Silakka ja talitintti hyötyvät, kun ilmasto muuttuu, mutta miten käy ihmisen?

Liedon Nautelankoski on Aurajoen suurin koski – ja 80 vuoden kuluttua vielä suurempi, sillä syksy- ja talvitulvat lisääntyvät ja Suomen joissa virtaa yhä enemmän vettä.

Koululaitos tekisi palveluksen isänmaalle ja sen tuleville asukkaille, jos jokainen nykyinen ja tuleva ysiluokkalainen saisi omaksi Kerttu Kotakorven kirjan Suomen luonto 2100 (Bazar, 2021). Ja vielä varmistaisi, että kirja todella luettaisiin.

Joku varmasti pelästyisi. Toinen painaisi pään pensaaseen ja toivoisi, että myrsky menee ohi. Kolmas heräisi toimimaan sen puolesta, että Telluksella olisi yhä toivoa.

Erilaisia reaktioita ei pidä kavahtaa. Samoin toimivat nykyiset aikuiset.

Vika on siinä, että omalla aikakaudellamme vastuunpakoilijoita on vielä liikaa. Se vain kasvattaa tulevien sukupolvien taakkaa.

Heillä ei enää liene mahdollisuutta kieltäytyä uskomasta ilmastonmuutokseen, koska kaikki sen karut seuraukset ovat joka hetki nähtävissä ympärillä.

4–8 astetta lisälämpöä

Vuonna 2100 minä itse ja oma sukupolveni ovat jo kauan sitten päätyneet kirkkomaan multiin ja elämän raaka-aineiden ikuiseen kiertoon. Nuorinkin lapsenlapseni täyttää parahiksi 80 vuotta. Hän elää vanhuusvuosiaan ympäristössä, jota en oikein osaa edes kuvitella.

Kirjoittajana Kotakorpi on realisti, joka ei halua pelotella. Valitettavasti realistinenkin kuva tulevaisuudesta on aikamoisen pelottava.

Kirjan lähtökohta on ilmaston lämpeneminen neljällä asteella tällä vuosisadalla. Suomessa keskilämpötila nousee samassa ajassa jo kuusi ja napa-alueilla 7–8 astetta.

Eniten lämpenevät talvet. Se lumeton, kostea ja pimeä ikuinen marraskuu, jonka koimme talvikaudella 2019–2020, on ”normaalitalvi” Etelä- ja Keski-Suomessa 80 vuoden kuluttua. Keskimäärin lumi viipyy maassa enää yhden kuukauden ajan.

Lapissa tilanne on hieman parempi, sillä lumiset päivät ovat vähentyneet ”vain” viidenneksellä.

Suomessa kyllä sataa – ja tuulee – jopa enemmän kuin ennen, mutta sade tulee alas talvellakin silkkana vetenä. Sillä yksin on jo monentasoisia vaikutuksia tulvimiseen, vesistöjen tilaan, metsien kasvulle, eläimistölle, rakennuskannalle, tiestölle – sekä ihmisten mielenterveydelle.

Eniten vituttaa kaikki -asenne lienee tuolloin normaalin terveen ihmisen reaktio olosuhteisiin, joissa tunnettu maailma rapistuu hiljaa ympäriltä.

Korkeapaineen tuomat kirkkaat talviset pakkaspäivät harvinaistuvat 2100-luvun Suomessa. Yhä useammin on pimeää, harmaata ja sateista, sillä talvet lämpenevät keskimäärin seitsemän astetta.

Suomesta vilja-aitta?

Maapallon mittakaavassa Suomella on muutama etu lämpenevänkin ilmaston oloissa. Lämpötilat pysyvät ihmisille ja luonnolle vielä pääosin siedettävinä, ja ajoittaisia kuivuuskausia lukuun ottamatta meillä riittää makeaa vettä.

Esimerkiksi Välimeren maissa, monilla rannikkoseuduilla ja Saharan ympärillä Afrikassa kokonaistilanne on tuolloin monin verroin tukalampi.

Suomi ja muut Pohjoismaat saattavat olla vuonna 2100 ruoantuotannon ja maatalouden suurvaltoja. Kasvukausi nimittäin pidentyy paikoin jopa kolmella kuukaudella. Tästä hyötyvät muun muassa vehnä, ruis, peruna, sokerijuurikas, tattari, pellava, auringonkukka, pavut, sipulit sekä erilaiset marjat ja hedelmät.

