Etuoikeutettu on aina tiennyt paremmin mikä on köyhälle hyväksi – arviossa Kati Rannan romaani Taito

Kuva: Kustannus-Mäkelä Oy

”Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”, sanoi pyhimys Bernhard Clairvauxlainen (1090–1153).* Lausahdus kiteyttää hyvin 1930-luvun alun Suomen maailmankuvan. Tahtoa on nostaa kansakunta kohti parempaa, keinoissa on toivomisen varaa.

Kati Rannan romaani Taito – romaani oikeudesta elämään (Kustannus-Mäkelä, 2021) on oiva kuvaus sotien väliseltä ajalta. Ajan oikeistolainen henki näkyy, ja vuonna 1930 lapuanliike on voimissaan. Lääketiede on edistynyt sen verran, että kaikki sairaat lapset eivät enää kuole. Osa valistuneistosta on huolissaan siitä, että kansakunnan elinvoima heikkenee, jos sairaatkin saavat jäädä eloon. Ratkaisu olisi sterilointi.

* *

Päähenkilö Liina on syntynyt riihimäkeläiseen maalaistaloon, mutta haluaa koulutuksen kautta päästä pidemmälle. Liina pääsee Helsinkiin opiskelemaan lääketiedettä, ja vuokraa Kalliosta murjun, jota voi vain hyvällä tahdolla kutsua huoneeksi.

Liina joutuu raiskatuksi ja tulee raskaaksi. Hän löytää pika-aviomiehen Vilhosta, joka asuu talossa elättinä. Syntynyt poika, Taito, huutaa yöt ja nauraa päivät, eikä opi puhumaan. Sen ajan yhteiskunnassa Taito ei ole minkään arvoinen. Vähämielinen lapsi kuuluisi steriloida, samoin Liina, koska hänen geeneissään on ilmiselvästi vikaa.

Pehr Utter opettaa lääketiedettä Helsingin yliopistossa. Utter on rotuhygienialain kantavia voimia, hänestä sterilointilaki on välttämätön. Olisihan jokaisen lapsen ja äidin toive, suorastaan oikeus, että lapsi olisi terve. Lakia ajavat herrat tuntevat olevansa suorastaan ihmisystäviä. On helppo ajaa muutoksia, jotka eivät koske itseä.

* *

Rotuopin mukaan ihmiskunta voidaan jakaa ulkonäön perusteella viiteen päätyyppiin: kaukasialainen (valkoinen), mongolinen (itäinen), etiopialainen (musta), amerikkalainen ja malaijilainen. Jaon loi saksalainen lääkäri Johann Friedrich Blumenbach vuonna 1795. Käytännössä eurooppalaisesta ulkonäöstä tuli kauneusihanne, jonka mukaan arvotettiin muut maailman ihmiset.

Kirjassa esiintyy tunnettu ruotsalainen rotubiologi Herman Lundborg (1868–1943). Hänen mielestään suomalaiset kuuluivat mongolirotuun, mutta ruotsalaiset ihanteelliseen kaukasialaiseen rotuun. Suomenruotsalaiset olivat muita suomalaisia lähempänä ihanteellista rotua ja siten parempia. Myös muutamia muita todellisia historian henkilöitä vilahtelee sivuilla.

”Degeneroitujen kasvattamisesta, kouluttamisesta tai heidän ympäristönsä kohentamisesta ei pitkällä tähtäimellä ole hyötyä. Todisteet levittäytyvät silmiemme eteen, kun suurkaupunkien slummikorttelit ala-arvoisine asukkaineen laajenevat.” (Lundborgin sitaatti romaanissa).

—

Liina ajatteli omaa asumustaan hökkelikylässä ja pelkäsi punastuvansa.”

* *

Yhteiskunnallinen keskustelu on kiivasta. Sterilointi olisi väärissä käsissä voimakas ase. Tulenkantajat-kirjallisuusseura on ajatusta vastaan.

”Suomenkin viime vuosien poliittinen ja yhteiskunnallinen elämä, mukaan lukien lapualaisajan julmuudet, on osoittanut, että maan hallitseva luokka ja sen virkavalta saattavat käytellä vastustajiaan vastaan tarpeen tullen vaikka kalastusasetusta, joten hallitsevien piirien käsiin ei ole syytä antaa mitään ylimääräisiä valtuuksia tänä facistisena aikana.”

Valtioneuvosto siirtää lain käsittelyn rikosoikeuden professori Honkasalolle, jonka mielestä ”lain tarkoittamilla ihmisillä on enimmäkseen alentunut käsityskyky eivätkä he ole kykeneviä ymmärtämään niitä moraalisia, eettisiä ja sosiaalisia periaatteita, joille toimenpiteen välttämättömyys rakentuu.”

Pakkosterilointilaki hyväksyttiin eduskunnassa 13.6.1935. Asiassa oli monta poliittista näkökohtaa. Jo silloin huolestutti huoltosuhde. Ei haluttu yhtään ylimääräistä yhteiskunnan elättiä, etenkään niitä joista tiedettäisiin jo syntyessä, että he eivät luultavasti ole koskaan nettoveronmaksajia. Ilmapiiri oli tuohon aikaan kova ja äärioikeistolainen, ”väärin” ajattelevia ihmisiä muilutettiin rajalle. Jos punikki ei ollut ihminen, vielä vähemmän sitä oli vammainen lapsi.

Minulle jäi kirjasta tunne siitä, että ihminen on muuttunut hyvin vähän. Hyvinä itseään pitävät ”paremmat” ihmiset eivät aina käyttäydy hyvien ihmisten tavoin. Jotkut heistä ovat hyvinkin kärkkäitä määrittelemään toisten oikeuksia. Köyhää kansaa pidetään edelleen laiskoina ja tyhminä, vaikka ihmisen elämässä menestys on eniten kiinni sattumasta – siitä, mihin syntyy ja saako jalan työelämän oven väliin nuorella iällä, luiskahtaako pois turvaverkon raoista. Terveillekin vanhemmille voi syntyä vammaisia lapsia.

* *

Lukukokemuksena Taito on mielenkiintoinen ja sujuvalukuinen, joskin epätasaisuuttakin on. Kirjailija jää ajoittain paneutumaan vaiheisiin, joilla on lopulta hyvin vähän merkitystä kokonaisuuden kannalta. Taito jää oikeastaan sivuosaan omassa romaanissaan, sillä hän syntyy vasta sivulla 200. Romaanin suurin ansio on asettaa lukija tuon ajan ihmisen saappaisiin.

Loppusanoissaan kirjailija käyttää vielä puheenvuoron vammaisten, erityisesti lasten, puolesta. Hän huomauttaa, että vaikka vammaisia ei enää voidakaan pakkosteriloida, heidän ihmisoikeutensa ovat edelleen heikolla tolalla. Ranta muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan jokaisella lapsella on synnynnäinen oikeus elämään.

Elina Talvio

*Bernhard Clairvauxlainen tosin täsmälleen ottaen sanoi: ”Helvetti on täynnä hyvää tahtoa ja hyviä toiveita”. Tietoa pakkosterilointilaista Yle Areenassa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua