Haruki Murakami. Kuva: Elena Seibe. Kirjan kansi: Jussi Kaakinen.
KIRJAT | Japanilaiskirjailijan vuoden 2004 romaani on julkaistu vihdoin suomeksi Antti Valkaman käännöksenä. Pimeän jälkeen -teoksen kaikkitietävän kertojan kamerasilmä sukeltaa neonvalaistuille Tokion kaduille.
”Murakamille ominainen arkisten asioiden tarkka kuvaaminen ja niistä keskustelu yhtyy romaanissa metafyysisiin tapahtumiin.”
ARVOSTELU
Haruki Murakami: Pimeän jälkeen
- Julkaistu Japanissa 2004 (Afuta daku).
- Suomentanut Antti Valkama.
- Tammi, 2020.
- 216 sivua.
”Edessämme näemme kaupungin hahmon. Tarkastelemme maisemaa yötaivaalla liitävän linnun silmin.” Näin alkaa Pimeän jälkeen (Tammi, 2020), Haruki Murakamin vuonna 2004 julkaistu ja viime syksynä suomennettu teos.
Teoksen kaikkitietävän kertojan kamerasilmä sukeltaa neonvalaistuille Tokion kaduille ja sisälle Denny’s-ketjuravintolaan. Siellä istuu nuori tyttö lukemassa kirjaa. Pian häntä lähestyy soitinkassia kantava nuorimies. Mies puhuttelee tyttöä ja tuntuu tietävän tämän nimen.
Murakami kuljettaa lukijan yhden yön halki, rinnakkaisten henkilöiden kautta. Eri on vajonnut ikiuneen, nukkuen mystisesti yötä päivää. Hänen sisarensa Mari kuluttaa aikaansa yökahviloissa. Jazzmuusikko Takahashi harjoittelee lähirakennuksen kellarissa bändinsä kanssa.
Maria lähestyy nainen, joka pyörittää tuntihotellia eli japanilaisittain ”love hotelia”. Hän on kuullut Takahashilta, että Mari opiskelee kiinaa, ja pyytää tätä tulkkaamaan pulaan joutunutta kiinalaisprostituoitua. Kaiken aikaa Eri jatkaa mystistä untaan, kunnes huoneen televisio menee itsestään päälle ja outoja asioita alkaa tapahtua.
Metafysiikkaa
Murakamille ominainen arkisten asioiden tarkka kuvaaminen ja niistä keskustelu yhtyy romaanissa metafyysisiin tapahtumiin. Eri ja Takahashi juttelevat häkkikanoista, musiikista, viimeisistä junista kotiin. Välillä poiketaan 7-11:ssä – mikäpä olisi japanilaisempaa kuin konbini eli convenience store.
Öisen Tokion kuvaus herättää kaupungin eloon lukijan mielessä. Onko hän tuo kaikkinäkevä silmä, kuin yön halki liikkuva kamera?
Murakamin aiempiin, tarinavetoisiin romaaneihin, joilla on selkeä päähenkilö jota lukija seuraa, Pimeän jälkeen on runollisempi, novellimaisempi ja impressionistisempi. Selkeää tarinajatkumoa ei ole vaan romaani tuntuu olevan rakennettu Murakamin aiempien teosten paikkojen kuvauksista ja henkilöiden välisistä intensiivisistä kohtaamisista ja keskusteluista.
Väliinputoaja
Haruki Murakami (s. 1949) on jollain lailla kirjallisuusluokitusten väliinputoaja. Hän on suunnattoman suosittu kotimaassaan Japanissa, etenkin romaanistaan Norwegian Wood (1987) alkaen, josta tuli sukupolviromaani nuorille aikuisille 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa.
Murakamille povataan ja odotetaan Nobelin kirjallisuuspalkintoa joka syksy ja joka syksy petytään. Se, miksi Nobel kiertää Murakamin, on ymmärrettävää: hän on tietyllä tapaa hyvin epäyhteiskunnallinen kirjailija, eikä hänen romaaneistaan – lukuun ottamatta reportaasinomaista After the Quakea (2000), joka kuvaa Koben vuoden 1995 maanjäristystä ja Aum Shinrikyun kaasuhyökkäyksen kokeneiden haastatteluille pohjaavaa reportaasia – löydy yhteiskunnallista ahdinkoa. Murakamin naiskäsitystäkin voi kritisoida: se on välillä hyvin ohut ja miehen silmin nähty.
Murakamista on tullut tietynlainen brändi Japanissa: hänen alma materinsa, Wasedan yliopisto, avasi oman Murakami-kirjasto-osaston, Murakamilla on oma soittolistansa Murakami Radio ja Murakami-teepaitaakin on kaupan.
Matkansa varrella Murakamin tarinat ovat ehtineet Suomeenkin: Värittömän miehen vaellusvuodet -romaanista osa sijoittuu Suomeen.
Eija Niskanen
Arvion kirjoittaja puhuu Murakamista, Norwegian Wood -romaanista ja siitä tehdystä elokuvaversiosta Ylen Kirja vs. Leffa -puheohjelmassa R&A-festivaalin tuottajan Hilla Okkosen kanssa. Toimittajana Jarmo Laitaneva. Kuuntele ohjelma tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.