Poikkeustila-sarjassa ihmiset kuvaavat sitä, miltä heidän maailmansa näyttää nyt. Lepe Parviainen on kirjastopalvelujen kehittäjä Tampereen kaupunginkirjastossa. Kirjastot suljettiin 17. maaliskuuta Hulluja päiviä muistuttavaan kävijäryntäykseen. Parviainen kuuluu istumatyöläisiin, joille urheilukellot jaksavat kuittailla pitkän työpäivänkin jälkeen.
Heti kirjastojen sulkeuduttua me kirjastopalvelujen kehittäjät siirryimme kotiin etäyhteyksien päähän. Olen onnekas, kun työyhteisöni on luovaa, digiasioissa ajan hermolla ja henkisesti läsnä etänäkin. Kirjastot ovat onnistuneet muuntautumaan poikkeusaikana ja tarjoavat asiakkaille etäkäyttöisiä sähköisiä aineistoja, tietopalvelua, lukuvinkkausta, tiedonhaun ja mediakritiikin opetusta, digiopastusta, kirjallisuus- ja musiikkietätapahtumia, vuorovaikutteisia lähetyksiä somekanavissa, nettipelaamista ja siinä sivussa jäytävän kaipuun takaisin kirjastotiloihin.
Metsossa on nyt 2 677 noutamatonta varausta odottamassa sulkuajan loppua. Lisähyllyjä on otettu käyttöön, mutta nekin pursuilevat jo. Asiakkaita onkin pyydetty olemaan tekemättä varauksia ja tallentamaan sen sijaan mieluisat teokset verkkokirjaston Omaan hyllyyn.
Vaikka kirjastot ovat suljettuina, aineiston hankinta rullaa normaaliin tapaan. Koronaa tai ei, nyt on yksi vuoden kiireisimmistä ajoista, kun kevään uutuudet ovat saapuneet. Uutuudet käsitellään, tarroitetaan ja kuvaillaan tietokantaan.
Henkistä kanttia punnittiin, kun lapselle Englannista tilattu uusi polkupyörä saapui. Ihailen niitä vanhempia, jotka pystyvät jemmaamaan paketin ja lykkäämään koeajoa kolme vuorokautta.
Jos ei pääse Norjaan, aina voi larpata. Suomalaiset ylistävät kilvan uutta intoaan lähiretkeilyyn. Kaupin metsä ja Näsijärven ranta ovat kuusivuotiaalle Koli, Yyteri ja Narnia. Siellä voi nähdä vaikka peuran ja pienellä mielikuvituksella timantteja ja laavaa.
Lukemattomat sisätyöläiset ovat parin viikon sinnittelyn jälkeen todenneet väistämättömän: on taivuttava tilaamaan sähköpöytä. Valmistaja ilmoitti pian tilauksen jälkeen, että heillä on pientä ruuhkaa ja tilausaika tuplaantuu.
Pyysin lapselta anteeksi rimanalituslounasta palaverien välissä. Lapsi sanoi innoissaan, että tämä on parasta ikinä.
Tavallisena huhtikuisena tiistaina näistä ovista kävelee sisään 3 000 – 4 000 asiakasta, tänään ei yksikään. Nyt Pietilöiden suunnittelemat upeat pääovet pysyvät kiinni eikä kukaan tiedä, koska sulkuaika loppuu.
Lepe Parviainen, teksti ja kuvat