Kuva: Courtesy of Focus Features © 2025 All Rights Reserved
ELOKUVA | Visuaalisesti komeassa elokuvassa Wes Andersonin tuttu tyyli ja nimekkäät näyttelijät korjaavat juonen puutteita.
”Benicio del Toron synkkä katse kertoo paljon.”
ARVOSTELU

Foinikialainen juoni
- Ohjaus: Wes Anderson
- Pääosissa: Benicio del Toro, Mia Threapleton, Tom Hanks, Scarlett Johansson, Benedict Cumberbatch
- Ensi-ilta: 6.6.2025
Wes Andersonin elokuvissa visuaalisuus on aina tärkeässä roolissa. Ohjaaja leikkii elokuvissaan väreillä ja tyyleillä, niin ympäristön kuin roolihahmojensa asujen kanssa.
Anatole ”Zsa-Zsa” Korda (Benicio del Toro) on äärettömän rikas, korruptoitunut liikemies. Hänellä on ilmeisesti eurooppalaiset sukujuuret, maata ei missään vaiheessa tarkenneta.
Korda tekee kauppoja, haastaa riitaa ja petkuttaa eri maiden valtaapitäviä rikkaita, jopa sukulaisiaan. Hän myy aseita, hankkii kiinteistöjä ja järjestää kuljetuksia. Hän on kavaltanut rahaa liikekumppaneiltaan ja on siitä syystä itse jatkuvasti salamurhayritysten kohteena.
Foinikialainen juoni -elokuvan alkukohtauksessa nähdään ainakin kuudes yritys saada Korda hengiltä. Tälläkin kertaa henkensä menettävät muut kuin päähenkilö itse. Joka kerta kuoleman uhatessa Korda kohtaa Jumalan (Bill Murray), joka F. Murray Abrahamin esittämän profeetan kanssa tuomitsee Kordan tekemiset.
Kordan hahmosta tulevat väkisinkin mieleen Donald Trump ja Elon Musk. Mikään ei pelota heitä eikä estä yrittämästä hallita koko maailmaa.
Korda haluaa saada elämäänsä uuden järjestyksen. Hänen avustajansa yksinkertainen Bjorn (Michael Cera) on norjalainen entomologi ja hyönteistieteilijä.
Kordalla on yksitoista lasta. Heistä kymmenen on poikia, jotka asuvat Kordaa vastapäätä. Isä ei ole juurikaan kiinnostunut pojistaan.
Ainoa tytär Liesl (Mia Threapleton) polttaa piippua ja aikoo nunnaksi. Korda haluaisi Lieslin seuraajakseen hallitsemaan omaisuuttaan. Lieslia kiinnostaa isässä lähinnä se, tappoiko tämä hänen äitinsä tai lastensa muut äidit.

Mathieu Amalric, Michael Cera, Benicio Del Toro, Mia Threapleton ja Jeffrey Wright. Kuva: Courtesy of Focus Features © 2025 All Rights Reserved
Elokuvan roolitus on jopa erinomainen, mutta kaikki roolit ovat samantapaisia: siististi pukeutuvia miehiä, jotka puhuvat nopeasti. Naisroolit ovat monipuolisempia, mutta aikaa persoonien kasvamiseksi on liian vähän. Jokainen näyttelijä selviää roolistaan, mutta niiden merkitykseksi kokonaisuudessa jää vain herättää huomiota.
Benedict Cumberbach on serkku Nubar, jota Korda on pettänyt raha-asioissa eniten. Nubar näyttäytyy tuomion jakajana. Tom Hanksin Leland on kilpaileva, samalla tavalla petetty yrittäjä, joka ratkoo voittajat koripallon heittelyllä. Willem Dafoe näyttelee yhtä petettyä roistokaveria, ja Kate Winslet vilahtaa Lieslin äitinä. Hilda-serkku (Scarlet Johansson) on paljon paikalla, jopa Kordan morsiamena. Hän ei ymmärrä miksi maailmaa pitää koko ajan järkyttää.
Kaikilla hahmoilla on sanottavansa, muttei mitään kovin merkityksellistä. Tapahtumissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Pääroolissa Benicio del Toro on persoonallinen niin tekojen kuin ulkonäkönsä kautta. Hänen synkkä katseensa kertoo paljon.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Every Note You Play tallensi musiikkia, joka muuten olisi hävinnyt – arviossa Mika Kaurismäen dokumenttielokuva
ELOKUVA | Mika Kaurismäki tallensi kolmen päivän aikana soittoa ja muusikoiden mietteitä Monheim Triennalen improvisaatiofestivaalilla.
Jodie Fosterin esittämä psykiatri heittäytyy murhatutkijaksi voimallisen kiihkon vallassa – arviossa Yksityinen elämä
ELOKUVA | Rebecca Zlotowskin ohjaama Yksityinen elämä yhdistelee elokuvien lajityyppipiirteitä niin vilkkaasti, ettei sen oma luonne näy.
Scarlet Johanssonin esikoisohjaus on sympaattinen tarina 94-vuotiaasta naisesta – arviossa Eleanor the Great
ELOKUVA | Ikääntynyt leskirouva liittyy juutalaiskeskuksen tukiryhmään ja huomaa kohta omineensa holokaustista selvinneen ystävänsä elämäntarinan.
Jännäridraama taitavan varkaan pakomatkasta saa unohtamaan ajankulun – arviossa Roofman
ELOKUVA | Kun viranomaiset ovat perässä, on keksittävä ovelin mahdollinen piilopaikka. Mutta riittääkö se silloin, kun rakkaus vaatii vapautta ja läsnäoloa?




