Lukupäiväkirja 2024 – osa 6: nuortenromaaneja ja synkkiä kirjoja

Kuva: Mikko Saari

Olen kirjoittanut jokaisesta lukemastani teoksesta pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne kesäkuun aikana.

Kesällä ei tietokirjallisuus innosta. Ei sillä että muutenkaan hirveän paljon. Kesäkuun lukulistalle ei mahtunut lainkaan varsinaista tietokirjallisuutta; esseiksi kirjataan Los Angeles -esseet ja Lysis, jotka nekin ovat hyvin kaunokirjallisia. Runoutta luin vähän, mutta laatua. Heinäkuun tavoitteeksi mainittakoon lukea enemmän runoja.

Kirjavinkkeihin värkkäilin aikani kuluksi ja kirjoittajien iloksi uusia ominaisuuksia. Nyt näkee, mistä aiheista Kirjavinkkien avustajat ovat kirjoittaneet keskimääräistä enemmän tai vähemmän. Tulokset ovat enimmäkseen itsestäänselviä: totta kai olen lukenut muita enemmän scifiä, fantasiaa, runoja ja nuortenkirjoja ja vähemmän tietoa, sarjakuvia, dekkareita ja elämäkertoja. Mielenkiintoista oli, että olen lukenut keskimääräistä enemmän esikoisteoksia, salaisuuksia käsitteleviä kirjoja ja tytöistä kertovia kirjoja. Keskimääräistä vähemmän minua kiinnostavat klassikot ja historia.

* *

Romaanit

Katri Alatalo: Kesäkuu (Hertta 2024) – Olipas hauska ja tunteikas nuortenkirja! Yhtä pitkää kesäkuista yötä kuvaava kirja kertoo kahden erilaisen ja eri tavoin rikki olevan nuoren naisen karkumatkasta kesäleiriltä. Juli on koulupudokas ja levoton häirikkö, joka saa pakomatkalleen vastahakoisesti seuraksi aivan erilaisen Baon. Tuloksena on vauhdikas, kiinnostava kirja, jonka luin kertaistumalta. Yhden yön tarina on lyhyt, mutta tuntuu juuri sopivan mittaiselta. Arvioni Kirjavinkeissä.

Sanaka Hiiragi: Unohdettujen muistojen valokuvaamo (Minerva 2024, suom. Markus Juslin) – Tästä tulee väistämättä mieleen Juslinin edellinen suomennos Ennen kuin kahvi jäähtyy, sen verran yhdistäviä tekijöitä on. Nyt ollaan tosin tuonpuoleisessa, jossa kuolleet pysähtyvät ensin pieneen valokuvaamoon. Pienessä kirjassa kerrotaan kolme vähäeleisesti koskettavaa tarinaa, jotka linkittyvät toisiinsa. Soma hyvänmielen romaani, jos ei mitään ihan ikimuistoista olekaan. Elsa Lindströmin arvio Kulttuuritoimituksessa.

Irene Kajo: Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta (WSOY 2024) – Taideprojekti muuttuu nopeasti ahdistavaksi ja lopulta seksuaaliseksi väkivallaksi. Romaanin kertoja kuvaa epätoivoista pyristelyä Taideyliopiston rakenteissa, jotka eivät oikein taivu tunnustamaan, että mitään sopimatonta on ylipäänsä tapahtunut: taidettahan tässä vain on tehty. Seksuaalisen väkivallan mitätöinnin ja uhrin hiljentämisen kuvaus on teoksessa todella synkkää ja masentavaa.

Hanna Kökkö: Rocky, Rauha ja rakkaus (Kustannus-Mäkelä 2019) – Kirjan alku ei ole lupaava: tarina alkaa nuoren miehen katseesta, joka nuolee edellä kulkevan nuoren naisen takapuolta. Sitä seuraa pikarakastuminen. Sänkyyn päädytään alle 50 sivussa. Romanssia häiritsee kuitenkin yllättäen löytyvä ruumis. Kirja on cosy crimeä nuorille, mutta myös romantiikkapuoli on aika siveää, vaikka sänkypuuhiin melko rivakasti päästäänkin. Sopii siis hyvin yläkoululaisillekin. Iittalalaista paikallisväriä piisaa. Ihan kiva, mutta ei kyllä yhtä hyvä kuin Kökön aiempi Kätkö-sarja, josta pidin kovasti. Arvioni Kirjavinkeissä.

Hanna Kökkö: Rocky ja kivikasvot (Mäkelä 2021) – Rocky-sarjan ensimmäinen osa ei täysin vakuuttanut, mutta tämä kakkososapa parantaa menoa tuntuvasti. Ysiluokka on loppumassa, kun Iittalan kivilouhokselta löytyy ruumis. Se osoittautuu yhdeksi Rockyn koulun ysiluokkalaisista, joten koulunsa päättävien nuorten iloon sekoittuu surua – ja jännitystä, sillä näyttää siltä, ettei kuolema ollut onnettomuus. Tämä nuortenkirja sekoittaa jännitystä ja ihmissuhteita oikein toimivalla tavalla. Arvosteluni Kirjavinkeissä. (Luin sarjasta kolmannenkin osan, Rocky, Rauha ja Surmalammen yö, mutta koska se ei ole vielä ilmestynyt, palataan asiaan elokuussa.)

Bella Mackie: Näin päästin perheeni päiviltä (S&S 2024, suom. Helka Sivill) – Pitipä kokeilla ennakkoluulottomasti Booktok-hittiä! Tämä romaani kertoo Grace Bernardista, joka istuu vankilassa murhasta. Hän ei tosin ole tehnyt sitä murhaa, mutta kuusi muuta kylläkin. Yksinhuoltajaäidin vihainen tytär kostaa vimmatusti isänsä suvulle murhaamalla heitä yksitellen, mutta lukijan sympatioita Grace ei puolelleen saa: hän on ihan yhtä ihmisvihainen, ylimielinen ja niljakas kuin isänsä uusrikkaat sukulaiset. Feministiset kostofantasiat ovat genrenä hyvä, mutta tässä on kyllä niin raskas ja tunkkainen annos sisäistettyä naisvihaakin, ettei Gracesta ihan pelkällä miesten vihaamisella kovin mallikelpoista feministiä saa. Juoni oli ihan ok, mutta suomalaista lukijaa varmasti huvittaa tapa, jolla saunaa käytetään murha-aseena. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Eeva-Liisa Manner: Kävelymusiikkia – Proosateokset (Tammi 2003) – Manner on yksi tärkeimpiä runoilijoitamme, mutta kirjoitti myös proosaa. Tähän teokseen on koottu Mannerin kolme romaania, novellikokoelma ja nippu irtonaisia novelleja, joita on aikoinaan julkaistu lehdissä. Minua kiinnosti eniten dekkariparodia Oliko murhaaja enkeli?, joka olikin parasta antia. Proosakirjailijanakin Manner on varsin runollinen ja psykologinen. Lehdissä julkaistuissa rikos- ja rakkausjutuissa on myös mainiota kepeää nokkeluutta. Välillä teksti taas vaipuu turhankin psykoanalyyttiseksi. Arvokas kokoelma, mutta en tätä varsinkaan yhteen pötköön luettuna kokonaisuutena ihan jokaiselle suosittele.

Kaisa Paasto: Prankenstein (Tammi 2024) – Viitosluokkalainen Elmeri tekee vahingossa kelpo prankin. Robin-serkku ottaa Elmerin suojiinsa ja alkaa koulia tästä kunnon prankkimestaria. Mutta lipsuuko pränkkäily kuitenkin kiusaamisen puolelle ja entäs kun Elmerin suunnittelemaan megaprankkiin liittyy Suomen presidenttikin? Ei ihme, että Elmeri saa kirjassa kertoa tarinaansa poliisille. Mari Ahokoivun kuvitus piristää helppolukuista lastenromaania, jonka huumori uponnee alakoululaisiin. Toisen jalkansa menettänyt Ida-sisko on oiva sivuhenkilö, jonka kautta päästään myös vakaviin asioihin käsiksi. Arvosteluni Kirjavinkeissä.

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 6 – Guermantesin tie 2 (Otava 1986, suom. Inkeri Tuomikoski) – Seikkailut Guermantesien seurapiireissä eli Pariisin hienoimpien ihmisten parissa jatkuvat. Mukana on yllättävää slapstickiä kertojan juuttuessa pyöröoviin, seksinhimoista deittailuyrittelyä ja pyrkyryyttä kohti aina vain korkeampia piirejä. Melkoisen pikkumaista on meno näissä paremmissakin piireissä, sen Proust osoittaa kuvaillessaan miten herttuatar Guermantesin ympärillä piiri pieni pyörii ja jumalaisen Orianen sanomisia nautitaan kuin kultahippusia. Tämä Guermantesin tie -kaksikko oli oikein sujuva ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Arvioni blogissani.

