Konserttiarvostelu: Tampere Filharmonian huikea konsertti sointui kohtalonomaisesti viime aikoina vallinneeseen ilmapiiriin. Konsertin solistina lauloi Johannes Weisser.

Tampere Filharmonian Vakavaa ja traagista -konsertti Tampere-talon Isossa salissa 13.3.2020.

En usko koko Tampere-talon historian aikana kuulleeni Isossa salissa mitään niin vaikuttavaa kuin Tampere Filharmonian perjantaina soittama konsertti: se oli alusta loppuun sekä ohjelmaltaan että tunnelmaltaan pakahduttava.

Taide ei ole koskaan merkityksetöntä, mutta erityisen suuri sen merkitys ja voima on kuohuvina, raskaina ja epävarmoina aikoina. Perjantain konsertti oli ohjelmansa perusteella saanut otsikon Vakavaa ja traagista, ja sanapari tuntui sointuvan kohtalonomaisesti viime aikoina vallinneeseen ilmapiiriin. Tunnelma oli koskettava, ainutlaatuinen ja historiallinenkin. Charles Baudelairea mukaillen: musiikki puhkaisi taivaan.

* *

Olari Eltsin johtama Tampere Filharmonia oli ensimmäisistä tahdeista lähtien 110-prosenttisessa iskussa ja lähes tyhjän salin akustiikka antoi musiikille poikkeuksellisen kirkkaan, puhtaan ja samalla täyteläisen soinnin. Johannes Brahmsin Traaginen alkusoitto soi väkevästi, aksentoidusti ja huolitellusti. Perustellut dynaamiset vaihtelut, hienonhienot pianissimot, kiihkeä jännitteisyys ja välillä välkähtelevät valon sävyt kannattelivat draaman kaarta. Jousiston voiman ja puupuhallinten ilmeikkäiden osuuksien värittämään tulkintaan mahtui myös lempeää hartautta.

Norjalainen baritoni Johannes Weisser vieraili Tampereella ensimmäistä kertaa.

Tampereella ensimmäistä kertaa vieraillut norjalaisbaritoni Johannes Weisser tulkitsi Brahmsin Neljä vakavaa laulua maltillisesti, mutta latautuneesti ja linjakkaasti. Ensimmäisessä laulussa (Denn es gehet dem Menschen) Weisserin ylä-äänet soivat kauniisti. Muuten äänessä oli havaittavissa hienoista epätasaisuutta ja hallitsemattomuutta, joka laulusarjan edetessä kuitenkin katosi, ja tulkintaan kertyi enemmän lämpöä ja tiiviyttä.

Toisen laulun (Ich wandte mich) linjat toteutuivat lyyrisesti ja laulajan ääni soi valoisasti. Myös alaäänet toistuivat kauniisti. Erityisen vangitseva oli kolmas laulu O Tod, wie bitter bist du. Orkesteri vei hiotuissa osuuksissaan laulusarjaa eteenpäin värikkäästi ja loi tiiviissä yhteistyössä laulajan kanssa monisyistä draamaa.

Orkesteri loi tiiviissä yhteistyössä laulajan kanssa monisyistä draamaa.

Dmitri Shostakovitshin 10. sinfonia tihensi konsertin huimaa latausta entisestäänkin. Tulkinta oli elämyksellinen, väkevä ja vimmainen, ja sekä sen suuret linjat että pienet yksityiskohdat toteutuivat viimeistellysti. Esitys oli yhtenäinen, latautunut ja tinkimätön, ja jokaisen soittajan panos tuntui vahvasti ja konkreettisesti. Vaimean alakuloisin tunnelmin käynnistynyt ensimmäinen osa (Moderato) täyttyi edetessään viiltävin viuluin ja vakavin vaskikuoroin. Allegroa leimasi villi tempo ja vimmaisuus, ja Allegrettossa huomio kiinnittyi tiiviiseen muodonhallintaan ja ilmaviin melodiakaariin. Riehakkuutta ja kohtalokkuutta paketoinut finaali huipensi tulkinnan.

Sinfoniassa risteileviä, vuorottelevia ja jännitettä luovia solistisia osuuksia muotoilivat hienostuneesti ja taiturillisesti muun muassa Aleksei Dmitriev, fagotti, Jarmo Hyväkkö, klarinetti, Nina Johnson, piccolo, Aapo Järvinen, huilu ja Aleksi Mäkimattila, käyrätorvi. Myös lyömäsoitinsektio loisti.

Ohjelma ei antanut armoa sen enempää kuulijalle kuin esiintyjillekään. Se piti otteessaan ja pakahdutti. Vera Plosila kirjoittaa käsiohjelmatekstissä: ”Shostakovitshin ansiona pidettiin kykyä kanavoida aikalaistensa tunteita musiikkiin etenkin silloin, kun niitä ei voinut sanoin ilmaista.” Uskon, että Tampere Filharmonia teki samoin omien kuulijoidensa osalta tällä poikkeuksellisen hienolla konsertillaan.

Konsertti soitettiin ilman yleisöä, mutta se esitettiin Tampere Filharmonian verkkosivuilla suorana lähetyksenä monisatapäiselle yleisölle. Tallenne on kuultavissa Youtubessa ja upotettuna jutun lopussa.

Kikka Holmberg

Olari Elts, kapellimestari. Johannes Weisser, baritoni. Ohjelmisto: Johannes Brahms: Traaginen Alkusoitto d-molli op. 81. Johannes Brahms: Neljä vakavaa laulua op. 121. Dmitri Shostakovitsh: Sinfonia nro 10 e-molli op. 93