The Pineapple Thief. Kuva: Tommi Liljedahl
KONSERTTI | Englantilaisen uusprogebändin ensivisiitti Suomessa ei täyttänyt odotuksia. Biisien ja soittajien potentiaali hautautui tasapaksuun meluvalliin.
The Pineapple Thief ja Trope Tampereen Olympiassa 25.3.2022.
Ennen vuosituhannen vaihdetta perustettu englantilainen The Pineapple Thief elää uutta kukoistuskautta. Sen käynnisti kuuden vuoden takaisella Your Wilderness -albumilla kokoonpanoon liittynyt Porcupine Tree -rumpali Gavin Harrison.
Kaksi vuotta sitten uutta albumiaan viimeistellyt bändi ilahdutti progekansaa ilmoittamalla ensimmäisistä Suomen-konserteista. Riemu jäi ohimeneväksi, kun korona sulki Euroopan klubit. Uusia päivämääriä ei haettu muutaman kuukauden päästä, vaan kiertuetta lykättiin parilla vuodella. Kevät 2022 tuntui silloin scifitulevaisuudelta.
Päivämäärän lähestyessä ratkaisu osoittautui kauaskatseiseksi: yhtään aiemmin väki ei olisi voinut tai uskaltanut kokoontua livekeikoille. Kun normaali rokkielämä alkoi vaikuttaa mahdolliselta, Olympian ja Tavastian illat myytiin loppuun.
Suomen ensivisiittiä odoteltaessa Versions of the Truth -uutuuslevy ehti vanhentua. Bändi esitti sitä etäkeikoilla ja julkaisi myös studioliven, jossa se versioi sekä uusia biisejä että fanien vanhempia suosikkeja.
Kuva: Tommi Liljedahl
Soittajien ja biisien tuhlailua
The Pineapple Thiefin tekemisestä välittyy huippuammattimainen kuva. Kiertuevideot eivät esittele tunnelmia, vaan teknikoita, jotka ruuvaavat kitarat joka biisin välissä mikroskooppisen tarkasti vireeseen.
Sama huolellisuus leimaa toimintaa Olympiassa. Sekunnilleen ilmoitetulla hetkellä äänimiehet vääntävät nupeista ja bändi soittaa tarkasti saman setin kuin edellisiltoinakin. Se perustuu kolmeen tuoreimpaan albumiin (Versions of the Truth, 2020, Dissolution, 2018 ja Your Wilderness, 2016). Väliin sovitetaan maistiaisia kahdeksalta aiemmalta levyltä.
Kolmella tuoreella albumilla on hienoja biisejä, muttei mitään ihokarvoja nostattavia progeteoksia. Peräkkäin pinottuna ne paljastuvat paljolti samankaltaisiksi. Hyvään keikkaan kuuluva draaman kaari edellyttäisi sitä, että välillä hissuteltaisiin ja ostettaisiin oikeutusta kitaran kirskutukselle.
The Pineapple Thief on yrittänyt ladata suvantokohdat biiseihin. Niitä seuraava vyörytys menee kuitenkin väkinäiseksi kieli keskellä suuta -suorittamiseksi.
Bändin näkemys jälkiprogesta on kitarajyystö, jota tarjoiltiin enemmän kuin tulpitta sietää. Jyystöstä puuttuu kuitenkin jylhyys, johon sekä biisit että soittajat tarjoaisivat mahdollisuuden.
Kitaristi Beren Matthewsilta ja etenkin muhkeissa kuulosuojaimissaan patsastelleesta basisti Jon Sykesiltä löytyy paitsi soitto- myös laulutaitoa. Gavin Harrison ei ole kovakätinen rumpali, vaan tulkitsija, joka pystyy säestämään ja tunnelmoimaan patteristollaan. Lyömäsoitintaiteilija oli kuitenkin piilotettu lavan hämärään takomaan tahtia.
IIlan avasivat Trope-yhtyeen Diana Studenberg ja Dave Thompson. Kuva: Tommi Liljedahl
Jöötistä ei nouse mitään esiin
The Pineapple Thief ja sen keulahahmo Bruce Soord tuntuvat alleviivaavan sitä, että lavalla ei ole nysvääviä koulumuusikoita, vaan rankka uusprogebändi. Keikkakokemuksen perusteella se ei kuitenkaan uudista mitään, vaan kulkee turvallisesti edellissukupolven avaamaa latua.
Oikein tarjoiltuna bändillä riittäisi materiaalia parituntiseen huippukeikkaan. Keskinkertaisesti toistettuna se tarjoilee jöötin, josta mikään ei nouse esille.
Kuuliaisesti paikalle kokoontunut progekansa olisi ansainnut sykähdyttävämmän avauksen, kun rokkimaailman rajat vihdoin aukesivat. Tarkasti muotissaan pysynyt bändi saattoi palkita uskossa olevat, mutta muut tyytyivät seuraamaan tapahtumia turvallisemmalta etäisyydeltä.
Eturivissä Harrisonin rumpuklinikkaa seuranneiden keskellä oli paremmin tilaa kuin miksauspöytää ympäröineessä rokkipoliisilaumassa. Vielä tiiviimpää oli miesten vessajonossa. Se ei johtunut keski-ikäisen kuulijakunnan eturauhasvaivoista, vaan yleisön sukupuolijakaumasta. Vaimoväki on ihan oikeassa: Von Hertzen Brothersissa meillä on parempi ja ajankohtaisempi kotimainen vaihtoehto.
Illan kitarasankari nähtiin jo ennen pääesiintyjää, kun Diana Studenberg esitti akustisia versioita viime vuonna julkaistusta Trope-debyytistä Eleutheromania. Kanadalaissyntyinen näyttelijä-laulaja jäi osin miksaajan vuoksi häntä säestäneen Dave Thompsonin varjoon.
Tommi Liljedahl
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Musiikki on mahtava voima – Vexi Salmen ennen julkaisemattomat tekstit soivat Hämeenlinnan lauluillassa
MUSIIKKI | Terveisin Vexi -lauluiltaa voi suositella kaikille, jotka haluavat hetkeksi paeta pahaa maailmaa humoristisen ja koskettavan musiikin äärelle.
We Jazz oli modernin jazzin juhlaa – reportaasi festivaalin päätöslauantailta Töölön Korjaamolta
FESTIVAALI | Jazzdiggari Matti Nives on luotsannut nykyjazziin erikoistunutta We Jazz -festivaalia vuodesta 2013 lähtien. Ohjelmaa riitti kokonaisen viikon ajaksi.
Cecilia Damströmin timanttinen Information pureutuu informaatiotulvaan ja kannustaa lähdekritiikkiin
KONSERTTI | Tampere Filharmonian Cecilia Damströmiltä tilaama Information soi orkesterin konsertissa maailmanensiesityksenä. Tampere-talossa kuultiin myös Paul Lewisin Beethoven-pianismia sekä Brahmsin sinfonia.
Kirill Karabits ja Tampere Filharmonia osoittivat, että Ukrainan kulttuuria ei niin vain nujerreta
KONSERTTI | Tampere ja Kiova ovat olleet ystävyyskaupunkeja 70 vuotta. Tampere-talon perjantaisessa konsertissa juhlittiin sitä ja itsenäisen Ukrainan selviämistä.
