Miten niin muka lapset eivät innostuisi filosofiasta? Arviossa Marketta Pyysalon Mitenniinmuka-kirja

Marketta Pyysalo ja kuvittaja Carlos da Cruz. Kuvat: Lasten keskus

Olisin saattanut kulkea tämän kirjan ohi ilman pari vuotta sitten kotipihassamme tapahtunutta kohtaamista.

Vaimoni juttusille tulivat naapurin tyttö ja hänen kaverinsa, kumpikin vielä tukevasti alle 10-vuotiaita. Jutustelun lomassa tuo tuntemattomaksi jäänyt kaveri totesi, että hän on lukenut filosofiaa. ”Mutta aika vaikeaa se on, mä en oikein ymmärrä, mitä…”

Vaimoni muistiin ei valitettavasti jäänyt, mitä pieni lukija erityisesti oli aiheesta pohtinut.

Se tuli kuitenkin todistetuksi, että Marketta Pyysalon kirjoittamalla ja Carlos da Cruzin kuvittamalla Mitenniinmuka-kirjalla (Lasten keskus, 2020) on odottamassa avoin ja innostunut, lapsista ja miksei aikuisistakin koostuva lukijakunta.

Tieto on tien tuntemista

Mitenniinmuka-kirjassa olla tiedon tiellä. Nimenomaan tiellä, sillä kuten kirja opettaa: ”Alun perin tieto tai tietäminen tarkoitti sananmukaisesti tien tuntemista tai tien osaamista silloin, kun liikuttiin vieraassa maastossa.”

Matka alkaa, kun pieni Aatos-poika lähtee etsimään kadonnutta Sofia-kissaansa. Ja, kuten muistamme, Sofiahan tarkoittaa kreikaksi viisautta.

Aatoksen oppaana toimii filosofi Aspasia, ja matkalla kohdataan inhimillisen ajattelun suurmestareita historian lehdiltä Sokrateesta Jean-Paul Sartreen saakka.

Mitenniinmuka-kirja on Pyysalon ja da Cruzin kolmas yhteinen lapsille suunnattu tietokirja. Da Cruz kuvittaa myös ranskalaisia lastenlehtiä.

Kysymykset silkkaa myrkkyä

Filosofian isänä pidettyä Sokratesta kutsuttiin aikanaan paarmaksi. Hän pörräsi kaikkien ympärillä ja kyseli hankalia. Siitä vallanpitäjät palkitsivat miehen myrkkymaljalla.

Hankalat kysymykset voivat olla vaarallisia – erityisesti niiden kannalta, jotka päätökset tekevät. Toisaalta tiedon etsimisen suuri viisaus piileekin juuri oikeiden kysymysten esittämisessä, ei niinkään niiden ”oikeissa” vastauksissa.

”Kukaan muu ei osaa kysyä niin hyviä kysymyksiä kuin sinä itse. Kysyminen auttaa ymmärtämään itseämme, muita ja maailmaa”, kirja muistuttaa.

Itse sanoisin sen niin, että kysyvä ihminen on vielä hengissä. Kun kysyminen ja uuden etsiminen loppuu, yhtä hyvin kuolo voisi jo korjata pois.

Tositietoa ja potaskaa

Mitä oli ennen kuin oli maailma, pieni etsijä Aatos kyselee ja saa vastaukseksi kauniin tarinan Miwok-intiaanien tarustosta.

”Myytissä maailma syntyi, kun yksinäinen hopeakettu lauloi niin, että se houkutteli paikalle kojootin. Yhdessä hopeakettu ja kojootti lauloivat maailman ja sinne kasvit, eläimet ja ihmiset. Ne lauloivat niin kauan, että maailma oli valmis ja hyvä.”

Kun vielä pysyisi sellaisena!

Lähemmäs levotonta nykypäivää tullaan, kun Aatos joutuu vastakkain tiedon tulvan ja informaatioähkyn kanssa sekä pohtimaan tositiedon ja silkan potaskan välisiä eroja.

Toinen voi ajatella toisinkin, ja sen ymmärtäminen on vaikeaa. ”Mutta jos kuuntelemme toisiamme, ymmärrämme aina vähän paremmin. Ja kaiken lisäksi, toisista oppimalla opimme myös itsestämme.”

Hienosti kuvitettu matka

Pyysalon teksti on selkeää ja avartavaa. Aikuislukijallekin se tarjoaa oivalluksia, lapselle kokonaan uuden kanavan hahmottaa elämää ja maailmaa.

Yhtä jäin vielä kaipaamaan: vanhemmille lapsille tarkoitettuja ja hieman syvemmälle filosofiseen ajatteluun uppoutuvia teksti- ja kuvaosioita. Mutta hieno kirja tämä on näinkin.

Carlos da Cruzin kuvitusta ei voi liikaa kehua. Siinä on richardscarrymaista yksityiskohtien runsautta ja lumoa.

Lukijan on visuaalisestikin mukava taivaltaa tätä matkaa yhdessä etsijäpojan kanssa.

Kari Pitkänen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua