttinä toimineen sellisti Helena Hiilivirran, näyttelijä-ohjaaja-laulaja Anu Hälvän, Kangasalan oman jazztaiturin Masa Orpanan sekä näyttelijä-muusikko Timo Kahilaisen – sohvalle kertomaan omista valinnoistaan.

Ensimmäisenä kuultiin upeana tulkintana Brahmsin sonaatti sellolle ja pianolle e-mollissa. Samuli Peltosen ja Jouko Laivuoren tulkinta nostatti kauneudellaan ja intensiteetillään kylmät väreet.

Arvasiko yleisö, kenen toivekappaleesta oli kyse? Paajanen kysyi asiaa yleisöltä, ja eniten käsiä nousi pystyyn Hiilivirran kohdalla. Ja hänen toiveestaan olikin kyse. Olisiko vaikutusta ollut Hiilivirran sellistitaustalla?

Brahmsin e-molli-sonaatin sellolle ja pianolle esittivät Samuli Peltonen ja Jouko Laivuori.

Vihjeeksi Hiilivirta oli maininnut toivekappaleensa liittyvän matemaattisten tehtävien ratkaisuun.

– Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1974 ja koin paineita pitkän matikan suorittamisesta. Teosta olen soittanut paljon opiskeluaikoinani muun muassa. Sibelius-Akatemiassa ja kamarimuusikkona. Tämä kappale on ollut myös sormienlämmittelyteos, Hiilivirta kertoi.

– Matematiikan ylioppilaskoetta hermoillessani laitoin levylautaselle Erkki Raution ja Ralf Gothonin tulkinnan Brahmsin e-molli-sonaatista ja kuuntelin sitä rentoutuakseni. Kirjoitin lopulta pitkästä matematiikasta magnan.

Brahmsin sonaatti on tullut Hiilivirralle eteen vielä paljon myöhemminkin, kun hän oli jo lopettanut aktiivisen sellonsoiton.

– Olin Ylen musiikkipäällikkönä ja vietettiin pikkujoulua. Jouko Laivuori tuli sanomaan minulle, että sinun on nyt soitettava tämä sonaatti. Niin minä sitten hänen säestyksellään sen soitin ja kyllä se vielä oli hyvin hallussa.

Juha Kleemola (kontrabasso), Tami Pohjola (viulu), Anna Husgafvel (viulu), Johannes Piirto (piano), Elina Heikkinen (alttoviulu) ja Artturi Aalto (sello) tulkitsevat Mozartia.

Mozartin pianokonserton nro 23 A-duurin hidas osa (Adagio) soi festivaalin muusikoiden Tami Pohjolan (viulu), Anna Husgafvelin (viulu), Artturi Aallon (sello), Juha Kleemolan (kontrabasso) ja Johannes Piirron (pianisti) sekä festivaalin taiteellisen johtajan Elina Heikkisen (alttoviulu) tulkitsemana todella kauniisti ja herkästi. Vieraiden olemuksesta ei pystynyt erottamaan kuka heistä tunnelmoi eniten ja keneen tämän Mozartin myöhäisempien vuosien surumielisen ja runollisen teoksen tummat sävyt vaikuttivat eniten.

Nyt toivekappaleen esittäjää ei arvattukaan ihan oikein. Mozart paljastui Timo Kahilaisen toiveeksi. Kahilainen palasi lapsuuden herkkiin muistikuviin.

– Isäni joutui sotaan 19-vuotiaana, kävi molemmat sodat, talvi- ja jatkosodan. Kuuntelin suljetun oven takana, kun isän veteraanikaverit kuuntelivat tätä Mozartin pianokonserttoa, nimenomaan tätä hidasta osaa. Se on jäänyt vahvasti mieleen, liikuttunut Kahilainen kertoi.

Kahilaisen suhde klassiseen musiikkiin on ollut vahva jo lapsena. Pianonsoiton opinnot alkoivat Pirkanmaan musiikkiopistossa Hanna Pellon opissa. Myöhemmin klassisen musiikin opiskelu jatkui OKL:ssä, Opettajankoulutuslaitoksessa.

– Siellä opettajana oli tiukka Herbert Somerma ja hänen kanssaan soitettiin vain klassista.

Toivekappaleestaan Kahilainen kertoo, kuinka mieleen on jäänyt isän Loton pelaaminen.

– Isä innostui pelaamaan Lottoa 1970-luvulla ja sattui myös voittamaan muutamia kertoja ja kerran jopa viisi oikein. Summa oli sen verran iso, että hän osti fonduepannun lisäksi Pioneerin stereot. Niillä kuunneltiin Mozartin pianokonserttoja, ja varsinkin tuo nro 23 on jäänyt lämpimänä muistona mieleen isästä ja lapsuudesta.

Sopraano Meeri Pulakka ja pianisti Jouko Laivuori Merikannon tunnelmissa.

Seuraavaksi lavalle saapuivat aplodien saattelemana pianisti Jouko Laivuori ja sopraano Meeri Pulakka.

Oskar Merikannon tuutulaulu Pai Pai Paitaressu sai herkän, kuulaan ja pehmeästi säestetyn tulkinnan kanssa. Toisena lauluna Pulakka ja Laivuori esittävät samoin Merikannon säveltämän kauniin ja surumielisen laulun Soi vienosti murheeni soitto.

– No niin hyvä yleisö, jäljellä on kaksi toivetta, kummallehan tämä menee, Paajanen kysyi yleisöltä.

Lähes kaikki kädet nousivat Anu Hälvän kohdalla, mutta väärin meni.

– Tämän toiveen teille on halunnut tuoda Masa Orpana, Paajanen sanoi.

Orpana palasi lapsuusmuistoihinsa ja kertoi äitinsä opiskelleen klassista laulua ja laulaneen paljon kotona.

– Jos ei uni tullut tai olin kipeä, niin äiti lauloi minulle Pai Pai paitaressua. Siitä tuli haikea, mutta turvallinen olo. Äiti vei minua myös Tampereen kaupungin orkesterin konsertteihin, kun olin vasta kolmivuotias. Klassinen musiikki on ollut pienestä pitäen mukana. Muusikoksi kasvamisen tärkein tausta oli äidin sinnikkään työn tulosta.

9-vuotiaana Orpana alkoi soittaa klarinettia. Siihen innosti eno Reijo ”Pasu” Renvall. Murrosiässä alkoi kiinnostaa myös rytmimusiikki, vaikka Orpanan vakaa aikomus oli vielä siinä vaiheessa kouluttautua klassiseksi orkesterimuusikoksi.

– Soi vienosti murheeni soitto liittyy muistoihini isästä. Kappale liittyy surullisten tunteiden käsittelemiseen. Musiikki on luonteva tapa käsitellä asioita, kun sanat eivät riitä.

Meeri Pulakka ja Jouko Laivuori esittivät osuuden lopuksi vielä kolmannenkin Merikannon laulun, Ma elän, jonka sanat kertovat elämänilosta. Pulakan tulkinta tästä Elina Heikkisen toiveesta oli vaikuttava.

Beethovenin Kuutamosonaatti soi Johannes Piirton tulkitsemana.

Seuraavaksi pianon ääreen istui Johannes Piirto ja Beethovenin Kuutamosonaatti alkoi soida – ensin se kaikille tuttu ensimmäinen osa, josta sanotaan, että sen pystyy soittamaan jo vähän enemmän pianotunneilla käynyt. Sonaatin toinen osa ”La prima parte senza repetizione” sekä seuraava ”Presto agitato” ovatkin jo sellaista taituruutta vaativaa nuotinnosta, että siihen tarvitaan Piirron kaltainen huippupianisti.

Vaikka yleisö toisin arvuuttelikin, Kuutamosonaatti ei ollut viimeisen vieraan eli Anu Hälvän vaan Elina Heikkisen äidin toive. Heikkinen omisti sonaatin äidilleen, joka on seurannut Kangasala Classic -festivaalia koko sen nelivuotisen olemassaolon ajan.

Viulistit Rebecca Roozeman ja Tami Pohjola, alttoviulisti Saara Kurki ja sellisti Artturi Aalto soittavat Griegiä.

Konsertin päätti Anu Hälvän toivekappale, Edvard Griegin jousikvartetto g-mollissa. Kvartetissa soittivat Rebecca Roozeman ja Tami Pohjola (viulu), Saara Kurki (alttoviulu) sekä Artturi Aalto (sello).

– Tähän kiteytyy monen sukupolven ystävyys, Hälvä sanoi.

– Musiikki, joka on yhdistänyt jo vauvamuskarista alkaen. Lasteni kautta olen päässyt mukaan jousisoitinten maailmaan. Kotona olen saanut kuunnella ystävysten kvartettiharjoituksia.

Tarina kulkee pitkälle Karjalaan ja sukujuuriin, jotka ovat kytkeytyneet toisiinsa. On rakastuttu ja menty naimisiin ja pidetty yhtä. Ystävyydet ovat säilyneet näihin päiviin.

– Upeaa on, että lasteni ystäviä soittaa myös täällä. Alttoviulisti Saara Kurki on jo neljännessä polvessa valinnut musiikin ja alttoviulistin uran.

Anu kertoo, kuinka juuri tämä Griegin g-molli-kvartetto on soinut heidän olohuoneessaan useammankin kerran.

– Se on upea teos. Rakastan sen intensiteettiä, dramaattisuutta ja lyyrillisyyttä.

* *

Kokonaisuudessaan tämän vuoden Kangasala Classic -festivaali oli vaikuttava kokonaisuus. Jokainen konsertti oli tarkkaan suunniteltu ja ohjelmisto oli valtavan monipuolinen.

Yksi upeista kokemuksista oli Pälkäneen rauniokirkon yösoitto, jossa sellisti Samuli Peltonen loihti hienon elämyksen Bachin ja Kaija Saariahon musiikista. Sää suosi tunnelmatuokiota ja sateenkaari vain muistutti hetkeä ennen konserttia loppuneesta sateesta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua