Italialaisen naisen elämää sodan jälkeen hellan ja nyrkin välissä – arviossa Ainahan on huominen

Kuva: Future Film

Ainahan on huominen –elokuvassa nainen elää arkea kirjaimellisesti ajatuksella, että ainahan on huominen. Parempi huominen on mahdollinen, kaiken sekasorron ja toivottomuuden keskelläkin.

Eletään sodan jälkeistä aikaa vuonna 1945 Roomassa, jossa naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä. Vaikka miehet valloittavat työpaikat takaisin heti sodasta palattuaan, tarvitaan myös naisia. Yhteiskuntaa rakennettaessa on naisillakin enemmän mahdollisuuksia löytää työtä ja sitä kautta elämää kodin ulkopuolelta.

Pääosassa Lidian roolissa nähdään elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Paola Cortellesi, joka on ottanut oman karismansa ja ilmeikkyytensä mukaan kertomaan osin uskomatontakin tarinaa.

* *

Lidian aamu alkaa miehen, Ivanon, lyödessä yllättäen poskelle, noin niin kuin varmuuden vuoksi. Lidia on vaimo ja äiti, joka tietää paikkansa. Hänen elämäänsä kuuluvat kodinhoito ja kaikenlaiset askareet kodin ulkopuolella. Perhe asuu Roomassa, kaupunginosassa, jossa kaikki näkyvät ja kuuluvat ja jossa osallistuttava naapuruston asioihin, halusi tai ei. Palkastaan Lidia säästää osan myös itselleen.

Eräänä päivänä Lidia saa henkilökohtaista postia, oikeuden äänestää vaaleissa. Italiassa naiset saivat äänioikeuden vuonna 1945. Hän ei halua näyttää kirjettä miehelleen.

Lidialla ja Ivanolla on kolme lasta: teini-ikäinen tyttö ja kaksi kuritonta poikaa. Poikia koulutetaan, tytär saa luvan ajatella vain naimisiin menemistä. Huushollissa asuu myös Ivanon sairas isä Ottorino, yhtä paha suustaan kuin poikansa.

Lidian elämässä on myös nuoruuden rakastettu, autokorjaamon omistaja Toni, joka kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin rakastaa yhä Lidiaa.

Torikauppiaat Marissa ja miehensä kuuluvat hekin Lidian päivittäiseen elämään. Yllättävä tuttavuus kehkeytyy amerikkalaisen sotilaan Williamin kanssa.

Kuva: Future Film

* *

Elokuva käsittelee vakavia aiheita, perheväkivaltaa ja köyhyyttä sekä naisten ja tyttöjen asemaa sodan jälkeen miesten ja katolisen kirkon välissä.

Näyttelijäsuoritukset ovat melkein kuin dokumenttia seuraisi. Paola Cortellesi (Lidia) on täydellinen, ajan naisen muotokuva. Valerio Mastandrea (Ivano) on aviomiehenä tiukka ja arvaamaton. Romana Maggiora Vergano (Marcella) osaa eläytyä rakkauden, pelon ja kauhun tunnelmiin. Giorgio Colangeli (Ottorino) näkyy harvoin, mutta kuuluu usein.

Mustavalkoinen kuvaus on tehokasta ja sopii kerrontaan, aikakausi ja asiat huomioon ottaen.
Ainahan on huominen tragikoominen melodraama, jossa nähdään vakavia kohtauksia erikoisesti sovitettuna. Elokuva tuo mieleen italian neorealismin ajan ohjaajat, erityisesti Vittorio de Sican. Kaikki nähdään raadollisesti realismin kautta, mutta joukossa on hetkiä toivosta ja uskosta tulevaisuuteen.

Elokuva on Paola Cortellesin esikoisohjaus.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua