Kuvat: Rahaf Mohammed / Otava
KIRJAT | Miten suhtautuisimme valtioon, jossa pojilla ja miehillä ei olisi oikeuksia, ja joiden elämää säätelisivät ainoastaan naisten tarpeet ja halut?
”Kapinallinen on helposti lähestyttävä, niin vieras kuin sen kuvaama maailma onkin.”
ARVOSTELU
Rahaf Mohammed: Kapinallinen
- Suomentanut Elina Lustig.
- Otava, 2022.
- 251 sivua.
Tässäpä teos maailmanpolitiikan arkipäivästä; tarinaa Saudi-Arabiasta, jolla on hyvät välit useimpien länsimaiden kanssa. Lukemisen arvoinen ihan senkin vuoksi, että tulee kerrattua, millainen naisen asema siellä on.
Rahaf Mohammedin Kapinallista (suom. Elina Lustig; Otava, 2022) lukiessani mietin, miten suhtautuisimme valtioon, jossa pojilla ja miehillä ei olisi oikeuksia, ja joiden elämää säätelisivät ainoastaan naisten tarpeet ja halut. Pojan lapsuus loppuisi noin 7-vuotiaana eikä hän saisi enää sen jälkeen leikkiä yksin ulkona, pitää shortseja eikä temmeltää tyttöjen, ei edes sisartensa, kanssa. Poika ei saisi koskaan enää kulkea ulkona ilman äidin, sisaren tai vaimon holhousta; jos kenelläkään ei olisi aikaa lähteä hänen kanssaan ulos, hän olisi kotona.
Lääkärillä hän ei saisi itse selittää vaivojaan, vaan joku perheen naisista puhuisi hänen sijastaan. Hän ei saisi ilman naisholhoojan lupaa avata pankkitiliä ja töissä hän voisi olla ainoastaan työpaikassa, jossa on pelkästään miehiä.
Pojalla pitäisi olla aina pitkät housut, pitkähihainen paita sekä paksu huivi pään ja kasvojen edessä niin, että vain silmät näkyvät. Hän ei saisi uida, tanssia eikä muutenkaan ilotella. Naiset voisivat riekkua miten mielivät ja missä hyvänsä hepenissä.
Nainen voisi milloin hyvänsä tarkistaa pojan tai miehen puhelimen seuratakseen, kenen kanssa ja missä asioissa hän on tekemisissä. Naiset voisivat rangaista nyrkein, potkuin ja miten nyt vain haluaisivat, jos poika tai mies niskoittelisi, seurustelisi väärien ihmisten kanssa tai jäisi kiinni juttelusta tytön tai naisen kanssa.
Naisväen holhousvalta ulottuisi luonnollisesti myös perheen isään ja isoisään; valta ei kysyisi holhottavan ikää tai asemaa perheessä.
* *
Juuri tällaisesta elämää joutuvat tytöt ja naiset elämään Saudi-Arabiassa, kertoo Rahaf Mohammed kirjassaan. Teos ei ole romaani, vaan hyvin yksinkertaisesti ja toteavasti kirjoitettu omakohtainen kertomus nuoren naisen elämästä uskonnon ja vanhoillisuuden hallitsemassa Saudi-Arabiassa. Yksinkertaisuus toimii tehokkaasti; koruton kerronta päästää lukijan ja kuulijan sisään elämään, jollaista on vaikea täältä Suomesta käsin edes kuvitella.
Pitkällisen ja perusteellisen suunnittelun jälkeen ja samankaltaiset tilanteet hyvin tuntevan nettiyhteisön tuella Rahaf Mohammed onnistui pakenemaan 18-vuotiaana Bangkokiin asti. Siellä kertomus muuttuu jännitysnäytelmäksi, kun öljyrikkaan Saudi-Arabian pitkä koura ja hyvät suhteet moniin maihin olivat pysäyttää pakomatkan.
Kapinallinen pakolainen sai turvapaikan Kanadassa. Uuden elämän opettelu oli pitkä ja kivinen urakka ihmiselle, joka ei ollut koskaan edes asioinut kaupassa yksin. Perhe katkaisi kaikki suhteet ”häpeälliseen” tyttäreen. Kirjasta käy ilmi, kuinka kahtiajakoinen onnen tunne vapaudesta on, kun oma yhteisö hylkää.
Kirjailija myös kaipaa maataan ja perhettään, mutta ei voi käsittää väkivaltaa, alistamista eikä siihen alistumista.
Äänikirjasta (lukijana Amira Khalifa) erityispisteet arabiankielisten sanojen oikeasta ääntämyksestä; liian usein vieraskieliset sanat ns. harvinaisemmissa kielissä menevät joko väärin tai sinne päin.
Kapinallinen on helposti lähestyttävä, niin vieras kuin sen kuvaama maailma onkin. Kirjailija ei ole sentimentaalinen; ei tunnu vihaavan eikä olevan katkera eikä uhri, hän vain kertoo. Ja hänen kertomansa saa vihaiseksi. Todella vihaiseksi!
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.