Teemu Kettula ja Konsta Laakso. Kuva: Blankface Oy
ELOKUVA | Fiktiota tositapahtumiin yhdistelevä Lapua 1976 tekee näkyväksi sen, miten valtava vaikutus tuntemattomista syistä tapahtuneella onnettomuudella oli.
“Nuorten suhde on nuoruuden kesken jäänyttä lempeä, julkiseksi häpeäksi koetun salaisuuden peittelyä.”
ARVOSTELU
Lapua 1976
- Ohjaus: Toni Kurkimäki
- Pääosissa: Hannu-Pekka Björkman, Linnea Leino, Konsta Laakso, Leo Sjöman
- Ensi-ilta: 1.9.2023.
Draamaelokuvan tekeminen todellisuudesta, kansakunnan pysäyttäneistä tapahtumista, asettaa riman korkealle vähintään kahdessa suhteessa. Ensinnäkin elokuvan täytyy kuvata todellisuutta uskottavasti faktat mukana pitäen niin, ettei juttu käy puisevaksi. Toiseksi elokuvassa on oltava todellisuudesta luontevasti kasvava draama, jonka ihmisistä kiinnostuu.
Näiden kahden edellytyksen välillä Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen ympärille rakentuva Lapua 1976 -elokuva tasapainoilee.
Elokuva menee suoraan toimintaan heti alussa hypätessään seuraamaan tehdaspalokunnan toimintaa erään tulipalon sattuessa. Sen päälle elokuva esittelee päähenkilöiksi kiellettyä lempeä tuntevan nuoren parin, patruunatehtaan työläisen Matin ja tehtaanjohtajan tyttären Kaisan. Heitä esittävät Konsta Laakso ja Linnea Leino.
* *
Laaksolla ja Leinolla on rooleihinsa sopiva olemus. Nuorten suhde on nuoruuden kesken jäänyttä lempeä, julkiseksi häpeäksi koetun salaisuuden peittelyä, eli perinteisistä perinteisintä maalaisdraamaa, jossa tehtaanjohtajaisä Aarne (Hannu-Pekka Björkman) mulkoilee vääräksi mieheksi kokemaansa sulhasehdokasta niin että katsomon peräpenkkiinkin saakka näkyy.
Elokuvaa on kulunut noin tunti ja vartti, kun tehtaalla räjähtää. Räjähdyksen pelastustoimet on kuvattu intensiivisesti. Jollain tapaa tehtaan räjähdyksestä kulunut pitkä aika on toiminut elokuvan hyväksi. Muutamat elokuvan kuvat voivat tuoda mieleen kuvat syyskuun 11. päivän terrori-iskujen pelastustyömailta, mikä lienee tarkoituskin.
Ohjaaja Toni Kurkimäki on löytänyt ensimmäiseen pitkään elokuvaansa aiheen kotiseuduiltaan Etelä-Pohjanmaalta. Aiheen läheisyys on tuonut hänelle ymmärrystä sen painavuudesta. Kurkimäki oli mukana tekemässä kuusi vuotta sitten nähtyä dokumenttielokuvaa Tammisunnuntai 1918, joka kertoi, miten ylistarolaiset alkoivat riisua alkoi Etelä-Pohjanmaalle sijoitettuja venäläisvaruskuntia aseista. Siinä elokuvassa oli vahva todellisuuden kartoittamisen tuntu.
* *
Uudessa elokuvassa räjähdyksen uhrien hautajaisten dramatisointi tuntuu hiukan morbidilta, mutta kun takana on paikallisten ihmisten halu tehdä tiettäväksi, ymmärrettäväksi ja tuntuvaksi tapahtuneen laajuus, niin ymmärtäähän sen. Hautajaisvieraissa vilahtaa joku näköis-kekkonenkin.
Tosiasioiden parissa elokuva on parhaimmillaan, mutta melodraama menee metsään. Musiikkia on ihan liikaa, ja sekin tökeröä.
Lapua 1976 -elokuvasta näkee, että siitä on tehty pientä paikkakuntaa ja koko maakuntaa yhteen vetävä kulttuuriponnistus. Markkinointikiertueella elokuvan tekijät ovat nostaneet esiin sen terapeuttisen merkityksen onnettomuuden kokeneille ihmisille.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rikosten ratkomista Britannian ensimmäisen naispoliisin johdolla – arviossa Wicked Little Letters
ELOKUVA | Thea Sharrockin ohjaama ensi-iltaelokuva pikkukaupungin elämästä 1920-luvulla on tosipohjainen tragikomedia.
Tie sydämeen ei käy vatsan kautta – arviossa Juliette Binochen tähdittämä ensi-iltaelokuva
ELOKUVA | Taide, rakkaus ja kokkaus kohtaavat Tran Anh Hungin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa kauniissa tarinassa parisuhteesta.
Animeperhe vakoilupuuhissa – arviossa Spy X Family Code: White
ELOKUVA | Perhedraamaa, vakoiluseikkailua ja huumoria yhdistelevä Spy X Family -tarinamaailma on noussut yhdeksi suositimmista mangakonsepteista.
Omalaatuinen italialainen haudanryöstäjätarina – arviossa La Chimera
ELOKUVA | Alice Rochwacherin maagista realismia ja veijaritarinaa yhdistelelvä ensi-iltaelokuva La Chimera on lajityypiltään vaikeasti määriteltävä taidepaukku.