Kuvat: Otava / Jonne Räsänen
KIRJAT | On virkistävää lukea jännitysromaaniksi luokiteltu romaani, jossa kuvataan paljon muutakin kuin rikos ja sen selvittäminen.
“Kokonaisuus muodostuu pala palalta niin, ettei jännite katoa ja muutamissa kohdissa lukija myös yllättyy.”
ARVOSTELU
Johanna Holmström: Suden lapset
- Suomentanut Maija Laura Kauhanen.
- Otava, 2024.
- 461 sivua.
On virkistävää lukea jännitysromaaniksi luokiteltu romaani, jossa kuvataan paljon muutakin kuin rikos ja sen selvittäminen.
Johanna Holmströmin uusimmassa rikoksia tehdään Kuhmossa, mutta teos käsittelee myös rakkautta sekä ihmisen mieltä ja toimintaa pandemian, sodan ja mielen järkkymisen keskellä.
Suden lapset -romaanin (suom. Maija Laura Kauhanen; Otava, 2024) päähenkilö on Gloria, joka uskoo löytäneensä onnen ja tasapainon Toivolan ekokylästä Kuhmossa. Luonto, yhteisöllisyys ja yksinkertainen elämä tuntuvat sopivan valokuvaajalle, joka on tuntenut pitkään olleensa hukassa.
Tärkeä rooli on myös vanhemmalla rikoskonstaapeli Minna Salmisella, joka haikailee isojen juttujen pariin. Kuhmon poliisin arki on kuitenkin raadollista: pitää selvittää polttariseurueen törttöilyä Vuokatissa ja pelastaa tulvaojaan joutunut hevonen.
Iso juttu alkaa, kun kuhmolaisen eläkeläispariskunnan Seijan ja Tarmon ovelle ilmestyy pieni poika, joka ei puhu eikä pukahda, jota kukaan ei tunnista. Myöhemmin käy ilmi, että poika on ruotsinkielinen, mutta se ei paljoa auta.
Paljon muitakin henkilöitä romaanissa on, jopa hieman liikaakin. Toisinaan tuntuu, että Suden lapset on samannimisen romaanin kakkososa, mutta kirjailija ei kerro ensimmäisen osan tapahtumista ja henkilöhahmoista tarpeeksi. Jotkut saavat oman elämän, luonteen ja ulkonäön, jotkut jäävät statisteiksi, joita ilmankin kirja olisi toiminut ja ehkä myös tiivistynyt; lähes 500 sivua on paljon.
Holmström osaa rakentaa tarinan taitavasti. Liikkuminen ajanjaksojen välillä on luontevaa ja kokonaisuus muodostuu pala palalta niin, ettei jännite katoa ja muutamissa kohdissa lukija myös yllättyy.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Patsaat puhuvat muinaisia kieliä – arviossa Emi Yagin Venus ja minä
KIRJAT | Emi Yagi kirjoittaa maagista realismia japanilaiseen tapaan. Suomi on mainittu, ja on lähetetty piiloterveiset Ylelle. Olisiko latinankieliset uutiset kannattanut säästää?
Elli Tompuri eli elämää ja teki teatteria intohimolla – arviossa Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta
KIRJAT | Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta näyttelijä Elli Tompurista on ansiokas, suorastaan täydellinen elämäkerta.
Täydellinen suomennos aistikkaasta renessanssiklassikosta ilmestyy jälleen – arviossa Giovanni Boccaccion Decamerone
KIRJAT | Suuri novellitaiteen luoja Giovanni Boccaccio kirjoitti Decameronen jo verrattain kypsällä iällä, jolloin hänen näkemyksensä rakkaudesta oli kiteytynyt.
Harry Salmenniemen Valohammas kertoo kiireettömästi arjesta, jonka tuoksut ja äänet pystyy aistimaan
KIRJAT | Harry Salmenniemi käyttää suomen kieltä omalaatuisella ja monipuolisella tavalla. Miksei kukaan ole koskaan aiemmin kirjoittanut näitä lauseita näillä sanoilla?
