Kuvat: Minerva Kustannus
KIRJAT | Portugalilaiskirjailija pyrki antamaan romaanissaan äänen niille, jotka eivät selvinneet holokaustista. Tavoite on mittava, eikä dos Santos siinä oikein onnistukaan.
”Vaikka juutalaisten joukkotuhonnasta ja kansanmurhasta tehtäisiin miten monta romaania, aina jäisi luultavasti jotakin kertomatta.”
ARVOSTELU
José Rodrigues dos Santos: Birkenaun aikakirjat
- Suomentanut Mira Kokko.
- Minerva, 2022.
- 400 sivua.
Vaikka juutalaisten joukkotuhonnasta ja kansanmurhasta tehtäisiin miten monta romaania, aina jäisi luultavasti jotakin kertomatta.
Portugalilaisen kirjailijan José Rodrigues dos Santosin mukaan holokaustista kertovasta kaunokirjallisuudesta iso osa perustuu pelastuneiden kertomuksiin. Uusimmassa romaanissaan Birkenaun aikakirjat (Minerva, 2022; suom. Mira Kokko) hän sanoo pyrkineensä antamaan äänen niille, jotka eivät selvinneet. Tämä on mittava tavoite, koska natsien koneisto tappoi noin kuusi miljoonaa ihmistä – eikä se oikein onnistukaan.
Birkenaun aikakirjat on jatkoa vuotta aiemmin ilmestyneelle Auschwitzin taikurille, mutta ei vaadi tuon teoksen lukemista, kertomus pysyy kasassa ilmankin.
Teoksen mieleenpainuvin ja mielenkiintoisin osa on valitettavasti vasta sen loppupuheenvuorossa. Siinä kirjailija kertoo, keitä tosiasioihin perustuvan romaanin henkilöt olivat ja mitä heille tapahtui natsien kaaduttua. Se laittaa etsimään lisää tietoa siitä, kuka esimerkiksi oli ”suuri taikuri Nivelli” tai kuka oli portugalilaisen Fransisco Latinon esikuva oikeassa elämässä. Fiktion takaa löytyy monia muitakin mielenkiintoisia henkilöitä.
Kovin myöhäiseen kohtaan romaania jää myös äänen antaminen niille, jotka eivät selviytyneet. Heidän kohtaloitaan tulee karmaisevalla tavalla esiin kirjoituksissa, joita todellisuudessakin joukkotuhontaan osallistumaan pakotetut vangit olivat kirjoittaneet ja kätkeneet paikkaan, josta jälkimaailma ne voisi löytää, lukea ja tuomita syylliset; jotta sama ei koskaan enää toistuisi.
Valtaosa romaanista on keskitysleirin käsittämättömän julman arjen kuvausta. Taustalla on rakkaustarina venäläisen Tanušhan ja hänen pelastamisekseen SS-joukkoihin liittyneen portugalilaisen seikkailija-palkkasoturi Latinon välillä. Juoneen kuuluu tiiviisti myös taikuri Herbert Levin sekä tämän vaimo ja pieni poika.
Henkilösuhteiden kuvaus on harmillisen ohutta eivätkä ne kehity; ne ovat kuin raameja julmuuden kuvailemisen reunoilla.
Paljon ajatuksia Birkenaun aikakirjat joka tapauksessa herättää – ei vähiten siksi, että Euroopassa soditaan jälleen. Kidutus, tappaminen ja julmuus eivät ole hävinneet, ”ei koskaan enää” ei ole edelleenkään toteutunut.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Todellinen Uudenkuun Emily – arviossa L. M. Montgomeryn Runotyttö-trilogia
KIRJAT | L. M. Montgomeryn Runotyttö-trilogia lyhenneltiin ja pehmennettiin hampaattomaksi 1960-luvulla. Kaisa Rannan uusi suomennos kohtelee klassikkoteoksia täysipainoisena kaunokirjallisuutena.
Kirja Anna-Leena Härkösestä kertoo erikoisen rehellisestä ihmisestä, joka sanoo suoraan ja elää täysillä – arviossa Taskupainos
KIRJAT | Katja Kallion kirjoittama näyttelijäelämäkerta Anna-Leena Härkösestä tekee vaikutuksen avomelisyydellään ja rohkeudellaan.
Ville Maljan esikoisromaanissa tasapainoillaan alkoholismin veitsenterällä – arviossa Valkoinen risteys
KIRJAT | Valkoinen risteys on kirja alkoholista ja sen värittämästä isäsuhteesta rokkibändin keulakuvan näkökulmasta.
Emeritusprofessori paljastaa elämän tarkoitukset, ne ikävätkin – arviossa Timo Airaksisen Millaista oli
KIRJAT | Timo Airaksisen omaelämäkerta katsoo lukijaa suoraan silmiin ja kertoo yhtään häpeämättä ja kaunistelematta, millaista yliopistolla oli.