Kuvat: WSOY / Luis Miguel Palomares
KIRJAT | ”Tämä kirja ei kelpaa mihinkään. Se täytyy hävittää”, muistelevat edesmenneen kirjailijan lapset kahden vuosikymmenen viiveellä ilmestyneen teoksen esipuheessa.
”Rakkaus oli Márquezille tärkeä teema, jota hän käsitteli kirjoissaan tavalla tai toisella. Niin myös tässä.”
ARVOSTELU

Gabriel García Márquez: Elokuussa nähdään
- Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä.
- WSOY, 2025.
- 115 sivua.
Kun kirjailija on tunnettu, on hyvää bisnestä julkaista kirja hänen kuolemansakin jälkeen. Varsinkin, jos kirjailijan nimi on Gabriel García Márquez. Kesällä ilmestyi suomeksi Elokuussa nähdään -pienoisromaani (suom. Jyrki Lappi-Seppälä; WSOY, 2025), jonka Nobel-kirjailija kirjoitti 20 vuotta sitten. Kirjailija itse kielsi kirjan julkaisemisen.
Pienoisromaani käsittelee naimisissa olevaa vanhenevaa naista, joka käy saarella, jonne hänen äitinsä on haudattu ja jossa hän jokaisella vierailullaan haluaa viettää yön eri rakastajan kanssa. Alun perin Márquezin tarkoitus oli kirjoittaa kolmen kertomuksen kokonaisuus, joita kaikkia yhdistäisi ikäihmisten rakkaustarinat.
Elokuussa nähdään kertoo Ana Magdalena Bachista, joka kirjan alussa on 46-vuotias. Hän on ollut onnellisesti naimisissa 27 vuotta miehen kanssa, jota hän rakastaa ja joka rakastaa häntä. Ana Magdalenan äiti oli kolme päivää ennen kuolemaansa halunnut saada viimeisen leposijan saarelta, jolla kirjassa tytär käy joka vuosi viemässä elokuussa kimpun miekkaliljoja hänen haudalleen. Márquezmainen twisti tarinaan tulee siitä, että matkalla Ana Magdalena haluaa ottaa yhdeksi yöksi rakastajan, joka vuosi uuden.
Márquez työskenteli teoksen kanssa pitkään, ja siitä syntyi viisi erilaista versiota. Loppuvaiheissa kirjailija ei enää kyennyt hahmottamaan kaikkia viimeiseen versioon tehtyjä lisäyksiä ja korjauksia. Kirjan esipuheessa kuvataan, miten teoksen syntyprosessi oli kilpajuoksua ajan kanssa. Siinä vastakkain olivat taiteellisen täydellisyyden tavoittelu ja henkisten voimavarojen ehtyminen.
Márquez oli alkanut valmistella kirjaa vuonna 1999. Hän ei työstänyt käsikirjoitusta enää kesän 2004 jälkeen, joten matka siitä kirjan julkaisuun (2024) kesti 20 vuotta. Márquez kuoli vuonna 2014.
Kirjailija itse ei olisi halunnut julkaista teosta: ”Tämä kirja ei kelpaa mihinkään. Se täytyy hävittää”, muistelevat kirjailijan lapset Rodrigo ja Gonzalo García esipuheessa.
Silti he päättivät julkaista kirjan vastoin isänsä toivetta.
* *
Rakkaus oli Márquezille tärkeä teema, jota hän käsitteli kirjoissaan tavalla tai toisella. Niin myös tässä. Pienoisromaani sukeltaa Ana Magdalenan mukana matkalle itsensä löytämiseen ja tuo esille tuttuun tyyliin rakkauden monet kasvot.
Kirjan esipuheessa kirjailijan lapset tunnustavat, että teksti ei ole yhtä hiottua kuin heidän isänsä tärkeimmissä teoksissa. Siinä on aukkoja ja pieniä epäjohdonmukaisuuksia, mutta heidän mielestään ”ei mitään sellaista, mikä estäisi nauttimasta Gabon tuotannon säkenöivimmistä piirteistä, joita ovat mielikuvituksen lento, kielen runollisuus, vangitseva kerronta, ihmisluonnon syvällinen ymmärtäminen sekä hellä suhtautuminen omiin elämänkokemuksiin ja vastoinkäymisiin eri aloilla – mutta ennen kaikkea rakkaus”.
Olen tästä täysin samaa mieltä, mutta tieto kirjan julkaisemisesta vastoin kirjailijan tahtoa vei osan lukukokemuksesta. En voinut täysin nauttia kirjan sivuilta löytämästäni tutusta Márquezin lempeästä kyvystä tarkastella ihmisten inhimillisyyttä ja rakentaa mielikuvituksellinen tarina. Olisin toivonut, että kirjailijan tahtoa olisi noudatettu. Kunnianhimoinen ja tarinankerronnalleen korkeat standardit asettanut taiteilija olisi ansainnut sen, että hän itse voi määritellä tuotantonsa perinnön.
Pienoisromaaniin on liitetty näytteitä kirjan alkuperäisestä käsikirjoituksesta sekä kirjan toimittaneen Cristóbal Peran jälkisanat. Niissä valottuu kiinnostavasti Márquezin tapa työstää kirjojaan, kunhan suodattaa tekstistä jälkisanat kirjoittaneen toimittajan omahyväisyyden.
Koskettava yksityiskohta Márquezin elämän viimeisten vuosien traagisuudesta on häneltä esipuheeseen poimittu lause:
”Muisti on minulle samaan aikaan sekä raaka-ainetta että työväline. Ilman sitä ei ole mitään.”
Marja Heinonen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.
Esikoisromaani palaa koronakevääseen ja etätyösuositusten aikaan – arviossa Tuula Salovaaran Tuija-aidan vanki
KIRJAT | Romaanin pääjuonen herkullinen potentiaali hautautuu loputtomiin yksityiskohtiin, takaumiin ja sivujuoniin.
Työn ja ihmisyyden puristuksessa – Risto Havunen kirjoitti oppaan uupumuksen torjuntaan johtajille ja esihenkilöille
KIRJAT | Johtamispuhe korostaa myötätuntoa, osallisuutta ja valmentavaa otetta, mutta esihenkilön vastuu ja kuormitus eivät ole kadonneet minnekään.







