Televisiopäiväkirja: Kinds of Kindness, Triangle of Sadness, Everything Everywhere All at Once, Hitchcock…

Kuvat: Disney Plus

Riemukupla (1968)

Ohjaus: Robert Stevenson. Pääosissa: Dean Jones, Michele Lee, David Tomlinson, Buddy Hackett.

Riemukupla-elokuvat kuuluvat lapsuusmuistoihin, ja päätin muistin virkistykseksi katsoa leffasarjan ensimmäisen osan. Yllättävää on, että juoni toimii suhteellisen loogisesti. Se ei ole mikään itsestäänselvyys vanhoissa lastenelokuvissa, eikä uusissakaan. Lisäksi isoimmilta seksistisiltä ja rasistisilta ylilyönneiltä vältytään, mitä voi pitää jopa ansiona tuon ajan elokuvissa.

Elokuva vilisee aikakautensa upeimpia Jaguareja, Ferrareita ja Mustangeja. Riemukuplan temput ja vastustajan ansat ovat loppua kohden itseään toistavia, mutta omana aikanaan tämä on ollut varsin hassu kaahailuelokuva.

Tietovisakysymys: Mikä on Riemukuplan nimi?

• a) Nerdie
• b) Herbie
• b) Gertie

Oikea vastaus jutun lopussa.

Katso: Disney Plus

* *

Kinds of Kindness (2024)

Ohjaus: Yorgos Lanthimos. Pääosissa: Emma Stone, Jesse Plemons, Willem Dafoe, Margaret Qualley, Hong Chau.

Onpa taas elokuva Yorgos Lanthimosilta. Kinds of Kindness koostuu kolmesta episodista, joita ei yhdistä muu kuin samat näyttelijät ja mystinen R.M.F., joka esiintyy taustalla ja väliotsikoissa, mutta ei sano koko elokuvassa sanaakaan.

Jokainen episodi kertoo erikoisista tapauksista, joissa kaikissa on vääristynyt valta-asetelma. Tarinat ovat ihan nokkelia, tunnelma on Lanthimosin tyyliin vähän synkkä, mutta musiikkia käytetään erinomaisesti. Ja taas: tissejä näytetään ihan vain siksi koska ohjaaja voi näyttää tissejä. Lanthimosin elokuvissa on aina tietyt sovinistisen elokuvan piirteet.

Lue Maija Käännän arvostelu elokuvasta täältä.

Katso: Disney Plus

* *

Triangle of Sadness (2022)

Ohjaus: Ruben Östlund. Pääosissa: Harris Dickinson, Charlbi Dean, Thobias Thorwid, Zlatko Buric, Woody Harrelson.

Triangle of Sadness alkaa hyvin. Alkukohtauksessa ruoditaan muotimaailman perustotuuksia, ja niistä olisi kuullut ja nähnyt mieluummin enemmänkin. Mutta loppuosa elokuvasta on löysää kapitalismin kritiikkiä, joka ei löydä aiheeseen uudenlaista näkökulmaa.

Ensin ökyillään laivalla toisten palveltavana, kunnes autiolla saarella asetelma kääntyy nurinpäin. Aika tavanomainen kuvio. Kun elokuva vihoviimein alkaa muuttua kiinnostavaksi, se loppuu.

Toistoa suitsimalla kerronta olisi terävämpää. Tunti pois, ja elokuva olisi huomattavasti parempi. Lisäksi monin paikoin asiat olisi saatu sanottua napakammin ja selkeämmin kuvakerronnalla, sen sijaan että jäkätetään ja jankutetaan minuuttikaupalla.

Katso: SkyShowtime | Cineast

* *

Everything Everywhere All at Once (2022)

Ohjaajat: Daniel Kwan ja Daniel Scheinert. Pääosissa: Michelle Yeoh, Stephanie Hsu, Ke Huy Quan, Jamie Lee Curtis, James Hong.

Everything Everywhere All at Once on melkoinen sekoitus eri tyylisuuntia ja kulttuuriviittauksia. Visuaalista ilotulitusta piisaa.

Elokuvassa on pari nokkelaa vitsiä jotka oikeasti naurattavat, mutta muutoin elokuva kaatuu jälleen kerran liikaan pituuteen ja kerronnan hitauteen. Juonestakaan on paha sanoa yhtään mitään.

Lue Kaarina Lehtisalon kolumni elokuvasta täältä.

Katso: Viaplay | Cineast

* *

Hitchcock (2012)

Ohjaus: Sacha Gervasi. Pääosissa: Anthony Hopkins, Helen Mirren, Scarlett Johansson, Danny Huston, Michael Stuhlbarg, Kurtwood Smith.

Hitchcock kertoo Psyko-elokuvan tekemisestä 1950–1960-lukujen taitteessa. Sarjamurhaaja Ed Gein vainoaa Alfred Hitchcockia tämän mielessä, eikä ohjaaja pysty piilottamaan ihastustaan blondinäyttelijättäriinsä.

Psyko oli kepeistä agenttikomedoista tunnetulle mestariohjaajalle iso harppaus kauhuelokuvan piiriin. Aika monet elokuvan säännöt pantiin uusiksi, jälleen kerran.

Yllättäen Hitchcock-elokuvan heikoin lenkki on Sir Anthony Hopkins. Hitchcock oli sellainen persoonallisuus, että hänen näyttelemisensä olisi haaste kenelle tahansa, mutta ensimmäistä kertaa näen Hopkinsin ylinäyttelevän roolinsa.

Katso: Disney Plus

* *

Suuri gangsterisota (1984)

Ohjaus: Sergio Leone. Pääosissa: Robert De Niro, James Woods, Elizabeth McGovern, Larry Rapp, William Forsythe, Tuesday Weld, Joe Pesci, Jennifer Connelly.

Elokuvalla on vetävä nimi, mutta eipä siinä kovin suurta sotaa ole. Alkuperäinen otsikko Once Upon a Time in America onkin osuvampi. Italialaisen lännenelokuvan suuri mies Sergio Leone pääsi Hollywoodiin, ja länkkärihän tämäkin perustaltaan on.

Kuvat ovat komeita ja elokuva on täynnä upeita visuaalisia ideoita. Brooklynin siltaa hyödynnetään taustalla eräänlaisena tapahtumien ankkurina. Aasinsiltamaiset siirtymät, joissa uuden kohtauksen alkukuva antaa vastauksen edellisessä kohtauksessa esitettyyn kysymykseen, ovat peruskauraa elokuvissa, mutta alituiseen toistettuna efekti on vähän pöhkö.

Suurella gangsterisodalla on mittaa vaivaiset kolme tuntia 49 minuuttia, mikä todistaa, että tehtiin sitä pitkiä elokuvia ennenkin. Mutta Leone käyttää aikaa jännitteen rakentamiseen ja ajankuvan vahvistamiseen, ja siinä hänen taitonsa näkyy. Muutoin elokuvan juoni on suorastaan höperö, ja sen naiskuva lievästi sanottuna erikoinen.

Katso: Disney Plus

* *

Atlas (2024)

Ohjaus: Brad Peyton. Pääosissa: Jennifer Lopez, Simu Liu, Sterling K. Brown, Abraham Popoola, Mark Strong.

Toipilasajan syvimmässä aallonpohjassa ei voi katsoa mitään mikä vaatii liikaa aivokapasiteettia.

Toimintaroistot heijastelevat aina kulloistakin kylmää sotaa, ja kun 1980-luvulla elokuvaroistot olivat aina itäsaksalaisia, nyt he ovat kiinalaisia. Samoin nykyhetken suurimmat pelot heijastuvat roistoihin. Näin ollen vastustajat ovat yhä ne samat tuhoutumattomat terminatorit, itse ajattelevat koneet, mutta nykyisin niitä kutsutaan tekoälyiksi. Kaikkea uutta ja tuntematonta kun kuuluu kavahtaa.

Atlas on Netflixin visuaalisesti komea ja kallis scifirymistely. Tuntuu, että joku on ihan oikeasti perehtynyt tieteellisiin tutkimuksiin, joissa pohditaan miltä toisella planeetalla voisi näyttää. Jennifer Lopez valittaa ja kiljuu läpi koko elokuvan. Ihmettelen vain mistä tällaisiin kalkkunoihin riittää rahaa.

Katso: Netflix

* *

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2016)

Ohjaus: Tim Burton. Pääosissa: Eva Green, Asa Butterfield, Samuel L. Jackson, Judi Dench, Terence Stamp, Ella Purnell.

Tim Burtonin ohjaama Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on mainio lasten- ja nuorten fantasiaelokuva. Elokuvalla on yhtäläisyyksiä Wednesday-tv-sarjaan (2022) enemmän kuin laki sallii, mutta viis siitä. Periaatteessa elokuva on vuoteen 1943 ja romanttiseen goottihuvilaan sijoittuva supersankarielokuva.

Ainoastaan lopputaistelun rytmitys ei ole onnistunut. Joukkotaistelut ovat aina paha rasti. Myös pahisten motiivit ovat huteralla pohjalla: hirviöt popsivat kaltaistensa silmämunia saadakseen ihmisyytensä takaisin. Siis häh?

Katso: Netflix

* *

The Boys

Neljäs kausi, 2024. Luoja: Eric Kripke. Pääosissa: Karl Urban, Jack Quaid, Antony Starr, Erin Moriarty, Karen Fukuhara, Claudia Doumit.

Suosikkisarjani The Boys on ajautunut junnaavaan rahantekolimboon. Hien, sperman ja pierunhajuisella neloskaudella halpaa sokkiarvoa haetaan ällöttävillä lähikuvilla. Yhteiskuntakritiikkikään ei enää toimi. Ei riitä, että tv-sarjaan kopioi todellisen uutisvirran, pitäisi kiteyttää myös jokin kommentti.

Lue sarjan ensimmäisen kauden arvostelu täältä.

Katso: Amazon Prime Video

* *

Haunted Mansion (2023)

Ohjaus: Justin Simien. Pääosissa: LaKeith Stanfield, Rosario Dawson, Owen Wilson, Danny DeVito, Jamie Lee Curtis, Jared Leto.

Kepeitä koko perheen kauhuelokuvia tehtaillaan Pyhäinpäivän ratoksi, kun koko perheellä on aikaa ja halua kerääntyä television ääreen katsomaan jotain päivän aiheeseen sopivaa.

Haunted Mansion on Eddie Murphyn tähdittämän Kummituskartano-elokuvan (2003) päivitys. Idea on sama, mutta venytetty jaarittelulla, kehnolla dialogilla ja tähtinäyttelijöillä. Kauhukuvasto on suoraa lainaa Creepy– ja Eerie -lehdistä. Slemmyhän se siinä! Kepeää menoa, mutta lapsille passelia.

* *

Kuka viritti ansan, Roger Rabbit (1988)

Ohjaus: Robert Zemeckis. Pääosissa: Bob Hoskins, Christopher Lloyd, Joanna Cassidy. Äänirooleissa: Charles Fleischer, Kathleen Turner, Mel Blanc.

Kuka viritti ansan, Roger Rabbit on mainettaan parempi elokuva. Piirretyt hahmot istuvat huonosti samaan kuvaan oikeiden ihmisten kanssa, ja tarina on perushuttua, mutta myös sellaiseksi tarkoitettu.

Se, että ratkaiseva vihje löytyy, kun yksityisetsivä Eddie Valiant (Bob Hoskins) vilkaisee vahingossa lehden päälle asetettuun viskilasiin ja näkee valokuvan yksityiskohdan lasin suurentamana, on aikamoinen film noir- ja animaatioelokuva-pastissi. Vähän kuin jäisi kadulla kulkiessaan putoavan pianon jyräämäksi.

Mielenkiintoisen elokuvasta tekevät Repe Sorsan ja Aku Ankan sekä Mikki Hiiren ja Väiski Vemmelsäären yhteisesiintymiset. Muutkin eri yhtiöiden omistamat hahmot, kuten Lurppa, Viiksi-Vallu ja Hessu, esiintyvät sulassa sovussa samassa tarinassa.

Seksismiä ja rasismiakin viljellään, kuten 1980-luvulla tapaan kuului. Jessica Rabbitin taustaorkesteri koostuu Dumbo-elokuvan variksista, jotka viittaavat rotuerottelua ylläpitäviin John Crow -lakeihin. Ei menisi enää nykypäivänä läpi.

On varmaan ollut tarkoitus, että katsojat näkevät Rogerin ja muut Piirrokselan asukkaat lystikkäinä ja huolettomina veikkoina, mutta tosiasiassa täysin arvaamattomasti sinkoilevat animaatiohahmot ovat pelottavia. Kuin pahimpia adhd-potilaita psykedeeleissä.

Elokuvan voi nähdä myös allegoriana sorrettujen väestönosien taistelusta oikeuksiensa puolesta. Mutta ihan säröttömästi moinen allegoria ei toimi, koska silloin se syyttää syrjittyjä heidän omista ongelmistaan. Koska suurin osa piirroshahmoista on pidäkkeettömiä ja hidasälyisiä, elokuvasta voi haistaa eräänlaisen valkoisen miehen taakan, jossa heikompaa astiaa paapomalla yritetään oikeuttaa aiempia ja nykyisiä sortotekoja.

Katso: Disney Plus

* *

Visakysymyksen oikea vastaus: b) Herbie.

Lue juttusarjan edellinen osa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua