Kuvat: Otava / Jonne Räsänen
KIRJAT | On virkistävää lukea jännitysromaaniksi luokiteltu romaani, jossa kuvataan paljon muutakin kuin rikos ja sen selvittäminen.
“Kokonaisuus muodostuu pala palalta niin, ettei jännite katoa ja muutamissa kohdissa lukija myös yllättyy.”
ARVOSTELU
Johanna Holmström: Suden lapset
- Suomentanut Maija Laura Kauhanen.
- Otava, 2024.
- 461 sivua.
On virkistävää lukea jännitysromaaniksi luokiteltu romaani, jossa kuvataan paljon muutakin kuin rikos ja sen selvittäminen.
Johanna Holmströmin uusimmassa rikoksia tehdään Kuhmossa, mutta teos käsittelee myös rakkautta sekä ihmisen mieltä ja toimintaa pandemian, sodan ja mielen järkkymisen keskellä.
Suden lapset -romaanin (suom. Maija Laura Kauhanen; Otava, 2024) päähenkilö on Gloria, joka uskoo löytäneensä onnen ja tasapainon Toivolan ekokylästä Kuhmossa. Luonto, yhteisöllisyys ja yksinkertainen elämä tuntuvat sopivan valokuvaajalle, joka on tuntenut pitkään olleensa hukassa.
Tärkeä rooli on myös vanhemmalla rikoskonstaapeli Minna Salmisella, joka haikailee isojen juttujen pariin. Kuhmon poliisin arki on kuitenkin raadollista: pitää selvittää polttariseurueen törttöilyä Vuokatissa ja pelastaa tulvaojaan joutunut hevonen.
Iso juttu alkaa, kun kuhmolaisen eläkeläispariskunnan Seijan ja Tarmon ovelle ilmestyy pieni poika, joka ei puhu eikä pukahda, jota kukaan ei tunnista. Myöhemmin käy ilmi, että poika on ruotsinkielinen, mutta se ei paljoa auta.
Paljon muitakin henkilöitä romaanissa on, jopa hieman liikaakin. Toisinaan tuntuu, että Suden lapset on samannimisen romaanin kakkososa, mutta kirjailija ei kerro ensimmäisen osan tapahtumista ja henkilöhahmoista tarpeeksi. Jotkut saavat oman elämän, luonteen ja ulkonäön, jotkut jäävät statisteiksi, joita ilmankin kirja olisi toiminut ja ehkä myös tiivistynyt; lähes 500 sivua on paljon.
Holmström osaa rakentaa tarinan taitavasti. Liikkuminen ajanjaksojen välillä on luontevaa ja kokonaisuus muodostuu pala palalta niin, ettei jännite katoa ja muutamissa kohdissa lukija myös yllättyy.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.