Vääristynyttä rakkautta sosialistisessa utopiassa – arvioissa Jenny Erpenbeckin Kairos

Kuva: Katharina Behling / Tammi

Antiikin kreikkalaisilla oli ajalle kaksi sanaa: khronos on se mitattava, määrällinen aika, joka tikittää sekunti kerrallaan ja vie lopulta hautaan niin ihmiset kuin yhteiskunnat. Kairos taas on laadullisempi aikakäsitys: kairos on se, kun aika on kypsä jollekin asialle.

”Oliko se onnellinen hetki, kun hän aikoinaan yhdeksäntoistavuotiaana neitokaisena kohtasi Hansin?” Tätä pohtii aikuinen Katharina sen jälkeen kun hänen nuoruudenrakkautensa Hans on kuollut ja Katharina käy läpi suhteen historiaa arkistoistaan.

Hans ja Katharina kohtasivat Itä-Berliinissä vuonna 1986, kun Katharina oli 19-vuotias ja Hans 34 vuotta vanhempi. Katharina on DDR:n lapsi, joka syntyi vasta Berliinin muurin nousemisen jälkeen. Hans on Natsi-Saksan kasvatti, onnellinen Hitlerjugendin jäsen. Kirjailijana menestyneellä Hansilla on vaimo, lapsi ja aikaisempia naissuhteita vähän joka puolella, mutta niin vain Katharina rakastuu palavasti isäänsä kymmenen vuotta vanhempaan mieheen.

Kuten arvata saattaa, suhde ei ole aivan tasapuolinen. Jenny Erpenbeck – itsekin Katharinan ikäinen Itä-Berliinin kasvatti – ruotii Hansin ja Katharinan suhteen vinksahtanutta vallankäyttöä kiehtovalla tavalla. Jokaisen ikävä eksähän on narsisti, mutta kyllä Hansista piirtyy narsistisen miehen muotokuva, sen verran rumaa vallankäyttöä ja alistamista hän Katharinaan kohdistaa. Toisaalta Katharina on Hansille äärimmäisen tärkeä, ja vallankäytön kohteella on yllättävää valtaa itselläänkin. Tämä dynamiikka on kaikkiaan kiinnostava.

Pelkästään vinksahtaneen parisuhteen kuvauksella ei vielä välttämättä voiteta kansainvälistä Booker-palkintoa. Erpenbeck rakentaakin Kairos-romaanissaan (Tammi, 2025) ihmissuhteen ympärille kuvauksen tavallisten ihmisten elämästä DDR:ssä, erityisesti Itä-Berliinissä. Mieleen tulee Meri Valkaman menestysromaani Sinun, Margot (lue Leena Reikon arvio), joka niin ikään kuvaa elämää sosialistisessa utopiassa. Erpenbeck on sijoittanut romaanin tapahtumat DDR:n lopunaikoihin: kirjassa nähdään, miten muuri murtuu ja miten se Katharinan elämään vaikuttaa. Kirja kuvaa samaa pettymystä Saksojen yhdistymiseen kuin Sinun, Margot: mikä joltain kantilta näyttäytyy kahden maan sulautumisena yhteen, näyttäytyy toisesta näkökulmasta jonkinlaisena haltuunottona ja valtauksena.

Miten jokin, joka vaikuttaa aluksi niin oikealta, voi muuttua niin vääräksi? Tätä Erpenbeck kysyy, sekä Hansin ja Katharinan rakkaustarinan että Itä-Saksan poliittisen järjestelmän hajoamisen osalta. Booker-raati nosti Kairoksesta esiin sen, miten se on yhtä aikaa kaunis ja epämiellyttävä, henkilökohtainen ja poliittinen. Sukupolven määritellyt poliittinen kehitys ja järisyttävä rakkaussuhde kietoutuvat yhteen. Sekä suhde että DDR alkavat optimismista ja luottamuksesta, jotka sitten purkautuvat. Tapa, jolla Hansin usko suhteeseen romahtaa, on kieroutunut ja julma. Romaani kysyy: voiko toista pohjimmiltaan koskaan tuntea?

Erpenbeck kirjoittaa taitavasti ja palkittu suomentaja Jukka-Pekka Pajunen vangitsee tämän tyylin hienostuneeksi suomeksi. Kairokselle on syytä antaa aikaa: se on rakennettu sillä tavoin, että vie aikansa, ennen kuin se pääsee kunnolla vauhtiin. Alkuun lukija voi ihmetellä, mikä tässä niin loisteliasta on, mutta pikku hiljaa ruuvi kiristyy ja viimeistään kirjan toisen osan alkaessa puolivälin paikkeilla suhde alkaa kiertyä todella kiinnostavalle tasolle. Alku vaatii siis kärsivällisyyttä; tätä kirjaa ei kannata lopettaa heti kesken, jos alku vähän pitkästyttävältä vaikuttaakin. Kairos on kyllä kehunsa ansainnut teos.

Mikko Saari
@msaari

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua