Haarla (vas.), Päivinen, Krokfors, Nikku ja Ounaskari. Kuva: Arto Murtovaara
KONSERTTI | Iro Haarlan uudet, omalle kvintetilleen säveltämät balladit saivat tiistain konsertissa hienon toteutuksen kokonaan uudelta kokoonpanolta. Sävykäs ja kaunis musiikki palkitsi salintäyden yleisön.
Iro Haarla Quintet Tampereen G Livelabissa 7.3.2023.
Säveltäjä, jazzpianisti ja yhtyeenjohtaja Iro Haarla (s. 1956) on ennenkin kyntänyt samansukuisia vesiä. Hän teki jo vuonna 2011 ECM:lle kiitetyn levytyksen Vespers suomalais-norjalaisella kvintetillä. Tuohon levytykseen viittasi myös konsertin avannut Charles Gil, jonka Vapaat äänet operoi konsertin.
Haarlan ja hänen pitkäaikaisen soittokumppaninsa Juhani Aaltosen duolevy Kirkastus (TUM Records) kesältä 2015 on sävelletty pääosin Raamatun psalmien innoittamina. Sen yhteydessä Haarla kertoi pyrkivänsä aina musiikkinsa kautta ”tarjoamaan lohtua, seesteistä mieltä ja voimaannuttavia tunteita, joiden avulla kuulijan olisi helpompi yhtäältä kohdata vastoinkäymisiä, toisaalta ymmärtää elämän perinpohjainen ihmeellisyys”.
Joensuussa kymmenen päivää sitten ensimmäisen kerran julkisesti esitettyä musiikkia tulkitsi nyt Haarlan uusi kvintetti, jossa kaikki muusikot ovat soittokavereita pitkän uran varrelta. Saksofoneja soitti Pepa Päivinen (s. 1955), bassoa Uffe Krokfors (s. 1966), rumpuja Markku Ounaskari (s. 1967) ja trumpettia Tomi Nikku (s. 1991).
Albumin mittaisessa setissä oli vain kaksi vanhaa sävellystä, jotka molemmat oli sovitettu uudelleen tälle kvintetille. Kauniista melodioista huolimatta seesteisessä, valoisassa musiikissa on myös syvyyttä ja voimaa sekä äkkiseltään maistellen ehkä enemmän sävyjä ja värejä kuin edellä mainitussa pohjoismaisen kuulaassa Vespers-levytyksessä.
Tämä henki tuli hyvin esille erimerkiksi Pepa Päivisen jäntevässä, hienossa tenorisoolossa ja uuden polven nimiin kuuluvan Tomi Nikun pitkissä, tyylikkäissä kaarissa sävellyksessä Song for Own Children. Ensimmäisen setin päättäneen Waiting for Better Times Haarla kertoi säveltäneensä tammikuussa – kun hänellä oli apaattinen fiilis, satoi räntää ja päivänvaloa oli vain kuusi tuntia – toivoa antamaan. Toisen setin alussa Haarla puolestaan kertoi viehättyneensä ajatukseen miten ihmiset kokevat asioita, joita emme näe, kuule tai voi koskea, mutta jotka aistimme.
Kreikankielinen sana Pneuma tarkoittaa Haarlan mukaan henkeä tai tuulta ja antiikin filosofiassa sillä on esimerkiksi syvempiä sieluun liittyviä merkityksiä. Markku Ounaskarin pelleistä käynnistynyt rauhallinen biisi nitoi kenties tiiveimmin illan musiikin yhdistäen kauniisti herkkyyden ja voiman. Uffe Krokfors juoksutti bassostaan siihen jäntevän, laulavan soolon.
Sitä seurannut Old Faithful on saanut innoituksensa Yellowstonen kansallispuiston ikivanhasta tulivuoresta, jonka Haarla näki lempiohjelmassaan Avara luonto. Tässä se tosin viittaa vierellä pysyvään uskolliseen ihmiseen. Päivisen sopraanosoolo sävellyksessä oli todella maukas ja koko bändi tuntui irtoavan Nikun siivittämänä hienoon svengiin.
Haarla sävelsi aikanaan UMOn tilauksesta juuri Päivisen baritonia ajatellen kappaleen Charisma ja sen hän oli sovittanut uudelleen kvintetille. Tässä bändi kiritti Päivisen verevää barskaa melkein kuin illan kliimaksiin. Viimeisenä jäi soimaan tuore Rauhan minä jätän teille, joka sekin kuvaa hyvin illan tunnelmaa. Encorena kvintetti soitti Haarlan vanhan sävellyksen The Dove Always Returns Home, joka viittaa tietysti rauhankyyhkyyn.
Kvintetti seurasi kurinalaisesti Haarlan sävellyksiä ilman rönsyjä soittaen ehyen ja hyvin tasapainoisen konsertin. Kuulosti aika valmiilta kvintettilevytykseltä.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
126 vuoden odotus on ohi: Gerontiuksen uni sai viimein ensiesityksensä Tampereella – arviossa Filharmonian konsertti
KONSERTTI | Edward Elgarin kuoro- ja orkesteriteoksen kirkkain tähti oli sopraanosolisti Dame Sarah Connolly.
Unenomaista tunnelmaa ja pienieleistä kauneutta – Ichiko Aoba konsertoi Finlandia-talossa
KONSERTTI | Japanilainen laulaja-lauluntekijä Ichiko Aoba vangitsi Finlandia-talon yleisön omintakeisella folktronicallaan.
Pelkkä Poutanen pohtii levyllään elämän ja kuoleman suhdetta: ”Mussa kulkee just noin synkät sävyt ja just toi valo”
KONSERTTI | Galleria Himmelblaussa esiintynyt Pelkkä Poutanen tekee lauluja, joissa ollaan hautojen äärellä, itketään ja poltetaan noitia, mutta myös kurkotetaan valoon.
Helsingin Barokkiorkesterin Schumann-ilta lohdutti kauneudellaan – arviossa Musiikkitalon konsertti
KONSERTTI | Robert Schumannin teokset toivat seesteisen ja rauhoittavan tunnelman yleisöön. Pääosassa olivat sellisti Steven Isserlis, hienot solistit ja Arnold Schoenberg -kuoro.