Chung Serang: Sisunin maailma (WSOY 2024, suom. Janne Tynkkynen ja Riina Vuokko) – Korealaisen suvun matriarkka Shim Sisun vastusti perinteitä, mutta sukulaiset päättävät sittenkin pitää muistojuhlan kymmenen vuotta Sisunin kuoleman jälkeen. Suku kokoontuu Havaijille muistelemaan äitiään ja isoäitiään, joka pääsee itse ääneen katkelmina kirjoistaan ja haastatteluistaan. Kirjassa rakentuu kiehtova muotokuva erityisen elämän kokeneesta naisesta ja samalla sivutaan korealaista elämänmenoa 1900-luvulla, kevyttä kritiikkiä unohtamatta. Pääasiassa tämä on kuitenkin hyväntuulista luettavaa. Arvioni Kirjavinkeissä. Elsa Lindströmin arvio Kulttuuritoimituksessa.

Camila Sosa Villada: Yöeläimiä (S&S 2024, suom. Emmi Ketonen) – Argentiinalaiset travestit ovat transfeminiinejä, jotka usein työskentelevät prostituoituina. Sosa Villadan autofiktiivinen romaani kertoo yhden travestiyhteisön tarinan. Kirja keskittyy Sosa Villadan omiin vaiheisiin syrjäisessä vuoristokylässä kasvaneena erilaisena nuorena, mutta kertoo myös muiden travestien elämäntarinoita. Kirja on tummasävyinen ja rankka, sen verran kovaa on travestiprostituoitujen elämä kaduilla, mutta mukaan mahtuu myös onnenpilkahduksia ja jokunen fantastinen elementtikin. Arvioni Kirjavinkeissä.

Éric Vuillard: 14. heinäkuuta (Siltala 2019, suom. Lotta Toivanen) – Vuillardiahan kannattaa lukea. Pieni ranskalainen kirja ei ole kuin parisataasivuinen (ja nekin sivut kapeita), mutta se kertoo silti paljon Ranskan vuoden 1789 vallankumouksesta. Vuillard yhdistää tutkittua historiallista tietoa romaanikerrontaan ja vie lukijan keskelle kuohuvaa Pariisia. Toivottavasti Vuillardia suomennettaisiin lisää, nämä kaikki ovat pieniä helmiä. Arvioni blogissani.

Sinikka Vuola: Myrskyn anatomia (WSOY 2024) – Takakansi nimittää teosta mosaiikkiromaaniksi; miksei sitä voisi säeromaaniksikin sanoa, jos sitä genreä ei ole ihan tyystin nuortenkirjoille varattu. Runomuotoon kirjoitetusta proosasta on joka tapauksessa kyse, eikä ihan niin sirpaleisesta kuin mosaiikkiromaani-nimitys voisi antaa ymmärtää. Jossain epämääräisen keskieurooppalaisessa kaupungissa kaksossiskot elävät isänsä kanssa. Äidin menetys kaivelee siskoista kertojan osassa olevaa. Elämää tulee ravistelemaan ulkoa tuleva nuori mies. Runokerronta toimii, Vuola käyttää säeromaanin keinoja hyvin. Paljon jää sanomatta ja kirja jää monesta kohtaa hyvin avoimeksi tulkinnoille – minun makuuni ehkä vähän liiankin avoimeksi. Arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Runot

Saila Susiluoto: Akheron (Otava 2024) – Akheron on kreikkalaisessa mytologiassa Haadeen halki kulkeva joki. Kreikassa tämäkin runokokoelma liikkuu ja vettä virtaa paljon. Teksti ei ole aivan helppoa, mutta antoisaa kylläkin. Kokoelma on kaunis kaikessa mystisyydessään, tunnelma on kohdallaan ja sanat harkiten aseteltuja. Arvioni Kirjavinkeissä.

Hanna Syrjämäki: Kaikko (Humahdus 2022) – Syrjämäen uusinta runokokoelmaa nostettiin Instagramissa esille; sitä odotellessa tämä edellinen saapui kirjastosta. Ihastuin jo ensisivuilta: nyt on laitettu sivuille oikeat sanat oikeassa järjestyksessä. Pienessä vihkosessa on painavaa sanottavaa ja kiinnostava kuvitus. Tälle lämmin suositus ja Tuu-kokoelman suhteen odotukset entistäkin korkeammalle! Arvioni Kirjavinkeissä.

Laura Tressel: Päivä (Ntamo 2023) – Menetelmällistä kirjallisuutta: kirjassa on päivän verran vanhustenhoidon potilaskertomuksia, joiden lauseet on järjestetty aakkosjärjestykseen. Kikkailua, siis, mutta kyllä tästä jotain uutta piirtyy esiin. Teos on paljon velkaa Leevi Lehdon samannimiselle kirjalle, jossa on STT:n päivän uutisanti samalla tavalla käsiteltynä. Tämä on lyhyempänä helpommin luettava ja ehkä aiheensa puolesta muutenkin kiinnostavampi.

* *

Esseet

Aino Frilander: Los Angeles -esseet (Kosmos 2023) – Tätä luettiin Instagramissa kovasti viime vuonna; olin vähän myöhässä ja sain omani varausjonosta vasta nyt. Kannatti odottaa: tämä on oikein mainio esseekokoelma, jossa Frilander lähestyy Los Angelesia monesta kulmasta. On kirjallisuutta, autoilua, maataidetta, kehollisuutta ja rasismia. Kirjan kansi on yksinkertaisen kaunis ja esseet oikein mainioita. Anna Hollingsworthin arvio Kulttuuritoimituksessa.

Lysis (Poesia 2024) – Poesiavihkoissa julkaistu anonyymi vihkonen on herättänyt huomiota enemmän kuin Poesiavihkot yleensä. Filosofinen teksti käsittelee antiikin Kreikan ajattelijoita ja freudilaista psykoanalyysiä, passiivista halua, feminiinistä masokismia, raiskauskulttuuria ja oikeudenmukaisuutta. Miksi kukaan haluaisi oikeutta? Pieni vihkonen on painavaa, ajatuksia herättävää tekstiä.

* *

Kuvakirjat

Eveliina Talvitie ja Jani Ikonen: Ai niin, minä olen muuten Lee (Enostone 2023) – Onneksi on Punni-palkinto, muuten tämäkin helmi olisi mennyt ohi. Tämä on aivan hurmaava kirja erityisestä lapsesta. Leellä riittää mielikuvitusta ja erikoisvoimia, vaan vähemmän ystäviä. Se on kyllä Leelle pienempi ongelma kuin ympäröiville aikuisille. Isän ja lapsen yhteiseloa kuvataan hienosti ja Jani Ikosen kuvitus on huikeaa. Onneksi takakansi lupailee jo jatko-osaa!

* *

Lukematta palautetut

Milja Sarkola: Psykiatrini (Teos 2024) – Sarkolan Pääomani oli oikein hyvä, mutta tämä ei jostain syystä kiinnostanut niin paljon, että olisin saanut aikaiseksi lukea ennen eräpäivää. Taisin kyllä muutenkin varailla tämän enemmän vaimolleni. Leena Reikon arvio Kulttuuritoimituksessa.

Erkka Mykkänen: Sellainen mies (Gummerus 2024) – Alun perin ohitin, sitten kiinnostuin muistaakseni Takakansi-podcastin vuoksi, mutta kun kirja lopulta saapui, se vaikutti taas jotenkin vähän tylsällä tavalla mieskirjalta. Jäi lukematta, kun varauksiakin oli.

Tessa Hadley: Kun on ilta (Gummerus 2024, suom. Marianna Kurtto) – Ensimmäinen Hadley-suomennos Vapaa rakkaus oli aivan kelpo, mutta tähän toiseen en ehtinyt edes tutustua, kun se jo piti palauttaa. Vaimoni mukaan en menettänyt mitään.

Taina Saarikivi: Lihan värinä – Esseitä äänestä, surusta ja himosta (Vastapaino 2024) – Tämä esseekokoelma vaikuttaa siinä määrin jännittävältä, että tähän teen vielä uuden varauksen ja toivon, että seuraavalla kierroksella ehdin kirjaan tutustua. Erkki Kiviniemen arvio Kulttuuritoimituksessa.

Rita Felski: Kirjallisuuden hyödyllisyys (Vastapaino 2024, suom. Jyrki Vainonen) – Tätä en toisellakaan yrittämällä saanut luettua. Universumi koittaa ehkä sanoa minulle jotain kirjallisuuden hyödyllisyydestä. Sari Harsun arvio Kulttuuritoimituksessa.

Mikko Saari
@mikko_lukee

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua