Kuvat: Myllylahti
KIRJAT | Metropoliitta Panteleimon siirsi rikostarinansa kaupunkimaisemiin, mutta poliisit hän kirjoittaa yhtä saamattomiksi kuin ennenkin.
”Hautausmaapuutarhuri Ilmari Tuomen on taas ryhdyttävä selvittämään rikosjuttua, koska hän on yksi epäillyistä morsiamensa sisaren murhasta.”
ARVOSTELU
Metropoliitta Panteleimon: Kaikki alkoi Viipurista
- Myllylahti, 2025.
- 245 sivua.
Metropoliitta Panteleimon alias dekkarikirjailija Petri Sarho on siirtynyt pienelle savolaispaikkakunnalle sijoittuneen Koskijärvi-sarjan jälkeen kaupunkimaisemiin. Tapahtumien pääpaikkakuntana on nyt Kuopio. Lisäksi piipahdetaan parissa muussa kirjoittajalle tutussa kaupungissa eli Helsingissä ja Oulussa.
Paikkakuvaukset ovat varsin viitteellisiä, eikä Panteleimon pyri luomaan tarkkoja kuvia esimerkiksi jossakin osoitteessa sijaitsevasta tietystä rakennuksesta. Vaikka kirjan kansikuvassa on Viipurin linna, ei tuolla iänikuisella kivirakennelmalla ole mitään roolia sisällössä.
Kirjoitustyyli ei ole kokenut yhtä isoa muutosta kuin tapahtumien keskuspaikka. Kaikki alkoi Viipurista (Myllylahti, 2025) on saman tapaista cozy crime -rikostarinaa kuin ennekin. Vanha mummo on surmattu, eivätkä virassa olevat poliisit tahdo millään edetä tutkimuksissaan. Ratkaisu löytyy tavisten kautta.
Elettävä ajanjakso on mukavan matkan takana menneisyydessä. Pari sukupolvea sitten maailma oli vielä yhteisöllinen ja yhtenäiskulttuuri voimissaan. Ei syöty pizzoja eikä burgereita vaan nautittiin kunnon illallisia ja juotiin kahvia. Viinikulttuuri oli vasta aluillaan.
Kun ajatellaan 1960-lukua, niin sodan päättyminen oli vain vajaan parin vuosikymmenen takana. Ajankuvaan sopii siinä mielessä hyvin, että kaikki alkaa Viipurista. Tarinan ihmisille oli vanhoilla asuinsijoillaan tapahtunut jotakin, joka heijastuu pitkälle tulevaan aikaan ja uuteen kotikaupunkiin.
* *
Kaikki alkoi Viipurista -teoksessa jatkavat Jussi Rannan tapaus -tarinassa (Myllylahti, 2024) esitellyt henkilöt. Hautausmaapuutarhuri Ilmari Tuomen on taas ryhdyttävä selvittämään rikosjuttua, koska hän on yksi epäillyistä morsiamensa sisaren murhasta.
Metropoliitta Penteleimon piirtää varmoin ottein lajityypin mukaista kertomusta. Ensimmäinen ruumis on selvillä jo alkukappaleessa, lisää tulee, ja viimeiset uhrit selviävät nippanappa murhayrityksestä hengissä. Juorut lentävät sitä hurjemmin, mitä vähemmän poliisit saavat asioita selville.
Johdonmukaisesti laadittujen käänteiden jälkeen päädytään viimein tilanteeseen, jossa on loppuselvityksen paikka. Murhaaja otetaan kiinni ja lukija saa tietää tekijän motiivit. Ratkaisu on sopivasti yllättävä, kuten odottaa saattaa.
* *
Ihmissuhteiden pontimiksi kirjailija on fiksusti valinnut rahan, rakkauden, muut kuohuvat tunteet ja kateuden eli kaikki ihmiselämän kantavimmat voimat. Kosto on aina suloinen – paitsi sen mentyä hieman liian pitkälle!
Lukija ei voi välttyä ajatukselta, että seurakuntien paimenilla on työnsä kautta oiva näköalapaikka. He kohtaavat kaiken kansan niin iloissa kuin suruissa, mikä epäilemättä kehittää psykologista silmää. Kertyneestä aineistosta on hyvä luoda uskottavia henkilöhahmoja tavallista elämää ymmärtäviin fiktiivisiin rikostarinoihin.
Aila-Liisa Laurila
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Leikkaavien varjojen hämmennyksessä – arvioitavana Siri Kolun Varjoliitto
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla palkitun kirjailijan uusi romaani Varjoliitto on nuorille aikuisille suunnatun romantasiasarjan avaus.
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.