Kuvat: Veikko Somerpuro / Tammi
KIRJAT | Kauhua on perinteisesti tarjoiltu novellimitassa. Suomalaisen kauhukirjallisuuden kuningas Marko Hautala ei ole juuri novelleja julkaissut, mutta nyt tilanne korjaantuu. Kuolleiden valssi on selkäpiitä karmiva kokoelma.
”Jos Marko Hautalan tuotanto ei ole vielä tuttua, tämän kokoelman parista on hyvä aloittaa sukellus laadukkaan kotimaisen kauhukirjallisuuden maailmaan.”
ARVOSTELU
Marko Hautala: Kuolleiden valssi
- Tammi, 2022.
- 229 sivua.
Marko Hautala on tällä hetkellä Suomen huomattavin kauhukirjailija. Tähän asti Hautala on julkaissut pääasiassa romaaneja ja vain muutaman novellin. Novellikokoelma on kuitenkin perinteinen kauhukirjallisuuden formaatti – mieleen tulee oitis Markku Sadelehdon 1990-luvulla toimittamat kauhuantologiat. Hautalan Kuolleiden valssi (Tammi, 2022) kumartaakin näille perinteisille antologioille kansillaan: tyylikkäästi kuluneen näköisiksi tehdyt kannet ovat kuin 1990-luvulta kotoisin. Pisteet kansitaiteilija Mika Tuomiselle!
Itse kokoelma tarjoaa herkullisen kattauksen kauhunovelleja genren eri laidoilta. Kokoelmassa on monenlaisia omituisia tarinoita, joita kaikkia yhdistää jollain lailla epämiellyttävä, häiritsevä ja kammottava tunnelma. Hautala onnistuu novellimitassakin luomaan selkäpiitä karmivia tarinoita, aivan kuten romaaneissaankin.
Avausnovelli Pitkä kuuma kesä sijoittuu 1980-luvulle ja kuvaa nuorten kesäistä automatkaa, joka pysähtyy bensan loppumiseen keskellä ei mitään. Bensan löytäminen osoittautuu vaaralliseksi. Saurin hiljaisuus ottaa lähtökohdakseen Pekka Saurin Yölinja-ohjelman yleisökysymykset ja pojan, joka kuuntelee lähetystä yksin kotonaan, vailla vanhempiaan. Maanalainen Niili vie joukon suomalaisia turisteja harvinaisemman nähtävyyden äärelle. Kun joku kysyy ”Haluatteko koskettaa muumiota”, vastausta kannattaa näemmä harkita kerran jos toisenkin. Koskaan ei täyty se kaipuu kertoo siivoojasta, joka saa lahjaksi harvinaislaatuisen vanhan kotimaisen elokuvan.
Tiedättehän korvamadot? Käärmetaajuus kertoo, millaisia kauhuja niihin voi liittyä. Teurastajan paradigma kertoo yliopistomaailmasta ja kirjallisuudentutkimuksen professoria vainoavista kauhufantasioista. Morsionsalmi-novellissa nuori kesätyöläinen joutuu raivaamaan kaislikkoa kesämökillä paikassa, joka on saanut nimensä 1700-luvulla sattuneesta traagisesta tapaturmasta. Rankka urakka saa karun lopun.
Hänen vihansa päivä kertoo maailmanlopusta Twitter-viestiketjun muodossa. Loki on kuvaus pariskunnasta, joka menettää lapsen ja hankkii sitten koiran. Rescuekoirasta muodostuu melkoinen painajainen. Valkoiset varpaat -kokoelmasta tuttu Varpaat vie sekin turistit harvinaislaatuisen nähtävyyden äärelle. Tämä tuttu suosikki ja Shirley Jackson Awards -ehdokas toimii edelleen.
Kokoelma on kaikkiaan tasalaatuista tavaraa ja aihepiirit ja tyylilajit mukavan monipuolisia. Mukana on Hautalalle epätavallisesti myös jälkisanat, joissa Hautala avaa tarinoita novellien takana. Se on kiinnostavaa se; romaanit eivät selittelyjä kaipaa, mutta tällaisessa novellikokoelmassa jonkunlainen jälkipuhe on paikallaan.
Jos Marko Hautalan tuotanto ei ole vielä tuttua, tämän kokoelman parista on hyvä aloittaa sukellus laadukkaan kotimaisen kauhukirjallisuuden maailmaan.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.