Kuvat: Otava / Jonne Räsänen
KIRJAT | On virkistävää lukea jännitysromaaniksi luokiteltu romaani, jossa kuvataan paljon muutakin kuin rikos ja sen selvittäminen.
“Kokonaisuus muodostuu pala palalta niin, ettei jännite katoa ja muutamissa kohdissa lukija myös yllättyy.”
ARVOSTELU
Johanna Holmström: Suden lapset
- Suomentanut Maija Laura Kauhanen.
- Otava, 2024.
- 461 sivua.
On virkistävää lukea jännitysromaaniksi luokiteltu romaani, jossa kuvataan paljon muutakin kuin rikos ja sen selvittäminen.
Johanna Holmströmin uusimmassa rikoksia tehdään Kuhmossa, mutta teos käsittelee myös rakkautta sekä ihmisen mieltä ja toimintaa pandemian, sodan ja mielen järkkymisen keskellä.
Suden lapset -romaanin (suom. Maija Laura Kauhanen; Otava, 2024) päähenkilö on Gloria, joka uskoo löytäneensä onnen ja tasapainon Toivolan ekokylästä Kuhmossa. Luonto, yhteisöllisyys ja yksinkertainen elämä tuntuvat sopivan valokuvaajalle, joka on tuntenut pitkään olleensa hukassa.
Tärkeä rooli on myös vanhemmalla rikoskonstaapeli Minna Salmisella, joka haikailee isojen juttujen pariin. Kuhmon poliisin arki on kuitenkin raadollista: pitää selvittää polttariseurueen törttöilyä Vuokatissa ja pelastaa tulvaojaan joutunut hevonen.
Iso juttu alkaa, kun kuhmolaisen eläkeläispariskunnan Seijan ja Tarmon ovelle ilmestyy pieni poika, joka ei puhu eikä pukahda, jota kukaan ei tunnista. Myöhemmin käy ilmi, että poika on ruotsinkielinen, mutta se ei paljoa auta.
Paljon muitakin henkilöitä romaanissa on, jopa hieman liikaakin. Toisinaan tuntuu, että Suden lapset on samannimisen romaanin kakkososa, mutta kirjailija ei kerro ensimmäisen osan tapahtumista ja henkilöhahmoista tarpeeksi. Jotkut saavat oman elämän, luonteen ja ulkonäön, jotkut jäävät statisteiksi, joita ilmankin kirja olisi toiminut ja ehkä myös tiivistynyt; lähes 500 sivua on paljon.
Holmström osaa rakentaa tarinan taitavasti. Liikkuminen ajanjaksojen välillä on luontevaa ja kokonaisuus muodostuu pala palalta niin, ettei jännite katoa ja muutamissa kohdissa lukija myös yllättyy.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Runojärkäle pakenee määrittelyitä – arviossa Juhana Vähäsen Ballaadi Arska Kurmoksesta
KIRJAT | Sattumanvaraisuus ja kielen pirstoutuminen ovat usein käytettyjä kuvauksia Juhana Vähäsen teoksista. Kirjailija jatkaa uudella teoksellaan sattumanvaraisuuden linjalla.
Teija Auvisen esikoisteosta lukiessa on syytä sysätä syrjään epäilykset ja astua sisään tarinaan – arviossa Pimeä talo
KIRJAT | Kahdessa ajassa liikkuvan romaanin nimi, Pimeä talo, on kuin vertauskuva ihmismielen pimennoissa lymyävästä kaunasta ja synkeydestä.
Maria Lähteenmäki etsii keskisen Lapin ihmisten kulttuuria – arviossa Arktisen kansan jäljillä
KIRJAT | Tutkija Maria Lähteenmäki kirjoitti teoksen, jossa hän kuvaa rikkaasti metsäsaamelaisten elämänmuotoja.
Freskoja ja ruttoa – arviossa Joel Haahtelan Talvikappeli
KIRJAT | Tarinan päähenkilö uskoo vahvasti Jumalaan, mutta kaipaa samalla maallisia nautintoja.