Kuva: Muse Entertainment
ELOKUVA | Netflixin Single All the Way ei yritäkään uudistaa jouluisten romanttisten komedioiden lajityyppiä, mutta ottaa avosylin myös homot mukaan jouluelokuvien perinteisiin.
”Single All the Way on hyvässä ja pahassa varsin tavanomainen jouluelokuva, täynnä aivan maanista ja ylitsepursuavaa amerikkalaista joulutunnelmaa.”
ARVOSTELU
Single All the Way
- Ohjaus: Michael Mayer
- Käsikirjoitus: Chad Hodge
- Pääosissa: Michael Urie, Philemon Chambers, Luke Macfarlane, Barry Bostwick, Jennifer Robertson, Jennifer Coolidge, Kathy Najimy
- Ensi-ilta: 2.12.2021 (Netflix)
Single All the Way -elokuvan (2021) nimi kertoo näppärästi, mistä on kyse: joulunaikaan sijoittuvasta romanttisesta komediasta. Nimestä jää puuttumaan vain se erikoisuus, että tämä romcom on homromcom, eli kertoo homomiehistä. Single All the Way onkin Netflixin ensimmäinen homoaiheinen kausileffa.
Peter (Michael Urie) asuu Losissa ja tekee työkseen sosiaalista mediaa. Joka vuosi hän matkustaa perheensä luokse New Hampshireen joulunviettoon ja joka vuosi hän on täysin tympääntynyt koko perheen itsepintaiseen utelemiseen hänen kestosinkkuudestaan. Kun joulunviettosuunnitelmat uuden poikaystävän kanssa kariutuvat, Peter päättää turvautua valheeseen: hän pyytää kämppistään ja parasta ystäväänsä Nickiä (Philemon Chambers) esittämään hänen poikaystäväänsä perheelle.
Hieman vastahakoinen Nick suostuu lopulta lähtemään New Hampshireen, jossa huijaus loppuu alkuunsa. Käy ilmi, että Bridgewaterin pikkukaupungissa on uusi spinningohjaaja James (Luke Macfarlane), jonka tunneilla Peterin äiti Carole (Kathy Najimy) on käynyt, ja kun kävi ilmi että tämä kaikkien naisten päiväunien kohde on homo, äiti tietysti järjesti pojalleen sokkotreffit. Tästä kaikesta seuraa sitten puolitoista tuntia romanttisten komedioiden tuttuja kuvioita.
Amerikkalaista joulumaniaa
Single All the Way on hyvässä ja pahassa varsin tavanomainen jouluelokuva, täynnä aivan maanista ja ylitsepursuavaa amerikkalaista joulutunnelmaa. Homoleffana tämä kaikki on tietysti ilahduttavaa: päähahmojen homoseksuaalisuutta ei kyseenalaisteta missään kohtaa, elokuvasta puuttuu kaikki seksuaalisuuteen liittyvä konflikti. Peterin perhe on täydellisen hyväksyvä ja homohahmot istuvat jouluromcomien todellisuuteen kitkattomasti. Tavanomaisuus on tylsää, mutta turvallista.
Mutta jos heteronormatiivisuutta ei olekaan, parisuhdenormia vartioidaan sitten siitäkin edestä. Tapa, jolla Peterin sinkkuuteen perheessä suhtaudutaan, on kammottava ja ahdistava, eikä ole puhettakaan siitä, että perhe hyväksyisi Peterin sinkkuna sellaisena kuin hän on. Ei, parisuhde on oltava! Tämä on tunkkaista. Jouluromcomia voisi tehdä raikkaamminkin, kuten vaikkapa parin vuoden takaisessa Last Christmas -leffassa.
Romanttinen komedia vaatii tietysti myös romanttista viritystä toimiakseen kunnolla. Päähenkilöiden välinen kemia näyttää jakavan kriitikoidenkin mielipiteet. Meillä pidettiin Nickistä, mitä nyt miestä pidettiin vähän liian täydellisenä ollakseen totta (liekö sattumaa, että Nick eli Nicholas on nimetty joulupukin mukaan). Päähenkilö Peter oli sen verran laimea kaveri, että tätä arvostelua kirjoittaessani piti ensimmäiseksi varmistaa, että mikäs tämän kaverin nimi itse asiassa olikaan. Ei siis ihan täysosuma tämä pari, mutta kyllä kaksikossa jotain söpöä sentään oli.
