Kuvat: Veikko Somerpuro / Tammi
KIRJAT | Ei sanaakaan on trilleriksi kirjoitettu romaani, jossa rikosta ei olisi ehkä tarvittukaan.
”Uskottavimmillaan Kuokkanen on rakentaessaan henkilöhahmojaan.”
ARVOSTELU
Eevi Kuokkanen: Ei sanaakaan
- Tammi, 2023.
- 400 sivua.
Suomen kauneimmaksikin mainostettu kesäkaupunki ja monipuolinen henkilögalleria ovat Eevi Kuokkasen esikoisromaanin Ei sanaakaan (Tammi, 2023) raamit, jotka hän sujuvasti täyttää. Tiivistäminen olisi hyödyttänyt, mutta kaiken kaikkiaan tarina kantaa.
Ei sanaakaan on trilleriksi kirjoitettu romaani, jossa rikosta ei olisi ehkä tarvittukaan. Uskottavimmillaan Kuokkanen on rakentaessaan henkilöhahmojaan. Hän antaa todentuntuisen elämän hyvin erilaisille ihmisille eivätkä kuvatut rikokset oikein istu siihen porukkaan.
Tapahtumat keriytyvät vanhustenhuollon, turismin, tonttikauppojen ja matkailun kehittämisen ympärille.
Somassa kesäkaupungissa on erilaisia yrittäjiä ja persoonia, uusia ja vanhoja ystävyyksiä, sukulaisuussuhteita ja salaisuuksia. Hienosti kirjailija osaa kuvailla eri-ikäisten ihmisten arkea, haaveita ja pettymyksiä, samoin sukulaisuus- ja parisuhteita. Näistä olisin mieluusti lukenut enemmänkin.
Eevi Kuokkanen on päätynyt luovan johtajan töihin monen muun työn kautta ja se näkyy tekstissä varsin hyvällä tavalla.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josen parhaat -kirja innostaa kokeilemaan libanonilaisia makuja
KIRJAT | Petra Stolt testasi mökkiolosuhteissa perushummusohjeen, kaftavartaat ja munakoisosalsan Joseph Youssefin uudesta reseptikirjasta.
Reppu selkään ja raiteille – arviossa Eeva Vekin esikoisromaani Ja sitä rataa
KIRJAT | Stand-up-koomikko hyppää esikoisromaanissaan junan kyytiin ja kohtaa värikkäitä kanssamatkustajia matkalla Oulusta Helsinkiin.
Nykypäivän uskosta hymistelemättä – arviossa Auli Viitalan ja Päivi Vähäkankaan Suurin niistä on vapaus
KIRJAT | Entinen prometheusleiriläinen, joka on juuri ottamassa vastaan kasteen, ja hänet kastava aloitteleva tuomiorovasti keskustelevat.
Sotareportteri löysi tiensä suomalaisten sydämiin – arviossa Maxim Fedorovin Suomi: Ylipitkä oppimäärä
KIRJAT | Kaikki Maxim Fedorovin teokset ovat tavallaan omakohtaisia, mutta Suomi: Ylipitkä oppimäärä on sitä eniten. Mikään erityisen avoin tai syvä elämäkerta se ei kuitenkaan ole.