Jonna Järnefeltin luonteva dialogi saa arvoisensa tulkinnan – esikoisteos Casablancan rauniot vain äänikirjana

Kuvat: Nauska / Into

Jonna Järnefeltin Casablancan rauniot (Into, 2025) on dialogiromaani kahden naisen lapsuudessa alkaneesta ystävyydestä.

Kirjan sivumäärää en voi kertoa, mutta se kestää äänikirjana 4 tuntia 8 minuuttia. Sivumäärää en tiedä, koska teos on ainakin toistaiseksi saatavissa vain äänikirjana. Printtiversiota ei kustantaja Into Kustannuksen mukaan ole näillä näkymin tulossa. Toki tilanne saattaa muuttua.

Kirjan kantava teema on kahden naisen jo lapsuudessa alkanut ystävyys. Järnefelt kertoo meille naisten kohtaamisista elämän tärkeissä käännekohdissa. Hän ei puno pitkää kertomusta vuosikymmenten ystävyydestä, mutta ottaa lukijan mukaan naisten elämän tärkeimpiin tapahtumiin.

Vuodet vievät lapsuudessa naapureina asuneet Heta ja Saana fyysisesti eri teille, mutta henkinen yhteys ja ystävyys säilyy. Mikä hieno romaanin aihe! Itselleni myös hyvin samaistuttava. Yhteys omiin naapurintyttöihin on säilynyt ja kasvanut aikuisten ystävyydeksi, joka kantaa niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Heta ja Saana ovat erilaisia, mutta juuri siksi niin hyviä ystäviä. Lapsuuden ja nuoruuden seikkailut hiovat heitä yhteen. Vaikka he aikuisina asuvat kaukana toisistaan, side ei koskaan katkea.

Kirja kertoo kasvutarinan. Jonna Järnefelt on valinnut kerrottavakseen naisten elämästä kokemukset, jotka heitä vahvasti muokkaavat. Juuri nämä kohtaukset tekevät naisista sellaisia kuin he kirjan lopussa lopulta ovat. Heta ja Saana myös muokkaavat toisiaan. Ilman ystävyyttä heistä olisi voinut tulla erilaisia, heidän suhtautumisensa elämään olisi voinut olla toisenlainen.

Järnefeltin luomat henkilöhahmot ovat toisilleen rehellisiä. He uskaltavat sanoa toisilleen kipeitäkin asioita, ystävyys ei ole vain hymistelyä. Joskus lapsuuden traumaattisista hetkistä puhutaan vasta vuosikymmenten jälkeen.

Heta avautuu yhdestä aikuiselämänsä synkimmistä kokemuksista Saanalle, kun tapahtumista on kulunut jo jonkin aikaa. Hän tunnustaa kertoneensa aiemmin vain osan totuudesta. ”Ei kaikkea voi kertoa edes parhaalle kaverille, et haluaa tappaa.” Saanan tiukka toteamus ”Kyllä voi!” kertoo syvästä luottamuksesta naisten välillä: Saana on valmis kuulemaan ja Heta on valmis kertomaan.

Luottamus ja vahva side syntyy juuri siitä, että on valmis jakamaan itsestään myös kipeitä ja synkkiä, hävettäviäkin asioita. Samalla on valmis vastaanottamaan nuo synkät salaisuudet tuomitsematta, ystävän puolella ollen. Tarvittaessa hyvä ystävä myös kyseenalaistaa toisen valinnat, auttaa katsomaan elämää kriittisesti. Kritiikki vie eteenpäin, kun voi olla varma siitä, että ystävä on sataprosenttisesti puolellasi. Kuten Heta ja Saana ovat toistensa puolella.

Kirjailija rakentaa tarinan draamaa taitavasti. Naisten elämän kuviot paljastuvat pala palalta. Muistojen nouseminen esiin toimii uskottavasti. Kohtausten näyttämöt on luotu niin, että naisten keskustelut etenevät luontevasti.

Erinomaisen tärkeää ja positiivista on, että dialogiromaanin dialogi on erittäin luontevaa ja rikasta. Yhtään en jää kaipaamaan dialogin väliin selittävää kertomusta tai kuvailua. Tapahtumien näyttämöt aukeavat silmien eteen luontevasti keskustelun pienistä vinkeistä. Dialogi paljastaa kaiken tarvittavan.

* *

Tekstissä on lämpöä, huumoria, ironiaa. Välillä naurahdan, välillä liikutun. Tunnistan tunteita ja samastun, vaikka itse tapahtumat ovat juuri minulle vieraita. Kokemukset ja tunteet ovat kuitenkin universaaleja. Saan tilaisuuden pohtia oman elämäni käänteitä.

Tarina imaisee mukaansa. Ria Kataja Saanana ja Pirjo Lonka Hetana ovat täydellinen valinta rooleihin. Kyse ei kuitenkaan ole kuunnelmasta tai edes kuulokuvasta. Taustaääniä ei ole, on vain naistenvälinen dialogi. Rytmi ja äänenpainot vaihtelevat. Katajan ja Lonkan ilmeikäs tapa lukea tekstiä luo illuusion spontaanista keskustelusta. Tulkintaa ei mielestäni kuitenkaan ole liikaa.

Haluaisin silti nähdä tekstin tekstinä. Onko kirjailija ohjeistanut esimerkiksi naurut ja itkut. Vai ovatko ne näyttelijöiden tulkintaa.

Äänikirjapalvelut ovat jo pitkään tarjonneet tilaajilleen sisältöjä, jotka ovat saatavissa vain lukuaikapalveluissa. Esimerkkinä tästä käy Storytel Original -sarja. Teokset ovat ensin kuunneltavissa ja luettavissa Storytelissä. Osa niistä on kuitenkin päätynyt myös printtikirjoiksi, kuten Päivi Alasalmen Hallavainen-dekkarisarja. Menestyksen myötä niitä voi kuunnella ja lukea myös muista palveluista.

Into Kustannus on perinteinen kustantaja, joka on julkaissut useita vain lukuaikapalveluissa kuultavissa olevia teoksia. Niitä ei ole lainkaan julkaistu tekstimuodossa, edes digitaalisena. Mielenkiintoista on, päätyvätkö Into Kustannuksen äänikirjat printeiksi. Ainakin toivoisin Casablancan raunoista myös fyysistä kirjaa.

Marja Aaltio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua