Kuvat: Hannah Hughes / Otava
KIRJAT | Casablancan tarinankertojassa on eväät hienoksi romaaniksi, mutta se kompastuu liioitteluun. Kulunut sanonta ”vähemmän on enemmän” olisi tässä ollut paikallaan.
”Kirja sopii kyllä lomalaisen lukemistoon, mutta se ei anna kovin suurta elämystä.”
ARVOSTELU
Fiona Valpy: Casablancan tarinankertoja
- Suomentanut Taina Helkamo.
- Otava, 2022.
- 336 sivua.
Zoen ja Tomin avioliitto on umpikujassa ja viimeisenä keinona pariskunta kokeilee muuttamista uuteen ympäristöön; he haluavat aloittaa alusta ja löytää toisensa jälleen vaikeiden tapahtumien jälkeen. Casablanca on heidän uusi kotinsa ja se tarjoaa myös puitteet tarinalle, joka kulkee rinnakkain nykypäivässä ja 1940-luvun alussa, jolloin Casablanca tarjosi suojaa mm. Euroopasta paenneille juutalaisille.
Zoe löytää uudesta kotitalostaan huolellisesti piilotetun, ilmiselvästi vanhan rasian ja sieltä päiväkirjan. Kirjassa nuori ranskalainen juutalaistyttö Josie kuvailee pakolaisen todellisuutta; millaista on, kun on jättänyt kodin, ystävät ja kaiken itselle rakkaan taakseen päästäkseen turvaan. Perhe odottaa monien muiden lailla pääsyä Yhdysvaltoihin, mikä on osoittautunut paljon odotettua vaikeammaksi ja runsaasti aikaa vaativaksi hankkeeksi. Ranska on miehitetty ja juutalaisvainot ovat jo alkaneet. Ilma on sakeanaan huhuja ja pelkoja.
Josien päiväkirjat ovat Casablancan tarinankertojan (Otava, 2022) parasta ja elävintä antia. Josie kasvaa romaanin edetessä teiniksi ja hänen äänensä on hyvin todentuntuinen ja uskottava. Tyttö suunnittelee tulevaisuutta, mutta on myös hyvin tietoinen nykypäivästä ja natsien aiheuttamasta uhasta ja samalla kasvavasta vastarintaliikkeestä, johon myös läheisiä ja lopulta hän itsekin liittyvät. Päiväkirjamerkinnöissä on surua ja sitten vielä enemmän toivoa, ystävyyttä ja uskoa tulevaisuuteen.
Myös Zoe törmää arjessaan pakolaisuuteen ja ihmisiin, jotka meidän aikanamme pitävät vaarallista matkaa kohti Eurooppaa parempana ja turvallisempana vaihtoehtona kuin kotimaassa pysymistä. Kuvaus Casablancan 2010-luvun pakolaiskeskuksesta on koskettava ja antaa realistisen kuvan siitä, mitä Euroopan laitamilla tapahtuu ihmisten yrittäessä hakea joko suojaa tai parempaa elämää kaukana epävakaista kotimaistaan.
Loppua kohti kirjailijan mielikuvitus alkaa lentää melko hurjaa vauhtia ja romaani ajautuu hieman melodraaman puolelle. Kaikki se vakavuus, mikä liittyy sekä nuoren Josien että tämän päivän Zoen kokemuksiin ja molempien naisten elinaikojen poliittisiin tositapahtumiin sulaa ikään kuin pois ja muuttuu kepeähköksi viihteeksi.
Casablancan tarinankertoja sopii kyllä lomalaisen lukemistoon, mutta se ei anna kovin suurta elämystä eikä jätä kummoistakaan muistijälkeä.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.