Pajtim Statovcin loistava Bolla näyttää mitä sota tekee ihmiselle – tragedian takaa pilkahtaa myös toivo

Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!

Pajtim Statovci: Bolla. Otava 2019. 240 s.

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: ihmisiä, joiden ei tarvitse pelätä mitään, ja ihmisiä, joiden täytyy ymmärtää pelätä kaikkea. Pelko toimii sillä tavalla: se tulee kerralla ja jakamattomana.

Tätä miettii albaani Arsim Pajtim Statovcin upeassa romaanissa Bolla.

Vuosi on 1995 Pristinassa Kosovossa. Nuori Arsim elää elämänsä parhaita aikoja. Hän opiskelee yliopistossa ja on löytänyt rinnalleen ystävän, lääketiedettä opiskelevan serbinuorukaisen Milošin. Heidän välilleen syttyy polttava ja huumaava intohimo. Siinä Arsimin nuori vaimo saa jäädä kuin tapetiksi seinään, eivätkä yhteiskuntaa hajottavat kansalliset erimielisyydet pääse tunkeutumaan nuorten miesten vaatimattomaan makuuhuoneeseen, jossa tunteet ja intohimo roihuavat.

Arsim kuitenkin aavistaa, että kaikki ei voi olla niin hyvää kuin miltä kesän muutamina tulisina kuukausina näyttää. Bolla sukkuloi noin kymmenen vuoden aikasäteellä vuodesta 1995 eteenpäin. Vuodet ja ajanjaksot lomittuvat toisiinsa, eivätkä seuraa kronologisesti tapahtumia.

* *

Maa hajoaa, sota syttyy, Srebrenicassa tapahtuu verilöyly, serbit ja albaanit taistelevat eri puolilla rintamaa. Arsim ja Miloš lähtevät eri suuntiin. Se minkä luulee olevan ikuista, hukkuu yhteen oven pamaukseen.

Sota on romaanin taustalla, mutta ei koskaan tapahtumien keskipisteenä. Kirjailija näyttää sodan seuraukset ihmisille, kun kaduille kohoaa kadotus. Miten nopeasti mieli murtuu ja paha ottaa hyvän paikan, Arsim pohtii.

Statovci kuvaa hienosti Arsimin persoonallisuuden kaksijakoisuuden. Nuori ja innokas opiskelija muuttuu kylmäksi, välinpitämättömäksi ja vaimoaan alistavaksi perheenisäksi. Lapset eivät ole tervetulleita ja hellyyden sijasta hän ojentaa heitä ankaralla kädellä.

Elämä ei kulje suoraviivaisesti pisteestä a pisteeseen b. Sattuma puuttuu peliin ja heittää Arsimin vankilaan. Hänen mielensä muuttuu ja katumuskin tulee mieleen, mutta silloin on jo liian myöhäistä korjata kaikkia virheitä. Milošin hän haluaa kuitenkin löytää, kun eletään 2000-lukua ja pahin väkivalta yhteiskunnassa on rauhoittunut.

* *

Statovci rakentaa romaaninsa hyvin taitavasti. Hänen ilmaisunsa on tiivistä ja kaikki turha lörpöttely on siivottu pois. Tarinassa on vahva imu, koska jokaisen sivun jälkeen lukija haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Romaani ei ole myöskään ennalta arvattava. Ihmisissä tapahtuu muutoksia, ja myös kohtalo puuttuu peliin muuttamalla tarinan suuntaa.

Kirjailijan kieli on kirkasta, latautunutta ja monien kielikuvien ja vertausten koristamaa. Joskus teksti liitää eteenpäin kuin runo. Kielikuvat ovat tuoreita, eivätkä käytössä kuluneita.

Romaanissa on paljon traagisia tapahtumia ja sen pohjalla asuu suru, mutta surun takaa pilkahtaa myös toivo. Pahat kokemukset voivat synnyttää tarpeen muutokseen. Statovci on kirjoittanut loistavan, kansainvälisen tason romaanin.

Sirpa Pääkkönen