Ympäristökäsikirja kuntapäättäjille on tärkeä kirja mutta saarnaako se vain kuorolle?

Kuvat: Into

Ekokatastrofi on meneillään. Ihminen lajina kellauttelee kumoon planeetan kestokyvyn raja-aitoja. Ilmeisimmät oireet tästä kestävyysvajeesta ovat ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Käynnissä olevan pandemiankin juuret ovat ihmisen toimissa. Nämä ovat tosiasioita, joihin on väistämättä reagoitava tavalla tai toisella.

Nyt kuntavaalien alla – joskus ne vaalit saadaan varmaankin järjestettyä – tapetille on välttämättä nostettava kuntien rooli ekokatastrofin hoidossa. Tätä tehdään esimerkiksi Samuli Sinisalon toimittamassa kirjassa Ympäristökäsikirja kuntapäättäjille – ja kaikille muille (Into & Kalevi Sorsa -säätiö, 2021).

Ensin tarjoillaan naseva katsaus siihen, millaisessa tilanteessa nyt ollaan. Trendikkäästi ilmaisten: muodostetaan tilannekuva. Sitten siirrytään asiantuntijoiden, tutkijoiden ja tutkimusryhmien tarjoilemiin politiikkasuosituksiin ja toimintaehdotuksiin. Lopussa on vielä muistilista kuntapäättäjille asioista, joita kirjan tarjoamien tietojen perusteella olisi syytä toteuttaa.

Kirjan sisällöt liikkuvat maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen nostattamista kysymyksistä ja kuntien mahdollisuuksista rahoittaa vihreää politiikka siihen, mitä yksittäinen kuntapäättäjä voi tehdä. Ja yksittäinen päättäjä voi itse asiassa tehdä todella paljon.

Kirjan tekstit on hyvin tiivistetty minimiin ja kirjan lukee nopeasti. Tietoa tarjoillaan silti paljon – lähes ähkyyn saakka. Kyseessä on siis laadukas kirja, mutta sitä lukiessa herää kysymys, onko tekstiin ja pariin kuvaajaan perustuva tekstimuoto paras keino välittää tämä tieto niille, joille se halutaan välittää.

Kuntapäättäjät ja sellaisiksi haluavat tekevät politiikkaa sivuhommina kaiken muun elämän painaessa päälle, ja jo pelkässä arkisessa kuntapolitiikan rutistuksessa on taakkaa ja kuormitusta melko paljon. Päättäjä ei ehkä ehdi eikä jaksa lukea tätä kirjaa. Sama tieto voitaisiin luultavasti välittää nopeammin ja tehokkaammin yhdistelemällä tekstiä, ääntä, valokuvia, infografiikkaa ja ehkä videotakin. Kirjan esipuheessa mainitaan, että sitä käytetään myös koulutustoiminnassa, joten ehkä visuaalisempaa ja monimuotoisempaa materiaalia tuotetaankin.

Rakastan kirjaa mediaformaattina ja tätäkin teosta voisi puolustaa sillä ajatuksella, että tässä haluttiin tehdä nimenomaan kirja. Se on erittäin hyväksyttävää. Mutta samaan aikaan tämän kirjan tarkoitus on tarjota tietoa päätöksenteon tueksi. Sillä halutaan vaikuttaa asioihin. Voi perustellusti kysyä, onko nyt valittu tapa siihen tehokkain. Erityisen harmillista on, että se ei näytä edes olevan saatavissa äänikirjana.

Pahoin pelkään, että Ympäristökäsikirja saarnaa etupäässä kuorolle. Se on todella sääli, koska juuri tätä kirjaa ajankohtaisempaa on vaikea kuvitella.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua