Richard Jewell -elokuvassa on monia vallankäyttäjiä. Ensimmäisenä se esittelee poliisiksi haluavan nimihenkilönsä Richard Jewellin.

Hän on vielä aikamiehenä äitinsä luona asuva, tilapäistöissä työskentelevä ja aseista sekä univormuista pitävä aikuinen poika.

Päähenkilö esitellään tarkasti

Jewellilla on erityisen tarkka havaintokyky, mutta ei auktoriteettia. Useimmat ihmiset hän vain kiusaannuttaa. Atlantan saatua vuoden 1996 kesäolympialaiset Jewell on päässyt talkoolaiseksi turvamieheksi ja siinä ominaisuudessa hän tekee loppuelämäänsä määrittävän teon. 

Elokuvan alussa sanotaan lause, joka voi mennä niin huomaamatta ohi ettei tajua sen olevan koko elokuvan motto: ”Pienikin määrä valtaa voi tehdä ihmisestä hirviön.”

Voi hiukan ihmetyttää, että tässäkö se hirviö nyt on, kun elokuva kuvaa aluksi hiukan rassukkaa miestä, joka pakertaa sisälähettinä. Käy selväksi miksi monet ihmiset pitävät Jewellia tuskastuttavana tyyppinä. Hän haluaa niin kiihkeästi tunnustusta sekä synnynnäisenä poliisina että kivana tyyppinä että sen avoimuus kiusaannuttaa.

Viattomuuden aika loppuu

Jewell tulee havainneeksi erään puistokonsertin aikana konserttipaikalla hylätyn repun, jota hän pitää epäilyttävänä. Jewell saa tehdä tosissaan töitä saadakseen varsinaiset poliisit uskomaan itseään. Yhtä suuri työ hänellä on saada konserttiyleisöä uskomaan, että repusta kannattaisi siirtyä kauemmas.

Tämä osuus elokuvasta on hyvin rakennettua epookkia kuvatessaan tuolloin vallinnutta eräänlaista viattomuutta. Ei silloin haluttukaan uskoa pommi-iskujen mahdollisuuteen. Ei, vaikka Yhdysvalloissa oli jo aiemmin koettu Oklahoma Cityn pommi-isku ja Unabomberin terroriteot. Syyskuun 2001 terroriteot olivat vasta kaukana edessäpäin. 

Sankaruus haihtuu hetkessä

Atlantassa pommi ehti räjähtää, toistasataa ihmistä loukkaantui ja kaksi kuoli. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Seuraavina päivinä Jewellia juhlittiin sankarina hänen havaittuaan pommirepun ajoissa. Poliisin ja FBI:n tutkimusten junnatessa terroristin kiinni saamiseksi FBI päätyy epäilemään pommin löytänyttä Jewellia, koska hän sopii teoriaan yksinäisestä pommimiehestä wannabe-poliisina, joka hakee huomiota. Sen mukaan hän olisi vienyt pommin puistoon tarkoituksenaan löytää se ja tulla sankariksi. 

Paikallisen sanomalehden Atlanta Journal Constitutionin uutisnälkäisen toimittajan Kathy Scruggsin (Olivia Wilde) saatua FBI:n epäilyksistä vihiä lehti julkaisi jutun suurena skuuppina. Pelkkä epäily riitti, että Jewell leimautui syylliseksi. Puhkesi jättimäinen kielteisen julkisuuden metakka, ja Jewell oli muuttunut sekunnissa sankarista hylkiöksi. 

Paul Walter Hauser esittää sankarina juhlittua turvamiestä, jonka riemun hetki kääntyi äkkiä peloksi, suruksi ja lopulta puolustautumiseksi.

Eastwood tekee yhden virheen

Loppu elokuvasta on Jewellin ja Sam Rockwellin mainiosti esittämän paikallisen juristin kamppailua Jewellin syyttömyyden todistamiseksi. 

Eastwood, joka on esiintynyt urallaan johdonmukaisesti yksilönvapauden puolustajana suuria valtakoneistoja vastaan, jatkaa tässäkin elokuvassa tutuilla linjoillaan. Elokuvan ikävät ihmiset tulevat FBI:sta sekä mediasta. 

Muuten monin kohdin tosiasiapohjaisena pysyvä elokuva tekee yhden ison virheen. Toimittaja Kathy Scruggsin leffa esittää hankkivan tietonsa FBI:n agentilta seksin avulla. Se on valhe. Tiettävästi Scruggsilla oli vakava ja hänet lopulta tappanut päihdeongelma, ja toimittajana hänellä oli tapana kerätä tietoja ryyppäämällä viranomaisten kanssa.

Oikeusmurhan dramatisointina elokuvaa seuraa herpaantumatta. Yhtä faktavirhettä lukuun ottamatta Richard Jewell on hieno ajankuva 1990-luvun Amerikasta. Näyttelijät ovat erinomaisia. 

Antti Selkokari