Vastaavasti linnut ovat kovan paikan edessä, sillä – lajista riippuen – niille otolliset olosuhteet liikkuvat 80 vuodessa jopa 800 kilometriä pohjoisen suuntaan.

Nykyisiin kylmiin oloihin sopeutuneet lajit taantuvat tai häviävät, koska niiden ekologiset pakopaikat loppuvat ensimmäiseksi. Lämpenemisestä hyötyvät ”yleislinnut” kuten sini- ja talitiainen, kaloista silakka ja marjoista puolukka.

Suomen metsät muuttuvat yhä lehtipuuvaltaisemmiksi. Uusia eläinlajeja täällä ovat muun muassa pesukarhu ja sakaali.

Vaikka Kerttu Kotakorpi ei sano sitä suoraan, lumettomat talvet tietävät saimaannorpalle väistämättä sukupuuttoa. Muutokset luonnossa ovat yksinkertaisesti niin nopeita ja laajoja, ettei monellakaan lajilla ole mitään keinoja sopeutua niihin.

Tulevaisuuden Suomessa isot järvet jäätyvät hitaasti, jos jäätyvät enää ollenkaan. Vuonna 2100 elävät ihmiset saattavat muistaa kävelyretket Tampereen Siilinkarille enää sukutarinoista.

Rajattu näkökulma

Meteorologina Kerttu Kotakorpi keskittyy kirjassaan siihen osuuteen ilmastonmuutoksessa, jonka hän suvereenisti hallitsee: ilmakehän ilmiöihin ja liikkeisiin sekä näiden muutosten vaikutuksiin ihmiselle ja luonnolle. Se on sekä teoksen vahvuus että heikkous.

Lämpeneminen muuttaa maailman totaalisesti, kaikilla tasoilla. Sillä on ekologisten muutosten lisäksi laajoja yhteiskunnallisia, sosiaalisia, taloudellisia ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia.

Niiden pelottavia jatkoseurauksia voimme vain aavistella. Kotakorpi tekee viisaasti, kun jättää ne pohdinnat muille.

Sen minkä hän tekee, hän tekee hyvin. Suomen luonto 2100 on sujuvaa ja helppotajuista faktatekstiä, joka soveltuu yhtä hyvin koululaiselle kuin asiasta enemmän tietäville nuorille ja aikuisille.

Sisäkansien karttakuvat ja grafiikat lämpenemisen etenemisestä ja sen vaikutuksista esimerkiksi sademääriin ja lumipäivien määriin Suomessa ovat hätkähdyttävää katsottavaa.

Kotakorpi kuitenkin muistuttaa, ettei hänen kuvaamansa kehityskulku ole aivan vääjäämätön. Viisailla päätöksillä ja politiikalla on yhä mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, että muutokset luonnossa ovat kuvattua pienempiä.

Eroon fossiilienergiasta

Ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista on juuri julkaissut oman teoksen myös Petteri Taalas, entinen Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja nykyinen Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri.

Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin -kirjassa (Tammi, 2021) Taalas kiteyttää oivallisesti sen, miksi kirjoittajakollega Kerttu Kotakorvenkin maalaama maailma 80 vuoden kuluttua uhkaa toteutua.

Perussyy on fossiilienergiassa. Kaikesta maailmassa käytetystä energiasta 85 prosenttia tuotetaan kivihiilellä, öljyllä tai maakaasulla. Ydinvoiman, vesivoiman ja uusiutuvien osuus on vain 15 prosenttia.

Jotta ilmastonmuutoksen torjuminen vielä onnistuisi, luvut pitäisi kääntää päinvastaisiksi.

Siihen ole aikaa paljon, ja ydinvoimalla se ei onnistu ikinä. Suomen uudet voimalahankkeet ovat tästä tosielämän hyviä huonoja esimerkkejä. Ja Kiina ottaa käyttöön uuden hiilivoimalan joka viikko.

Maailman energiantarve kasvaa niin kauan kuin sen väestö lisääntyy. Jotta ilmastonmuutos pysyisi tolkullisissa rajoissa, väestönkasvu olisi onnistuttava taittamaan – ja pian.

Kari Pitkänen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua