Kuva: Wiki Commons
KIRJAT | Aika ei ole sammuttanut John le Carrén sapekkuutta, jota 89-vuotias brittikirjailija on viljellyt teoksissaan ja haastatteluissaan. Vielä yksi tehtävä -romaanissa le Carré päästelee sydämensä kyllyydestä Trumpista, Putinista ja muista maailman mieliharmeina pitämistään johtajista.
”Le Carré on säilyttänyt parhaiden päiviensä kyvyn rakentaa jännitystä hitaasti kasvattavaa tarinaa, johon nykyhetken ainekset sulautuvat kevyen luontevasti.”
ARVOSTELU
John Le Carré: Vielä yksi tehtävä
- Crime Time / Docendo, 2020.
- Suomennos Ilkka Rekiaro.
- Saatavilla: kovakantinen kirja, e-kirja (EPUB).
- 349 sivua.
Harva jännityskirjailija on ylittänyt rajan viihteestä kaunokirjallisuuteen yhtä tunnetuin tuloksin kuin David John Moore Cornwell, 89, taiteilijanimeltään John le Carré.
Hänen uransa kulki pitkään yhtä jalkaa kylmän sodan kanssa. Läntisen maailman ja neuvostoblokin vihanpidosta kummunneen vilkkaan vakoilun prosessointi sekä kaunokirjallisesti että jännitysviihteenä mielekkäiksi teksteiksi on ollut le Carrén ominta alaa. Hänen kuuluisimmat luomuksensa, Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja- ja Pieni rumpalityttö -romaanit päätyivät myös elokuviksi, kuten ovat päätyneet monet muutkin hänen romaaneistaan.
Kylmän sodan jälkeen hänen romaaniensa maisemaa ovat olleet muun muassa globalisaation muokkaaman maailman vääristymät ja enenevässä määrin köyhimpien maiden ja keskituloisten maiden ristiriidat. Venäjän halu kasvattaa vaikutusvaltaansa nykymaailmassa ei ole jäänyt le Carrélta huomaamatta.
* *
Kirjailijan viimeisin teos Vielä yksi tehtävä (Crime Time / Docendo, 2020) esittelee päähenkilönään lecarrélaisittain hyvinkin tutun tyypin. 47-vuotias mieshenkilö, Britannian tiedustelupalvelun veteraani Nat on palannut Moskovasta Lontooseen. Sen myötä eläköitymisajatukset varjostavat hänen arkeaan, mutta hän kuitenkin saa jäähdyttelytehtäväkseen johtaa erästä MI6:n Venäjän-tiedusteluun keskittynyttä alaosastoa.
Kirja alkaa tajunnanvirtamaisena muistelmana.
Nat on paimentanut agentteja Moskovassa, Prahassa, Bukarestissa, Helsingissä ja Tallinnassa. Agentin kaitsija toimii itsenäisesti kentällä ja on oman kohtalonsa herra. Odotellessaan joko potkuja tai eläköitymistä hän ajattelee uutta työpaikkaa jollain ”vanhojen vakoojien tunkiolla” aseteollisuudessa, yksityisessä sotilasurakoinnissa tai muulla vastaavalla alalla.
* *
Helsinki näkyy kirjassa enimmäkseen mainintoina päähenkilön tiedustelu-uralla yhtenä entisenä asemapaikkana, jossa oltiin yhteydessä saksalaisiin kollegoihin.
Vähänkään le Carréa aikaisemmin lukeneet arvaavat mihin suuntaan romaanin juoni on menossa. Lecarrén kerronta loikkii takaumiin ja muistoihin milloin huvittaa, yllättäenkin, joten lukija saa olla hereillä ymmärtääkseen missä ajassa juoni kulloinkin kulkee.
Le Carré ulkoiluttaa kirjassa kitkeriä asenteitaan Brexitiä ja Donald Trumpin presidenttiyttä sekä muita maailman itsevaltiaita kohtaan. Parhailla paloilla voi herkutella kuin isoilla siemaisulla suussa huljuteltavaa laatuviiniä:
”Putin ei ollut koskaan ollut vakoojana mistään kotoisin. Nyt hän oli itsevaltiaaksi noussut vakooja, joka tulkitsi kaikkea konspiratsijoiden näkökulmasta. Putinin ja hänen parantumattomien stalinistiensa ansiosta Venäjä ei edennyt kohti valoisaa tulevaisuutta vaan taantui synkkään, vainoharhaiseen menneisyyteensä.”
* *
Atlantin-takaista johtajaa luonnehditaan vieläkin häijymmin: ”Hän on Putinin paskahuussin siivooja. Hän tekee Vladin hyväksi kaiken mitä pikku Vladi ei itse pysty tekemään: kusee Euroopan yhtenäisyyden päälle, kusee ihmisoikeuksien päälle ja kusee Naton päälle.”
Hätäisempi lukija voisi luulla tarinaa vanhuuden puhdetyöksi, mutta sitä se ei ole, koska le Carré on säilyttänyt parhaiden päiviensä kyvyn rakentaa jännitystä hitaasti kasvattavaa tarinaa, johon nykyhetken ainekset sulautuvat kevyen luontevasti. Lopputulemana on keskinkertainen romaani, josta tulisi oikeissa käsissä loistava elokuva.
* *
Kirjailija luo kuvan maailmasta, jossa itseään itsenäisimpinä pitävien maiden kaikki valtaa käyttävät kerrokset ovat venäläisagenttien soluttamia. Kuva voi vaikuttaa liioitellun vainoharhaiselta, mutta kun muistaa kaikki julki tulleet asiat, se ei sitä suinkaan ole. Le Carrén mukaan venäläisten agenttien koulutuksessa kaikki tähtäsi yhteen ainoaan päämäärään eli länsimaisen vihollisen matkimiseen.
Le Carré laittaa yhden henkilöistään muistelemaan KGB-kouluttajansa oppeja: ”Ajan mittaan teistä tulee yksi heistä. Te ajattelette kuin he. Teillä on samanlaiset tunteet ja te kirjoitatte kuten he. Vaikka syvällä sisimmässänne pysytte yhtenä meistä.”
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
