Berliinin Matteus-passio oli kuorokasvatusta parhaimmillaan

Lapsikuorot lauloivat urkuparvelta. Kuva: Marja Mustakallio

Johann Sebastian Bach: Matteus-passio. Berliinin konserttitalo 18.3.2024.

Dana Hoffmann (sopraano), Ines Muschka (altto), Dirk Kleinke (tenori), Thomas Schreier (basso). Andreas Jäpel (baritoni). Berliner Konzert Chor. Händelkindchor. Rundfunk-Kinderchor Berlin. Löwenkinder-Chor. Berlin Konzert Orchester. Musiikin johto: Jan Olberg.

* *

Keväällä 1829 Berliinin Lauluakatemiassa (Berliner Singakademie) valmisteltiin vimmaisesti Bachin Matteus-passion esitystä. Johtajana hääri Felix Mendelssohn, ja kulisseissa neuvoja antoi isosisko Fanny. Lauluakatemian suojissa oli kasvanut vahva harrastajakuorolaisten joukko, jota vahvistettiin paikallisilla ammattimaisilla laulajilla ja soittajilla.

Esitystä pidetään Bach-renessanssin alkupisteenä. Nuori Felix Mendelssohn karsi Bachin passiota tuolloin rankalla kädellä. Monet aariat ja kuoro-osuudet hypättiin armotta yli eikä yleisön tarvinnut istua kolmea tuntia paikoillaan.

Kevään 2024 Berliinin Matteus-passion esitys oli koottu samoista harrastaja-aineksista. Berliinin konserttikuoro ja konserttiorkesteri eivät edustaneet alansa huippuja, vaikka hyviä ja paikoin erinomaisia olivatkin. Kohtalaisen pienessä kaksoisorkesterissa pehmeää sointia korosti muun muassa viola da gamba. Resitatiivia ja evankelistan tarinaa säestettiin pienellä urulla – mainio ratkaisu viemään teosta valmistumisaikansa barokkiseen äänimaailmaan. Onneksi Felix Mendelssohn ei ollut läsnä johtamassa teosta pianonsa takaa! Pianolla ja passiolla ei pitäisi olla mitään tekemistä keskenään.

Passion alkuosan kuoro-osuuksia vahvisti kolme berliiniläistä lapsikuoroa. Jan Olbergin, Vera Zweinigerin ja Carsten Schultzen valmennuksessa harjoitelleet kuorot toivat passioon lähes taivaallisen ulottuvuuden. Heidät oli sijoitettukin laulamaan parvelta. Berliinin esitys oli kuorokasvatusta parhaimmillaan, vaikka lapset lähetettiinkin väliajalla nukkumaan.

* *

Kummallista, miten vakiintuneeseen ja vuosittain toistuvaan passioesitykseen lähdetään kovin haparoiden. Muistan, että Tampereen viime kevään esityksessä tilanne oli sama. Stemmat etsivät toisiaan, solistit pyörittelevät silmiään ja kapellimestari hikoilee saadakseen kaikki tottelemaan kehonkieltään. Berliinissä ei oikein muistettu, että yksi kuoro-osuus piti hypätä yli. Jeesus hymähteli virheelle, jota ei varmaan muuten olisi huomattukaan.

Berliinin konserttitalossa pääsin nauttimaan Matteus-passion esityksestä neljänneltä riviltä. Juuri koskaan en istu niin edessä. Ehkä akustinen kokemus ei ollut muusikoiden jalkojen juuressa kaikkein paras, mutta muuten oli hauska tarkkailla, mitä kaikkea estradilla tapahtui. Monella kun ei ollut pitkään aikaan mitään tekemistä. Mitä miettivät silloin muusikot, kuka tietää? Katseet harhailivat, partituuria selattiin, haukotusta peiteltiin, pakkoliikkeitten annettiin näkyä.

Väliajalla nautittiin viinit ja pretzelit.

Ja kun aikuisten voimin lähdettiin toiseen osaan ja Jeesuksen kärsimystien kaikkein viimeisimpiin tapahtumiin, koko ensemble ryhdistäytyi. Jännite tihentyi, Jan Olbergin selkeitä käsimerkkejä ei voinut olla tottelematta. Kuoro raivosi ja solistit lauloivat sydäntäsärkeviä aarioita. Kukaan ei vilkuillut yleisöä, solistitkin vajosivat musiikillisen tarinan lumoon. Saksan kieli kuulosti kerrankin saksalta!

Bassobaritoni Thomas Schreier (vas.), musiikinjohtaja Jan Olberg, kuoron valmentaja Vera Zweiniger, Jeesuksen osan laulanut Andreas Jäpel, altto Ines Muschka ja sopraano Dana Hoffmann. Kuva: Marja Mustakallio

* *

Solistit ovat nousseet ammattilaisiksi berliiniläisestä laulu- ja kuorotraditiosta. Heistä on nostettava esiin erityisesti bassobaritoni Thomas Schreier, joka loihti Juudakselle, Pietarille, Pilatukselle ja ylipapille kaikille erilaiset ja puhuttelevat hahmot. Hän lauloi sydämeenkäyvästi myös passion viimeisen aarian Mache dich, mein Herze, rein / ich will Jesum selbst begraben.

Alttosolisti Ines Muschkan lämmin ääni aaltoili vapaasti alhaalta ylös. Ei lainkaan kummallista, että Muschka toimii myös kuoron äänenmuodostajana. Evankelistan roolin laulanut Dirk Kleinke johdatti passiota valoisasti kohtauksesta kohtaukseen.

Berliinin ystäväni arvioi, että konserttisalin koko yleisö oli uskovaisia kristittyjä. Väitin kovasti vastaan. Argumentoin teoksen kuuluvan olennaisena osana klassisen musiikin historiaan, elämänkatsomuksesta riippumatta.

Mutta liekö sittenkään? Valkoisten keskiluokkaisten uskoako? Lapsikuorossa lauloi vain yksi tummaihoinen tyttö, sentään useampi aasialaistaustainen. Konserttikuoro ja -orkesteri olivat täysin valkoisia. Kristallit kiilsivät katossa, kultaiset koristeet kertoivat vauraudesta.

Ajattelin paluumatkalla Jeesusta. Missä hän oli sinä iltana? Kreuzbergiin matkatessa kaikki sillanaluset olivat täynnä yöpuulle käyviä ihmisiä. Ei kuoroja, ei orkestereja, kultaa tai kunniaa. Taisi Nasaretin mieskin pujahtaa nurkan taakse nukkavieruun telttaan.

Marja Mustakallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua