Galleriakatsauksen aiheina Taneli Eskola Valokuvakeskus Nykyajassa, Kuvataiteilijaryhmä Kiila Galleria Koppelossa ja T-Huone-kollektiivi Galleria Rongassa. Teksti Marja-Liisa Torniaisen.
Malmin kala
Taneli Eskolan (1958) mustavalkoiset, pienikokoiset kuvat täyttävät Valokuvakeskus Nykyajan kummankin kerroksen. Eskolalla on ollut viiden vuoden työskentelyapuraha, jonka turvin hän on käynyt läpi kaiken uransa aikana kertyneen materiaalin. Näistä on syntynyt kirja Blue Monograf, johon nyt maata kiertävä näyttely perustuu. Seuraavaksi kuvat matkaavat Turkuun. Valokuvat ovat vuosilta 1972–2019. Arkistoaan selatessaan kuvaaja on löytänyt otoksia, jotka koskaan aiemmin eivät ole olleet esillä.
Yksi näistä on näyttelyn nimiteos. Se on kuvattu Tallinnassa Georg Otsin aukiolla vuonna 1981 Pentti Sammallahden katukuvauskurssilla. Kahteen eri paikkaan kaupungilla sijoittuneet opiskelijat saivat tehdä töitään jonkin aikaa, mutta sitten heidät pidätettiin – kummassakin kohteessa yhtä aikaa. He joutuivat KGB:n kuulusteluihin ja filmit takavarikoitiin kameroista.
Kun ryhmä oli palaamassa takaisin Suomeen, kuinka ollakaan, Georg Ots -nimisellä laivalla, saapui satamaan turvallisuuspoliisin mies tuomaan matkalaisille takaisin valmiiksi kehitetyn valokuvan kadulla lätäkön yli hyppäävästä miehestä. Juuri tämä KGB:n kehittämä kuva on esillä Nykyajan yläkerrassa.
Taneli Eskola: Lätäkköhyppy 1981. Kuvan kehitys: KGB
Taneli Eskolan tapa katsoa maailmaa ympärillään on pysynyt samanlaisena koko hänen kuvaajahistoriansa. Nyt esillä olevat valotukset eri puolilta maailmaa, eri vuosikymmeniltä ja eri aihepiireistä muodostavat harmonisen ja nautittavan kokonaisuuden, jonka läpikäymiseen kannattaa varata aikaa. Eskolalla on kyky nähdä kaunis ja oleellinen ohikiitävissä arjen hetkissä puhumattakaan ajoituksen lahjasta ja sommittelutaidosta.
Kuvien sävymaailma on laaja ja rikas niin luonto- kuin kaupunkikuvissa. Ihmiset on tallennettu omissa maailmoissaan luontevasti liikkuvina. Eskolan objektiivi piirtää todellisuutta sivusta, puolueettomasti ja pieteetillä.
Näyttelyn kuvat painottuvat 1980-luvulle. Erityisesti minua viehätti teosryhmä Malmi vuosilta 1982–2004. Vedoksia ei ole erikseen nimetty, mutta yhdessä niistä näkyy liikkeen kyltti: Malmin kala. Kuvassa yhdistyy moni Eskolalle tyypillinen kuvaelementti: kauniisti siivilöityvä valo, ihmiset, työ ja kaupunkimiljöö. Vaikka otokset eivät olisikaan historiallisesti kaukaiselta ajalta, luo mustavalkoisuus kuviin nostalgisen tunnelman.
Kiintymykseeni näihin taltiointeihin saattaa osittain vaikuttaa, että serkkuni asui tässä kaupunginosassa aikanaan. Vierailimme siellä usein ihmetellen taivaalta alas leijuvia laskuvarjohyppääjiä. Varmaan nämä lapsuudenmuistot saivat veljeni myöhemmin harrastamaan samaa lajia – Malmin lentokentällä, tietenkin.
Taneli Eskola: Lätäkköhyppy ja muita kuvia. Valokuvakeskus Nykyaika 3.2.2020 asti. Artist Talk: Taneli Eskola 30.1. klo 17.
Kaikkien huulilla
Kankaanpään taidekoulusta ihan vähän aikaa sitten valmistuneet viisi nuorta kuvataiteilijaa muodostavat yhdessä taiteilijakollektiivin T-Huone. Suvi Hammar (1991), Reetta Kallio (1992), Cecilia Koskela (1994), Marika Minkkinen (1986) ja Aija R-K (1995) ovat pureutuneet pohtimaan aina ajankohtaista aihetta ruoka eri näkökulmista, kuten eettisyys, symboliikka, paastoaminen, eroottisuus ja hedelmällisyys.
Maalaussarjassaan What I eat today Marika Minkkinen esittelee köyhän taideopiskelijan ruokalistaa vastakohtana fitnessbloggaajien ja -vloggaajien kauniille kattauksille. Minkkinen dokumentoi omia tiukan budjetin valintojaan yhden kesän ajan. Aiheesta koostettujen maalausten nimet ovat Aamiainen by Lidl, Euron lounas, Tein itse ja säästin, Hellepäivän virkistys ja Ruokaympyrä. Katsoin ensin, että jopa on latteita maalauksia, mutta luettuani niihin liittyvän tekstin totesin tyylin olevan täysin aiheeseen sopivan asiallinen. Ilman kirjallista informaatiota vitsi ei kuitenkaan välity.
Marika Minkkinen: Ruokaympyrä, 2019. Sarjasta What I eat in a day. Öljy ja akryyli kankaalla. Kuva: Marja-Liisa Torniainen
Sama koskee Suvi Hammarin Kiinalaista menua. Hammar oli puoli vuotta Kiinassa vaihto-oppilaana ja tutustui ruokiin, joiden maut oli luotu täysin keinotekoisesti. Ne saattoivat silti olla maukkaita. Esillä on sikäläistä pakkausgrafiikkaa alkuruoasta Tulinen kurkkuhummerisalaatti juomaan Macha-tee kirsikankukilla. Minkälaista ruokaa ihmiskunta tulevaisuudessa syö?
Hammar esiintyy näyttelyssä lisäksi kahdella videolla ja parilla maalauksella. Toisessa maalauksistaan hän käsittelee haluaan syödä häneltä kiellettyä graavilohta – ja yhdistää siinä samalla harvinaisen onnistuneesti ja räväkästi erotiikan ja herkuttelun: oikeastaan kuva on silkkaa pornoa.
Suvi Hammar: Olen kaivannut sinua niin. Akryyli 2019. Teemana himo, kaipuu ja kielletyt ruoat. Kuva: Marja-Liisa Torniainen
Reetta Kallio miettii sarjakuvamaisissa digiprinteissään, kumpi syö, kissa vai ihminen, jos on varaa vain toisen ruokaan. Ruokaa pursuavassa mehevässä akryylimaalauksessaan Puutteellinen perusta Aija R-K pähkäilee, kuinka mahtavat kaikki uudenvuoden dieettilupaukset toteutua. Häneltä on myös vakuuttava 3-osainen veistosryhmä Roskasydämet. Olet sitä, mitä syöt.
Cecilia Koskisen akryylimaalein täydennetyt kirjontakuvat possusta, naudasta ja kanasta ovat kuin muistotaulut syödyistä eläimistä: Uunipossu ja juurekset, Rosmariininauta ja Tulinen limekana. Mukana on reseptit.
Ei ollenkaan hullumpaa! Bon Appétit!
Taiteilijakollektiivi T-Huone: Kaikkien huulilla. Galleria Ronga 23.1.2020 asti.
Kohtaaminen
Kuvataiteilijat Arja Valkonen-Goldblatt, Piippa Mutikainen, Sanna Koivisto ja Raija Jokinen ovat kohdanneet toisensa Suomen Taiteilijaseuran puolitoistavuotisessa KIILA-kuntoutusohjelmassa ja ottaneet siitä nimen itselleen: Kuvataiteilijaryhmä Kiila.
Kaikilla heillä on jo pitkä historia taiteen saralla.
Raija Jokinen (1960) on tekstiilitaiteilija, joka asuu Sipoossa. Hänen herkät läpinäkyvät reliefinsä, joita voisi myös kutsua pellavakuitupiirroksiksi, muistuttavat orgaaneja luonnonmuotoja. Usein aiheena on ihminen. Luonnossa kaikki muodostuu samankaltaisista peruselementeistä, soluista ja säikeistä, kuten hänen töissäänkin. Olemme hyvin samankaltaisia muiden elollisten, ja niin sanottujen elottomienkin, olioiden kanssa. Hauraus on elämän ehto. Kovettunut on kuollut.
Sanna Koivisto: sarjasta Myydyt morsiamet; Pippurimorsian. Kuva: Marja-Liisa Torniainen
Kuvanveistäjä Sanna Koivisto (1955) on Pohjois-Suomen vaikuttajanaisia. Hänen julkisten teostensa ja monumenttiensa määrä on melkoinen. Mainittakoon näistä vaativista töistä Ajan kulku, joka valmistui Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlan kunniaksi.
Hänen veistostensa materiaalina on useimmiten ollut pronssi. Galleria Koppelossa on nyt esillä 15 pienoisveistosta sarjasta Myydyt morsiamet. Koivisto asuu Iissä, minne hän on ollut perustamassa Taidekeskus KulttuuriKauppilaa.
Piippa Mutikainen (1957) työskentelee monella tekniikalla. Näyttelyssä mielenkiintoisimmat hänen teoksistaan ovat piirroksia. Niissä näkyy hänen taustansa joogaohjaajana. Arja Valkonen-Goldblattin (1950) taiteilijakirjoissa on syvällisyyttä ja asiaa esteettisesti vaikuttavassa muodossa.
Arja Valkonen-Goldblatt: Dies Irae, Vihan päivä II. Kuva: Marja-Liisa Torniainen
Kuvataiteilijaryhmä Kiila: Kohtaaminen. Galleria Koppelo 30.1.2020 asti.
Marja-Liisa Torniainen
