Ingela Brimberg lauloi perjantaina Evan roolin. Kuvat: Kansallisooppera

Ooppera-arvostelu: Sebastian Fagerlundin säveltämä ooppera palasi täksi syksyksi Kansallisoopperan näyttämölle. Anne Sofie von Otterin korvasi nyt Charlotte Hellekant.

Syyssonaatti Kansallisoopperassa 22.11.2019

Ingmar Bergmanin hienoon kamarielokuvaan perustuva Syyssonaatti sai oopperaensi-iltansa Suomen Kansallisoopperassa syksyllä 2017. Sen sävelsi Sebastian Fagerlund ja libreton kirjoitti Gunilla Hemming elokuvan pohjalta.

Ooppera on nyt palannut hetkeksi Kansallisoopperan näyttämölle. Perjantain esityksessä Charlotten rooliin lauloi Charlotte Hellekant, koska alkuperäismiehitykseen kuuluva Anne Sofie von Otter oli sairastunut.

Tarina on hyytävä ja ikiaikainen ihmissuhde- ja perhedraama, jonka keskiössä ovat pianistiäidin taiteellinen ura, itsekkyys, tunnekylmyys ja lasten laiminlyöminen. Kumpi on tähdelle tärkeämpää, menestys, aplodit ja ihailu, vai lapset. Charlotten elämään nämä molemmat eivät mahdu.

Kansainvälistä uraa tekevä Charlotte saapuu lyhyelle vierailulle pappilaan, jota hänen tyttärensä Eva emännöi. He eivät ole tavanneet seitsemään vuoteen. Pappilassa on myös Evan vammainen sisar Helena.

Lyhyt tapaaminen muuttuu menneisyyden purkamiseksi ja välien selvittelyksi. Tarina on jo lähtökohtaisesti täynnä draamaa ja konflikteja, joita musiikki ja Stephane Braunschweigin ohjaus tukevat ja laventavat.

* *

Fagerlundin moderni musiikki purkautuu välillä melodraamaksi. Siinä soivat uhka ja painostava odotus, pelko ja hiljainen epätoivo. Välillä musiikki saa hengellisyyteen viittaavaa kaikupohjaa, pappilassa kun ollaan. Se kuuluu etenkin kuoron lauluosuuksissa.

Kuorolla on muutenkin oopperassa hieno rooli Charlotten myötäilijänä. Charlotten palvonta saa yleisöä symboloivassa kuorossa suorastaan satiirisia piirteitä.

Charlotte on sielunsa tähteydelle myynyt narsisti ja diiva, joka korvaa läheiset ihmiset pianon koskettimilla ja aplodeilla. Charlotten käytös on vaurioittanut hänen tytärtään, mutta myös häntä itseään. Kuoren ja panssarin alla on vaikea olla aito.

Helena Juntunen esiintyy Evan vammaisen sisaren roolissa.

Mezzosopraano Charlotte Hellekant tuntuu roolissaan Ingmar Bergmanin elokuvassa näyttelevän Ingrid Bergmanin sukulaissielulta. Heidän olemuksessaan on samankaltaisuutta.

Hellekant laulaa laaja-alaisesti ja voimakkaasti. Välillä hänen äänessään soivat jännittävän tuntuiset värit.

Ingela Brimbergin osa Evana on olla äitinsä vastakohta ja varjo, arkinen pappilan emäntä, jonka sisäiset padot tosin aukeavat, kun riita äidin kanssa puhkeaa.

Ingela Brimbergin sopraano soi tummana ja taipuisana. Helena Juntusella on pienehkö rooli vammaisena sisarena. Hänen elekielensä on vakuuttavaa, kun hän huojuu pyörätuolissa. Hänellä on oopperassa myös yksi laulu, jonka hän esittää hienosti.

Myös Tommi Hakala Evan aviomiehenä ja Nicolas Söderlund Charlotten edesmenneenä miehenä laulavat hyvin.

* *

Syyssonaatti on sekä elokuvana että oopperana hyvin emotionaalinen esitys. Siinä mennään syvälle ihmisen tarpeisiin olla hyväksytty, arvostettu ja rakastettu. Vaurioita syntyy, kun kasvatusta hallitsevat moitteet, mitätöinti ja liialliset vaatimukset.

Yksi kiinnostava säie esityksessä on roolien vaihtuminen. Tunnesuhteissaan epäonnistunut äiti hakee hyväksyntää ja turvaa maanläheiseltä tyttäreltään.

Sovintoa ja anteeksiantoa yritetään, mutta juopa on kasvanut liian suureksi, jotta sitä voisi kunnolla kuroa umpeen.

Varsinkin jälkimmäisessä näytöksessä ooppera tavoittaa hyvin Ingmar Bergmanin elokuvien hengen.

Sirpa Pääkkönen