Lämminhenkinen muotokuva aikansa suositusta laulutähdestä – arviossa ensi-iltaelokuva Siw

Kuva: Elävän kuvan keskus ELKE ry

Laulaja Siw Malmkvistin elämästä ja urasta on valmistunut Stina Gardellin ohjaama elokuva Siw, jonka tarinakokonaisuus saa polttoainetta siitä, kun Malmkvistista tuli leski vuonna 2023 hänen avopuolisonsa, näyttelijä Fredik Ohlssonin menehdyttyä. Oli aika muuttaa pienempää asuntoon.

Siw Malmkvist (s. 1936) on ruotsalainen laulaja, joka on ollut vuosikymmeniä valtavan suosittu, eikä pelkästään Ruotsissa, vaan myös Euroopassa ja erityisesti Saksassa. Ja totta kai hänet tunnetaan Suomessakin. Olihan hän 1960-luvulla naimisissa Lasse Mårtensonin kanssa, ja heille syntyi tytär Tove.

Sittemmin Siw kohtasi Peppi Pitkätossu -tv-sarjassa Tommin ja Annikan isää näytelleen Fredrik Ohlssonin, jonka kanssa hän jakoi elämänsä. Suhteesta syntyi Carl Henrik.

Stina Gardellin ohjaaman elokuvan lähtökohta on muutto. Pakatessaan muuttolaatikoita Siw Malmkvist käy läpi sekä henkilökohtaisen että ammatillisen elämänsä pieniä ja isoja tapahtumia. Kaapeista ja laatikoista pursuaa valokuvia, kirjeitä, levyjä ja kaitafilmejä, joita hän on kuvannut aina 1960-luvulta lähtien. Löytyy myös satoja ajankuluksi maalattuja akvarelleja. Kaikkea tätä hän käy läpi lastensa kanssa. Elokuvan rakennuspalikat ovat kasassa.

* *

Siw itse kertojana ja vuolaana jutustelijana valaisee uransa kohokohtia, jotka konkretisoituvat arkistotuottaja Frida Neema Järnbertin löytämän mehevän arkistomateriaalin ja tv-tallenteiden sekä Siw Malmkvistin rikkaan ja monipuolisen henkilökohtaisen materiaalin kavalkadiin. Frida Neema Järnbert onkin tehnyt erinomaista työtä penkoessaan aineistoa ja koonnut ohjaaja Stina Gardellin kanssa arkistojen aarteista loogisen elokuvan.

Siw Malmkvistin kuvaamilla 8-milllisillä kaitafilmeillä on tärkeä osa kokonaisuudessa. Näin päästään näkemään kuvia aurinkoisista lomareissuista, perhehetkistä ja keikkamatkoista, joista eräs reissu Berliiniin osui aikaan, jolloin muuri rakennettiin.

Kuvausten aikana käydään muutamissa paikoissa, joilla on ollut merkitystä Malmkvistin uralle. Laulaja kohtaa myös monia tuttuja, joiden kanssa on työskennellyt. Kohtaaminen ABBAn Benny Anderssonin kanssa on lämmin. Laulamistakin kokeillaan. Yhteisistä kokemuksista kertovat myös monet työtoverit ja ystävät, kuten Ann-Louise Hansson, Wenche Myhre ja Ewa Roos.

Kuva: Elävän kuvan keskus ELKE ry

* *

Siw Malmkvistin ura alkoi vuonna 1955, kun hän päätti kotikaupungissaan Landskronassa osallistua laulukilpailuun – ei voittaakseen vaan päästäkseen muotinäytökseen. No, voitto tuli, ja tuli muitakin kilpailuja, kunnes levytyssopimuksen myötä pitkä ja vaiheikas taiteilijaura käynnistyi toden teolla. Ensimmäinen hittikappale Tweedlee Dee muistetaan.

Siw Malmkvistille on ollut ominaista monipuolinen sekoitus iloista iskelmää ja jazzahtavaa, balladimaista laulutyyliä, jossa on päässyt esiin kyky fraseerata ja esittää nopeita, rytmikkäitä lauluja useilla kielillä. Hänen kirkas, selkeä äänensä ja pilke silmäkulmassaan ovat olleet keino välittää sekä huumoria että vakavia tunteita. Hän rakasti synninpesänä tunnettua jazzklubi Nalenia, ja olisi halunnut laulaakin jazzia, mutta levy-yhtiö ja tuottajat päättivät toisin.

Mutta entä rooli Peppi Pitkätossuna teatterin lavalla? Esitysoikeuksien ehtona oli, että Siw Malmkvist saisi roolin. Näin määräsi itse Astrid Lindgren, jolle Siw oli täydellinen Peppi. Niin Siw, ollessaan tuolloin jo 45-vuotia, näytteli sitten tuon kapinallisen pikkutytön roolin ja koki Pepin olevan samalla tavalla leikkimielinen kuin hän itse oli pikkulapsena.

Siw on lämminhenkinen muotokuva rakastetun laulajan urasta ja elämästä. Tekijöiden lähestymistapa on intiimi ja osallistuva. Katsoessa elokuvaa alkaa tuntua siltä, että Siw Malmkvist on katsojallekin hyvä tuttu. Samastuminen on helppoa.

Samalla kun elokuvassa käydään läpi Malmkvistin elämän vaiheita niin laulajana kuin yksityisenä henkilönä, saadaan myös kuva siitä, miten Ruotsi on vuosikymmenten aikana muuttunut.

Siw Malmkvist ja ABBAn Benny Andersson. Kuva: Elävän kuvan keskus ELKE ry

* *

Elokuva kuvattiin vuonna 2024. Siw Malmkvist oli silloin 87-vuotias. Hän on yhä pirteän aktiivinen ja tekee joka aamu voimisteluharjoituksia pitääkseen kroppansa vetreänä. Kuvausten aikana Malmkvist myös palaa Saksaan, jossa voitti iskelmälaulukilpailun vuonna 1964. Olisiko aika esiintyä jälleen? Kyllä vain. Hän esiintyi saksalaisella tv-kanavalla mutta lauloi selvästi playbackina.

Siw ei ole vain nostalgiamatka artistin vanhemmalle yleisölle; se on myös kaunis ja kattava muotokuva parhaita vuosia eläneestä naisesta. Henkilödokumenteille tyypilliset ”puhuvat päät” ovat saaneet väistyä. Malmkvistin ja hänen ystäväpiirinsä inhimillinen ja innostunut tapa kertoa asioista ja muistella kaiken arjen keskellä on luontevaa. Jutustelussa on kepeyttä ja lämpöä mutta myös luontaista nöyryyttä. Myös tavanomainen kronologia on unohdettu. Asiat etenevät silti loogisesti – kuten ihmisen mieli hypähtelee. Silti intensiteetistä ei ole puutetta. Katharina Nuttallin säveltämä minimalistinen originaalimusiikki sopii hyvin reippaiden iskelmäklassikoiden vastapainoksi.

Lämminhenkinen dokumenttielokuva on aika pitkä, yli kaksi tuntia. Aiheesta on tehty myös kolmiosainen tv-sarja, joka on jo näytetty SVT:n ohjelmistossa ja nähtäneen aikanaan myös Ylen kanavilla. Elokuva on tv-sarjaa tiiviimpi, tunteellisempi ja visuaalisempi matka Malmkvistin elämään. Molemmat ovat näkemisen arvoisia.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua