Kuvat: Minerva Kustannus
KIRJAT | Portugalilaiskirjailija pyrki antamaan romaanissaan äänen niille, jotka eivät selvinneet holokaustista. Tavoite on mittava, eikä dos Santos siinä oikein onnistukaan.
”Vaikka juutalaisten joukkotuhonnasta ja kansanmurhasta tehtäisiin miten monta romaania, aina jäisi luultavasti jotakin kertomatta.”
ARVOSTELU
José Rodrigues dos Santos: Birkenaun aikakirjat
- Suomentanut Mira Kokko.
- Minerva, 2022.
- 400 sivua.
Vaikka juutalaisten joukkotuhonnasta ja kansanmurhasta tehtäisiin miten monta romaania, aina jäisi luultavasti jotakin kertomatta.
Portugalilaisen kirjailijan José Rodrigues dos Santosin mukaan holokaustista kertovasta kaunokirjallisuudesta iso osa perustuu pelastuneiden kertomuksiin. Uusimmassa romaanissaan Birkenaun aikakirjat (Minerva, 2022; suom. Mira Kokko) hän sanoo pyrkineensä antamaan äänen niille, jotka eivät selvinneet. Tämä on mittava tavoite, koska natsien koneisto tappoi noin kuusi miljoonaa ihmistä – eikä se oikein onnistukaan.
Birkenaun aikakirjat on jatkoa vuotta aiemmin ilmestyneelle Auschwitzin taikurille, mutta ei vaadi tuon teoksen lukemista, kertomus pysyy kasassa ilmankin.
Teoksen mieleenpainuvin ja mielenkiintoisin osa on valitettavasti vasta sen loppupuheenvuorossa. Siinä kirjailija kertoo, keitä tosiasioihin perustuvan romaanin henkilöt olivat ja mitä heille tapahtui natsien kaaduttua. Se laittaa etsimään lisää tietoa siitä, kuka esimerkiksi oli ”suuri taikuri Nivelli” tai kuka oli portugalilaisen Fransisco Latinon esikuva oikeassa elämässä. Fiktion takaa löytyy monia muitakin mielenkiintoisia henkilöitä.
Kovin myöhäiseen kohtaan romaania jää myös äänen antaminen niille, jotka eivät selviytyneet. Heidän kohtaloitaan tulee karmaisevalla tavalla esiin kirjoituksissa, joita todellisuudessakin joukkotuhontaan osallistumaan pakotetut vangit olivat kirjoittaneet ja kätkeneet paikkaan, josta jälkimaailma ne voisi löytää, lukea ja tuomita syylliset; jotta sama ei koskaan enää toistuisi.
Valtaosa romaanista on keskitysleirin käsittämättömän julman arjen kuvausta. Taustalla on rakkaustarina venäläisen Tanušhan ja hänen pelastamisekseen SS-joukkoihin liittyneen portugalilaisen seikkailija-palkkasoturi Latinon välillä. Juoneen kuuluu tiiviisti myös taikuri Herbert Levin sekä tämän vaimo ja pieni poika.
Henkilösuhteiden kuvaus on harmillisen ohutta eivätkä ne kehity; ne ovat kuin raameja julmuuden kuvailemisen reunoilla.
Paljon ajatuksia Birkenaun aikakirjat joka tapauksessa herättää – ei vähiten siksi, että Euroopassa soditaan jälleen. Kidutus, tappaminen ja julmuus eivät ole hävinneet, ”ei koskaan enää” ei ole edelleenkään toteutunut.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tatu Vaaskivi leimusi kuin tähdenlento – Miika Siironen kirjoittaa säkenöivästä kriitikko-kirjailijasta, jonka jälkimaailma unohti
KIRJAT | Nero ja Narkissos -elämäkerta avautuu mahtavaksi ikkunaksi 1930-luvun suomalaiseen kulttuurielämään, Tulenkantajien sukupolveen ja sen kuuluisiin edustajiin.
Kuolemaa, elokuvia, runoilijoita – arviossa Niilo Rantalan esseekokoelma Kunnia niille, jotka polttavat itsensä
KIRJAT | Tamperelaisen monipuolisuusmiehen esseissä yhdistyy luontevasti kulttuurin asiantuntijuus, kristillisyys ja kirjoittajan taidot.
Poliisi tutkii tatuointeja ja taruolentoja – arviossa Guillaume Musson Seinen tuntematon
KIRJAT | Ranskalaisdekkarissa riittää tapahtumia riittää ja niiden selvittäminen vie aikaa ja kysyy niin älyä kuin yleissivistystäkin.
Huminaa, lorinaa ja kahakoita – arvosteltavana Jeongdo Kimin Äänestä sana, sanasta merkitys
KIRJAT | Ensimmäinen yleistajuinen tietokirja suomen kielen onomatopoeettisesta eli ympäristön ääniä jäljittelevästä sanastosta esittelee kielen rikkautta ja ilmaisuvoimaa.