Seppo Jokinen. Kuva: Anitta Vuorisalo / Kulttuuritoimituksen arkisto
KIRJAT | Tämä juttu ei sisällä juonipaljastuksia, mutta se päättyy huoleen siitä, miten komisario Koskisen lopulta käy. Seppo Jokisen uunituore Siipirikkoiset on dekkarisarjan 26. osa.
”Koskisen vääjäämättä lähestyvistä eläkevuosista ei puhuta nyt mitään. Pelottavan hiljaista? Tyyntä myrskyn edellä?”
ARVOSTELU
Seppo Jokinen: Siipirikkoiset
- Crime Time, 2021.
- 373 sivua.
Pekka sitä ja Pekka tätä. Rikoskomisario Sakari Koskinen alkaa hermostua, kun rikosylikonstaapeli Ulla ei enää kutsu exäänsä Lundeliniksi takavuosien tapaan. Tuleeko kahden poliisin liitosta yhtään mitään? Samaan aikaan lemmikinsiniset silmät riisuvat Koskisen aseista niin töissä kuin kotona.
Koskinen kipuilee myös ikuisen johtajuusongelmansa kanssa hierarkkisessa poliisiorganisaatiossa. Hän vaikka nousee seisomaan koko palaverin ajaksi, jos ei muuten tunne esimiehen roolin tulevan selväksi alaisille.
Työporukka ratkoo rikoksia, jotka olisivat voineet olla otsikoissa viime aikoina. Päähenkilöiden tarinat kehittyvät rinnakkain rauhalliseen tahtiin, kunnes äkkiä lukija pääsee mukaan siihen kiihdyttävään tunnelmaan, jota poliisien täytyy tuntea, kun rikosvyyhti alkaa aueta. Mehän muuten selvitämme nämä tapaukset!
Lopuksi Jokinen haastaa lukijan erittäin vaikeaan ajatustyöhön, ymmärtämään rikoksentekijää. Jokinen kysyy lukijalta nuoren pojan välityksellä, kuka asettuisi puolustamaan pohjattomaan vihaan asti kiusattua:
”Enemmän hän tunsi sääliä kuin mitään muuta, sen lisäksi sisimmässä heräsi jokin aivan uudenlainen tunne, jota hän ei heti osannut hahmottaa. Olkoot sitten vaikka ritarillisuutta, sillä totuushan oli se, että ellei hän asettuisi puolustamaan tuota pohjattomaan vihaan asti kiusattua tyttöä, ei sitä tekisi kukaan muukaan.”
Seppo Jokisen dekkarisarja julkaistaan syksyllä pokkareina ja tv-sarjana, jonka pääosaa esittää näyttelijä Eero Aho.
* *
Seppo Jokisen ura kirjailijana on edennyt siihen mukavaan vaiheeseen, että hänen ei tarvitse tekstissä edes vihjaista yhteyksiä nimien takana. Uskollinen ja laaja lukijakaarti tietää tarkasti, kenestä puhutaan, kun Lotta tarvitsee tukea, Raijan auto on yllättäen Sirppitiellä parkissa tai Kallen ja Kamillan ruokkiminen jää Antin hoidettavaksi
Koskisen vääjäämättä lähestyvistä eläkevuosista ei puhuta Siipirikkoisissa (Crime Time, 2021) mitään. Pelottavan hiljaista? Tyyntä myrskyn edellä?
Seppo Jokinen lupasi jo pari vuotta sitten Kulttuuritoimituksessa vieraillessaan, että hänen ruutuvihkoissaan on vielä monta tarinaa kirjoitettavaksi. Vaikka komisario joskus jäisi eläkkeelle, eiköhän hänen naapurissaan Nekalassa tapahdu jotakin sellaista, mikä pakottaa palaamaan töihin.
Me lukijat luotamme siihen, että Jokinen on sisimmässään lempeä mies, eikä esimerkiksi ammu Koskista virkatehtävissä.
Marita Salonen
Lue myös
Seppo Jokisen ratkaisut Koskisen eläkepäiviin: haastattelu Kulttuuritoimituksessa 10.5.2019.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
On pahinta mahdollista ihmisen pilkkaa siunata vainaja, joka ei eläessään uskonut jumalaan
KIRJAT | Risto Puumalaisen Uskomatonta elämää Suomessa näyttää, että uskonnottomalla ihmisellä ei vieläkään ole aina ihan helppoa – etenkään elämän jälkeen.
Lusun huumeperintö – arviossa Satu Krautsukin ja Sini Ahlqvistin Pirihautausmaa
KIRJAT | Suomen ja etenkin Kotkan ja Haminan huumerikollisuudesta kertovan tietokirjan koskettavinta antia ovat entisten käyttäjien omat tarinat.