Kaksipyöräinen ystävä lähikuvassa – arviossa Jody Rosenin Pyöräilyn lumo ja sen historia

Kuvat: Whitley Chandler / Aula & Co

Polkupyöräilyn historia. Sellaisen teoksen pitää pyrkiä vastaamaan kysymyksiin kuka sen keksi, koska ja missä. Käykö saksalaisen paronin vuonna 1817 esittelemä kaksipyöräinen vekotin, jonka etupyörään liittyy ohjaustanko, polkupyörästä? Puinen ratsu saavutti suuren suosion ja sai Kanaalin takana nimen keikarin hevonen. Juoksukoneessa ei kuitenkaan ollut polkimia. Poikkipuulla hajareisin ratsastava kuljettaja potki vauhtia jaloin. Naisten malli oli hitaampi kävelykone eikä siinä ollut rietasta poikkipuuta.

Kenties poljinkammet liitti laitteeseen skottilainen kokeilija, jonka rakentamaa voimansiirtovarsien järjestelmää ylistettiin sanomalehdessä nerokkaaksi. Jutun varsinainen aihe oli nikkarin saama sakkotuomio. Miekkonen kaahasi vipukoneellaan pikkutytön päälle.

Polkupyörän keksimisen suurmieshistoriaan voivat pyrkiä myös luuntäristäjän ranskalaiset rakentajat, se pariisilainen, joka korvasi puiset puolat vanteen ja navan väliin jännitetyillä metallipinnoilla tai jättimäisellä etupyörällä varustetun laitteen kehittäjät mannermaalla ja Brittein saarilla. Porukkaan pääsee myös ilmatäytteisen kumirenkaan keksijä. Taatusti tarinaan kuuluu kirjoittaa engelsmanni, joka oivalsi johtaa poljinvoiman ketjun avulla takapyörään.

Polkupyörän perusmalli oli valmiiksi mietitty jo 1800-luvun loppupuolella. Kaksi peräkkäin asetettua pyörää, joista etummaista kääntämällä laitetta ohjataan ja keskelle kolmioista koostuvaa runkoa sijoitetut polkimet, joilla tuotettu voima johdetaan ketjun avulla takapyörään. Herrasmiesten hupihummasta tuli massoja liikuttava liikenneväline, maailman ylivoimaisesti yleisin kulkupeli.

Tämän kirjan nimessä ennen historiaa mainitaan lumo. Polkupyörän teknisen kehityksen askelmerkkien lisäksi teos käänteleekin pyöräilyn kulttuurihistoriaa syvältä ja sydän palaen.

New Yorkissa asuva ja sen kaduilla pyörän selässä hengellään urheileva toimittaja ja kirjailija Jody Rosen kirjoittaa sujuvaa, ah niin ahmittavaa tekstiä. Kirja on kaikkea muuta kuin keksijöiden ja vuosilukujen nuivakka luettelo. Esipuheessa käydään kuussa ja poljetaan kuntopyörää astronauttien kanssa. Myöhemmin kuntopyörällä ajetaan päin jäävuorta, kun laite sattuu olemaan HMS Titanicin jumppasalissa.

Rosen yhdistää historiaa, otteita vanhoista lehtikirjoituksista, reportaasia, matkakuvausta ja muistelmia. Teos ei etene tasan aikajärjestyksessä. Polkupyörän ja pyöräilyn tarina rullaa eteen, palaa taakse ja kurvaa sivupoluille. Pyöräilyn tulevaisuutta ja merkitystä hahmotellessaan Rosen kirjoittaa paikoin pamflettia, mutta muistaa myös haastaa pyöräilyyn liitettyjä myyttejä.

Vanha pyöräilymainos. Kirjan kuvitusta.

Kirjan hienosti jaetuissa luvuissa tavataan pyöräilyn pioneereja, jotka ilman kypärää uhmasivat kiukkuisten hevoskuskien heittelemiä kiviä, huonoja teitä ja poliisin mielivaltaa. Kohdataan sisuuntuneita sisaria, jotka 1890-luvulla pukivat housut jalkaan ja polkivat kohti itsenäisempää elämää vastalauseista välittämättä.

Rosen kuvailee elävästi pyöräkuumetta ja sitä vastaavaa vastustusta, joka osuu ihmeen hyvin yhteen tänä päivänä sähköpotkulaudoista käytävän suukovun kanssa. Terveys menee, parasta olisi kokonaan kieltää.

Kirjassa luodaan katse Guangzhoun kadut aamuvarhaisella täyttävään massaan, kun sadat tuhannet kiinalaiset liittyvät ”Kultaisella kyyhkysellä” joka-aamuiseen virtaan. Tutustutaan talvisen työmatkapyöräilyn äärimmäisiin muotoihin Huippuvuorilla ja palataan Klondyken kultaryntäyksen hulluihin vuosiin, missä yksin erämaan halki polkupyörällä ponnistellut kultaunelmikko jäihin pudottuaan varustaa rikkoutuneen rattaan purjeella ja seilaa perille saluunan eteen.

Kirjailija haastattelee raskaan työn raatajia Dhakassa, missä riksakuskit hoitavat ison osan julkista liikennettä. Yläluokkaisempaa pyöräilykulttuuria edustaa Bhutanin maastopyörällä polkeva kuningas. Kirja pursuaa herkullisia lainauksia ja odottamattomia näkökulmia aiheeseen.

Rakkaudella kirjoitetussa, rakastettavassa kirjassa on myös rakkaustarina. Kaksi nuorta kohtaa halki Yhdysvaltojen ajettavalla ryhmäpyöräretkellä ja alkaa pyörittää kampia samaan tahtiin tasangoilla parveilevien heinäsirkkalaumojen läpi pinnistellessään.

Rosen penkoo polkupyörän kytköksiä kolonialismiin ja tarkastelee kaksipyöräisen kulkupelin roolia kaupunkien ja tieverkon kehityksessä. Hän miettii laitteen nykyistä nousukautta ja polkupyörän roolia kestävän kehityksen airuena. Rosen ei yksisilmäisesti juhli polkupyörää vihreän elämäntavan tunnuksena. Hän kääntää aiheen myös kriittiselle poskelleen.

Jody Rosen ja hänen poikansa Brooklynissä 2018. Kuva: Jody Rosenin kotialbumi

Kirja on kirjoitettu rakkaudesta lajiin ja henkilökohtaisella otteella. Lopulta juuri henkilökohtaisuus maksaa kirjoittajalle puolikkaan tähden. Tarinoiden riemukkaassa ryöpytyksessä kirjoittajan oman pyöräilyyn liittyvän henkilöhistorian läpikäyminen tuntuu tarpeettomalta ja laskee jännitettä.

Pyöräilyn lumo ja sen historia (suom. Laura Lahdensuu / Aula & Co, 2023) on hieno tietokirja, joka yllättää lukijan iloisesti monen monta kertaa. Se on pyöräilyyn ilmeisen intohimoisesti suhtautuvan kirjoittajan korkea veisu kaksipyöräiselle kulkuneuvolle, jonka matkustaja on samalla sen moottori.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua