Kuusikymppisillä menee lujaa, Ranskassa – La Belle Époque on hilpeä aikamatka ikäihmisten petipuuhiin

13.03.2020
la belle epoque 4

Elokuva-arvostelu: Voiko rakastumisen hetkeen palata uudestaan neljänkymmenen vuoden jälkeen? Ranskalaiskomedia vastaa kahdella limittäisellä käsikirjoituksella ”kyllä”.

Nyt se tulee, elokuva jossa selaat yhtä aikaa naistenlehden muuttumisleikkiä, katsot improvisaatioiltaa ja tuunaat Facebook-kuvasi vanhuuteen – tai nuoruuteen!

Käsikirjoittaja Nicolas Bedos leikkii ikääntyneiden liitolla siinä määrin, että tulee käyttäneeksi kaikki kommunikoinnin turhakkeet dialogin iloksi.

Victor (Daniel Auteul) ja Marianne (Fanny Ardant) ovat olleet liitossa sen neljäkymmentä vuotta. Victor on saanut potkut printtilehdestä, sarjakuvataiteilijaa kun ei enää tarvita lehden mentyä nettiin.

Vähän epäuskottavaa ehkä.

* *

No, Victor on masentunut. Ja nuupahtanut.

Ilmekin on kuin väsyneellä ajokoiralla. Ihmekös, jos viriili vaimo, joka on jo ehtinyt hankkia rakastajan, haluaa ihmisroskan pois kotoa.

Elämää pitää elää, vaikka sitten VR-visiirin kautta Malediiveilla tai rakastajan pehkuissa.

Marianne on omaksunut kaikki nykyajan metkut sometuksesta appseihin, Victorin mielestä kynä, paperi ja lehtiö riittävät.

Kun kerran osaa piirtää.

Victor ottaa ohjat, kun vaimo paiskaa käytävään matkalaukun kanssa. Hän miettii järkevästi, mikä oikein pani rakastumaan moiseen vaimoon silloin 1970-luvulla. Oli ihanaa Lyonissa, tietyssä baarissa.

Nuori Marianne (Doria Tillier) saa kyytiä, kun Victor (Daniel Auteul) kaappaa pyörän alleen.

Idean ostaa aikamatkoja teatterin ja elokuvan keinoin tekevä firma. Asiakas voi pyytää sijoittamaan itsensä tiettyyn vuoteen, paikkaan ja tapahtumaan.

Firma hoitaa vastanäyttelijät, korvanappiin tulee repliikkejä ja ympäristö rekonstruoidaan tupakointia myöten aikakautta vastaavaksi.

Hauskaahan siitä tulee. Victorin ei tarvitse edes matkustaa Lyoniin kun La Belle Époque -baari feikataan studioille.

Mukana interiöörissä ovat kaikki, entiset tarjoilijat, tökerö trubaduuri ja hassu katulaulaja.

* *

Itse päähenkilö saa olla ikäisensä, mitä nyt vähän partaa ajellaan, pulisongit muotoillaan ja ruskeaa bootcut-samettipukua päälle.

Aikamatkailu on hilpeää jo pelkästään katsottavaksi.

Bolducin salamadialogi ja Anny Danchén leikkaus kokoavat riemurallin, jossa nykyisyys ja menneisyys sekoittuvat kutkuttavasti.

Victor ihastuu Doria Tillierin hehkuvaan vara-Marianneen. Vara-Mariannen ja egoistiohjaajan (Guillaume Canet) on-off-suhteen hierteet puolestaan saavat suolaa, kun Antoine-ohjaaja vie tarinaa ennakoimattomille tasoille.

Hän testaa naisystävän halukkuutta lapsenhankintaan, vakiintumiseen ja sivuloikkiin.

Kahden eri sukupolven tapa olla liitossa, yhdessä, nauttia toisistaan tulee La Belle Époquen ydinsanomaksi.

Leikistä ja sen säilyttämisestä lie erotiikassa kyse, elettiin mitä hyvänsä aikaa. Ja sitä Bedos leffallaan nauraen julistaa.

Anne Välinoro

La Belle Époque – elämämme kaunein aika

Ohjaaja: Nicolas Bedos
Käsikirjoitus: Nicolas Bedos
Rooleissa: Daniel Auteuil, Guillaume Canet, Doria Tillier, Fanny Ardant.
Kuvaus: Nicolas Bolduc
Leikkaus: Anny Danché
Musiikki: Anne-Sophie Versnaeyen
Kesto: 1 h 55 min.
Ensi-ilta: 13.3.2020

Elokuvaa esitetään Finnkinon elokuvateattereissa ja Tampereella myös Arthouse Cinema Niagarassa.