Ilkka Saari kertoo Rooman imperiumin rappiosta – arviossa Rooman alkava auringonlasku

Kuvat: Verbatum / Arto Köykkä

Historiallisten romaanien kirjoittajien ylle lankeaa edelleen Mika Waltarin pitkä varjo. Italiasta ja Roomasta tv-ohjelmia tehneen Ilkka Saaren 200-luvulle sijoittuva teos Rooman alkava auringonlasku (Verbatum, 2025) on kuitenkin omanlaisensa. Ennen kaikkea Saaren etuna on, että hänen romaaninsa on Waltarin kirjoja tiiviimpi.

Teoksen päähenkilö on legaatti Gnaus Severius Tullus. Hän on lähellä yhteiskunnan korkeimpia piirejä, mutta hänen epäsäätyinen rakkautensa ja avioliittonsa tuo mukaan yhteiskunnan alarakenteet.

Historialliset romaanit saavat aina kysymään, mitä ne kertovat kirjoittamisajastaan. Tällä kertaa yhdistäväksi teemaksi löytyy laaja-alainen epidemia, nykymaailmassa korona ja Roomassa rutto. Toisaalta kulkutaudit jäävät Rooman alkavassa auringonlaskussa sivujuonteiksi eikä kirja tuo ratkaisevan uusia näkökulmia epidemioiden ymmärtämiseen. Entisaikanakin sairastuneet yritettiin eristää terveistä.

Muuten Roomaa ja nykymaailmaa ovat yhdistämässä syntyvyyden lasku, silmitön väkivalta, poliittiset juonittelut, väestön hupeneva kiinnostus tavallisen arkityön tekemiseen ja ehkä myös orjuus, jos se vain ymmärretään kyllin laajasti. Lisäksi kirja kertoo siitä, kuinka kristinusko kasvoi 200-luvulla jonkinlaisina puskaradioina vähemmistöuskonnosta valtavirran ilmiöksi.

Kaikkein kiinnostavin on kuitenkin se teema, jonka Saari ilmaisee jo romaaninsa nimessä, Rooman alkava auringonlasku. Miten oli mahdollista, että oman aikansa ehdoton suurvalta rapautui ja lopulta hajosi kokonaan? Saari ei vastaa kysymykseen suorasanaisesti, vaan antaa Tulluksen elämäntarinan puhua.

* *

Saaren romaanin rinnalla kannattaa tutustua vuonna 2009 venäjäksi julkaistuun ja viisi vuotta myöhemmin suomennettuun Jegor Gaidarin kirjaan Imperiumin tuho. Suomalaisissa kritiikeissä kirja arvioitiin sensaatiomaisen hyväksi Neuvostoliiton loppuvuosien analyysiksi.

Gaidar oli taloustieteilijä, joka oli Jeltsinin aikaisena pääministerinä toteuttamassa mahdotonta siirtymää suunnitelmataloudesta pois. Taustastaan huolimatta Gaidar kirjoittaa kuin kuka tahansa länsimainen spesialisti. Erona on oikeastaan se, että hän ei ole vain ulkopuolinen tarkkailija, vaan on nähnyt kuvaamansa systeemin sisältä päin.

Saari ei lankea siihen, että hän todistelisi historian toistavan itseään. Siitä huolimatta on kiinnostavaa, että hän näkee Rooman tuhossa samaa kuin Gaidar Neuvostoliiton sortumisessa. Ennen kaikkea kyse oli siitä, että valtakuntien varat olivat lopussa. Järjestelmää voidaan tiettyyn rajaan saakka pitää yllä väkivalloin, mutta lopulta väkivallan käyttö maksaa. Sotilaidenkin on saatava palkkansa.

Arto Köykkä

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua