Kuvat: Myllylahti
KIRJAT | Metropoliitta Panteleimon siirsi rikostarinansa kaupunkimaisemiin, mutta poliisit hän kirjoittaa yhtä saamattomiksi kuin ennenkin.
”Hautausmaapuutarhuri Ilmari Tuomen on taas ryhdyttävä selvittämään rikosjuttua, koska hän on yksi epäillyistä morsiamensa sisaren murhasta.”
ARVOSTELU
Metropoliitta Panteleimon: Kaikki alkoi Viipurista
- Myllylahti, 2025.
- 245 sivua.
Metropoliitta Panteleimon alias dekkarikirjailija Petri Sarho on siirtynyt pienelle savolaispaikkakunnalle sijoittuneen Koskijärvi-sarjan jälkeen kaupunkimaisemiin. Tapahtumien pääpaikkakuntana on nyt Kuopio. Lisäksi piipahdetaan parissa muussa kirjoittajalle tutussa kaupungissa eli Helsingissä ja Oulussa.
Paikkakuvaukset ovat varsin viitteellisiä, eikä Panteleimon pyri luomaan tarkkoja kuvia esimerkiksi jossakin osoitteessa sijaitsevasta tietystä rakennuksesta. Vaikka kirjan kansikuvassa on Viipurin linna, ei tuolla iänikuisella kivirakennelmalla ole mitään roolia sisällössä.
Kirjoitustyyli ei ole kokenut yhtä isoa muutosta kuin tapahtumien keskuspaikka. Kaikki alkoi Viipurista (Myllylahti, 2025) on saman tapaista cozy crime -rikostarinaa kuin ennekin. Vanha mummo on surmattu, eivätkä virassa olevat poliisit tahdo millään edetä tutkimuksissaan. Ratkaisu löytyy tavisten kautta.
Elettävä ajanjakso on mukavan matkan takana menneisyydessä. Pari sukupolvea sitten maailma oli vielä yhteisöllinen ja yhtenäiskulttuuri voimissaan. Ei syöty pizzoja eikä burgereita vaan nautittiin kunnon illallisia ja juotiin kahvia. Viinikulttuuri oli vasta aluillaan.
Kun ajatellaan 1960-lukua, niin sodan päättyminen oli vain vajaan parin vuosikymmenen takana. Ajankuvaan sopii siinä mielessä hyvin, että kaikki alkaa Viipurista. Tarinan ihmisille oli vanhoilla asuinsijoillaan tapahtunut jotakin, joka heijastuu pitkälle tulevaan aikaan ja uuteen kotikaupunkiin.
* *
Kaikki alkoi Viipurista -teoksessa jatkavat Jussi Rannan tapaus -tarinassa (Myllylahti, 2024) esitellyt henkilöt. Hautausmaapuutarhuri Ilmari Tuomen on taas ryhdyttävä selvittämään rikosjuttua, koska hän on yksi epäillyistä morsiamensa sisaren murhasta.
Metropoliitta Penteleimon piirtää varmoin ottein lajityypin mukaista kertomusta. Ensimmäinen ruumis on selvillä jo alkukappaleessa, lisää tulee, ja viimeiset uhrit selviävät nippanappa murhayrityksestä hengissä. Juorut lentävät sitä hurjemmin, mitä vähemmän poliisit saavat asioita selville.
Johdonmukaisesti laadittujen käänteiden jälkeen päädytään viimein tilanteeseen, jossa on loppuselvityksen paikka. Murhaaja otetaan kiinni ja lukija saa tietää tekijän motiivit. Ratkaisu on sopivasti yllättävä, kuten odottaa saattaa.
* *
Ihmissuhteiden pontimiksi kirjailija on fiksusti valinnut rahan, rakkauden, muut kuohuvat tunteet ja kateuden eli kaikki ihmiselämän kantavimmat voimat. Kosto on aina suloinen – paitsi sen mentyä hieman liian pitkälle!
Lukija ei voi välttyä ajatukselta, että seurakuntien paimenilla on työnsä kautta oiva näköalapaikka. He kohtaavat kaiken kansan niin iloissa kuin suruissa, mikä epäilemättä kehittää psykologista silmää. Kertyneestä aineistosta on hyvä luoda uskottavia henkilöhahmoja tavallista elämää ymmärtäviin fiktiivisiin rikostarinoihin.
Aila-Liisa Laurila
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Miksi Venäjää on vaikea käsittää ja ymmärtää – arviossa Mihail Šiškinin Tulevaisuus
KIRJAT | Jos oli Viktor Jerofejevin Suuri Gopnik hyytävä kuvaus nyky-Venäjästä, on Mihail Šiškininin teos toisenlainen esseeanalyysi arvaamattomasta naapurimaastamme.
Jotta emme unohtaisi – Anne Sebban Auschwitzin orkesteri on tärkeä muistutus
KIRJAT | Historioitsija Anne Sebba kirjoitti yleisesityksen Auschwitzin keskitysleirin tyttöorkesterista.
Uusi romaanisarja palvelijattarien elämästä – arviossa Niina Niskasen Harakanmuna
KIRJAT | Palvelijattaret-sarjan ensimmäisen osan loppuessa Suomessa riehuu sisällissota, joka koskettaa molempia päähenkilöitä.
Herman Liikasen elämäkerta perustelee vakuuttavasti, miksi eteläsavolainen torpanpoika ansaitsee muistomerkin Villa Lanten puistossa Roomassa
KIRJAT | Pirkko Liikasen ja Nouri Mikko Werdin teos Vapaustaistelija suomalaisuusliikkeessä vie lukijan lähes kosketusetäisyydelle maailmaan, jota ei enää ole.