Mallimiehiä ja valkoista joulua
Siinä missä Last Christmas – näemmä virallinen hyvän joululeffan mittatikkuni tänä vuonna – oli raikkaan monimuotoinen ja erilaisia ihmisiä sisällyttävä, Single All the Way on huomattavan valkoinen ja keskiluokkainen. Nick on ainoa selvästi ei-valkoinen hahmo elokuvassa. Nick on sattumoisin myös käytännöllisen varakas, kiitos kirjoittamansa menestyslastenkirjan, vaikka työskenteleekin satunnaishommissa alustataloudessa – IKEAn omistama TaskRabbit-firma saa tuntuvasti ruutuaikaa.
Jonkin verran huvitti, kun Peter saa leffassa yllättäen käskyä pistää mainoskampanja viime hetkellä uusiksi: asiakas ei haluakaan miesmalleja, vaan mainoskampanja halutaan tehdä uusiksi tavallisilla miehillä. Peter rekrytoi mukaan Nickin ja Jamesin, jotka kumpikin ovat melkoisen kuumia ja täysin miesmallitasoisia komistuksia. Että sellaisia tavallisia miehiä…
Sivuosista täytyy nostaa ykköseksi gay-ikoni Jennifer Coolidge esittämässä Sandy-tätiä. Rooli on kirjoitettu Coolidge mielessä (käsikirjoittaja Hodge teki kirjoittaessaan listan asioista, jotka homossa joululeffassa pitäisi olla ja Coolidge oli listalla mukana) ja on oikein mainio valopilkku elokuvassa.
Koronasyyt toivat puolestaan elokuvaan mukaan Kathy Najimyn puolison Dan Finnertyn. Elokuva on kuvattu enimmäkseen Montrealissa ja COVID-19-matkustusrajoitukset Yhdysvaltojen ja Kanadan välillä tarkoittivat, että kun Finnerty halusi olla Najimyn mukana, hänen piti tehdä töitä. Niinpä Finnerty vetää elokuvassa pikkuroolin lumiauramies Kevininä, joka esittää elokuvassa pari Finnertyn säveltämää joulukappaletta – Old Schoolin, Starsky & Hutchin tai The Hangoverin nähneille tämä laulurooli on tuttu juttu.
Single All the Way on oikein kelpo joululeffa, jolta ei kannata odottaa liikoja. Joululeffat ovat herkästi ainakin vähän tunkkaisia, niin tämäkin, mutta ainakin tämän elokuvan myötä homohahmotkin pääsevät osaksi näitä tuttuja ja turvallisia jouluperinteitä.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tärkeimmät puheenaiheet Pedro Almodóvarin elokuvassa The Room Next Door ovat elämän loppu ja rakkaus
ELOKUVA | Pedro Almodóvarin ensimmäinen englanninkielinen pitkä elokuva saa ihailemaan Tilda Swintonia ja Julianne Moorea jos mahdollista entistäkin enemmän.
Elokuva naisesta, joka ei halunnut näkyä – Your Fat Friend on sievä paketti läskiaktivismista
ELOKUVA | Aubrey Gordonin hersyvä persoona kannattelee dokumenttia, joka on tarpeellinen, mutta hukkaa elokuvalliset mahdollisuutensa.
Rakkaustarina uusilla ihmisillä ja vanhoilla ideoilla – arviossa We Live in Time
ELOKUVA | We Live in Time -elokuvassa eletään suurta rakkaustarinaa, sitä ikuista ja kaiken kestävää. John Crowleyn ohjaama sentimentaalinen melodraama ei nappaa.
Erilaisten nuorten elämää pienten vihjausten ja suurten ongelmien keskellä – arviossa Parvet
ELOKUVA | Hannaleena Haurun ja Katja Gauriloffin ensi-iltaelokuvan hahmot poikkeavat tavalla tai toisella valtaväestöstä ja heidän tarinansa perustuvat todellisiin tilanteisiin.