Arppa kasvoi suoraan konserttisalisarjaan – levynjulkaisukeikka Helsingin Korjaamolla

Ville-Veikko Airaniemi, Aaro Airola, Okko Saastamoinen ja Antti Ahoniemi. Kuva: Jansi Aarnimaa

Arppa Kulttuuritehdas Korjaamolla Helsingissä 24.9.2021.

”Tajuutteks te mitä te olette todistamassa”, valaistuksen kokenut korsto kulkee tivaamassa pitkin salia. Epäilemättä valtaosa loppuunmyydystä Korjaamosta on tajunnut sen ensitahdeista alkaen.

On aika uhkarohkeaa hyräillä levynjulkaisukeikan alkajaisiksi uunituoreen albumin avausbiisiä Täällä taas, mutta se toimii. Pikkuvinkistä koko sali syttyy hoilaamaan mukana.

Arpan kakkoslevy Kinovalon alla on ilmestynyt vasta keikkapäivän aamuna aamuna, mutta porukalla on jo suosikkinsa, joiden ensitahdit aiheuttavat innostuneen kohahduksen. Singlenä julkaistut uutuusbiisit poikivat spontaania yhteislaulua.

Arpasta huumaantunut seremoniamestari ei silti ole tyytyväinen yleisön vasteeseen, vaan aloittaa fanikatsomon huudatuksen. Arppa lupaa huutosakin johtajalle hommia ensi kesän festarikiertueella. Se tosin olisi tarpeetonta, sillä lippiksensä alla myhäilevä Aaro Airola soittaa yleisöä suvereenisti: pompittaa riehakkaissa ralleissa ja hiljentää tunnelmapaloissa.

Liveversiot karistivat nynnyrockin leimaa

Taiteilijaperheen kasvatin muusikon ura ei startannut ihanneoloissa. Upean Laavalamppuja-debyytin julkaisukiertue jäi koronarajoitusten keskellä torsoksi.

Harvoilta keikoilta kiirineet raportit ja suuret odotukset palkinnut kakkoslevy takaavat sen, ettei Arpan tarvitse lähteä luuhaamaan soolona pizzerioiden nurkissa. Bändi on kasvanut suoraan konserttisalisarjaan.

Levyt ovat tehneet selväksi sekä Aaro Airolan biisintekotaidot että nelihenkisen kokoonpanon tyylitajun. Lavalla bändi ei tyydy Sir Elwood -henkistä nynnyrockia uudistavan AA-kerhon (Aaro Airola, Antti Autio) tulokkaaksi. Kitarasankari Ville-Veikko Airaniemen vinguttelu ja funk-jyystö tanakoittavat menevämpiä biisejä. Välillä tarjotaan tilaa Antti Ahoniemen bassotaiteilulle.

Arpan uutuuslevyn ja keikan huipentanutta Haukea värittivät Miia Rekon (vasemmalla) trumpetti ja Okko Saastamoisen mandoliini. Aaro Airola sai tukea enkelikuorolta. Kuva: Jansi Aarnimaa

Kummeli-hahmon elkein rumpujen äärellä häärivä Okko Saastamoinen ja hänen kanssaan kilpaa hymyilevä Airola aiheuttavat alkuun hämmennystä. Meillä on totuttu siihen, että rock on vakava asia. Lavalla hampaitaan vilauttelevat vain Arja Korisevan kaltaiset iskelmätähdet. Onneksi Airola tarjoaa velmuilevalle olemukselleen pätevän selityksen: Mersu-lippis ja puvun takki ”kunnioittavat” lätkäjätkien voitonjuhlatyyliä.

Kun soittamisen riemua pursuava nelikko paahtaa levyä vimmaisemman version Väistä-rallatuksesta, viiksissään ja lippiksessään heiluva hahmo tuo mieleen Red Hot Chili Peppers -solisti Anthony Kiedisin.

Debyytin helmiä jamivaihteella

Bändi luottaa taitoihinsa ja biiseihinsä. Ajanpysäyttävät tunnelmapalat kuullaan levyversioitakin riisutumpina. Levynjulkaisukeikan enkelikuoroa käytetään säästellen, kunnes se päästetään irti jylhässä nimibiisissä.

Airolan isän (Tuomas Airola) sellon säestyksellä esitetty Pölynä ilmassa pistää pidättelemään henkeä, ettei viiltävän koskettava hetki häiriintyisi. Bändin epähitiksi tuomitsema Metsässä tarkoituksella paljastuu livetilanteessa ihokarvoja nostattavan kolkoksi mestariteokseksi. Onneksi Airola ei lässäytä ekojulistukselta kuulostavaa tarinaa Ykspihlajan lapsuusmuisteloilla.

Oulu (theme) muistuttaa Plutonium 74 -keikkaa hurmoksellisimmillaan: hieman höntti tarina hillittömällä diskogroovella. Mutta levyn ja keikan kohokohta odottaa lopussa. Airola kumartuu Okko Saastamoisen mandoliinin ääreen ja aloittaa trumpetin säestämänä: ”Se piha alko käydä aika pieneksi. Mun teki mieli muuttua sieneksi…”. Pienieleinen helmi Hauki kasvaa viipyillen Arcade Fire -henkiseksi messuksi ja huipentaa illan.

Kun uutuuslevy on kuultu alusta loppuun, bändi palaa lauteille ja vaihtaa jamivaihteelle. Debyyttilevyn Kiertoradat potkii Antti Ahoniemen funkbasson johdattelema. Okko Saastamoisen nykien liikkeelle laittama Laavalamppuja lähtee kuin sukkasillaan hiipien, mutta paisuu vaivihkaa tilan täyttäväksi järkäleeksi.

Heittäytymistä alleviivatakseen Airola ojentaa eturiviin rappiorunoilijan kirjan ja antaa onnettaren arpoa sieltä tekstin, jonka bändi esittää bluesina. Päätösrypistykseksi on säästetty ensilevyn vahinkohitti Juhani.

Illan aikana lavalla vierailee enkelikuoron, trumpetin ja sellon lisäksi myös uutuuslevyn tuottaja Väinö ”Jukan poika” Karjalainen, joka hyppää lennossa kitarasta rumpuihin. Jotenkin tuntuu, että lavalla riemuitaan jostain vielä suuremmasta kuin uutuuslevystä ja pitkään odotetusta kohtaamisesta yleisön kanssa.

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua