Graffititaiteilija EGSin näyttely Himmelblaussa näyttää maailman, josta Eurooppa on repäisty irti

20.09.2019
EGSin suurikokoinen mustepiirros Re-drawing Map 1 Galleria Himmelblaussa.

Galleriakatsaus: Kulttuuritoimituksen Katri Kovasiipi tutustui Sara Kovamäen töihin Laikun galleriassa ja kolmen keramiikkataiteilijan näyttelyyn Rongassa. Antti Lähde katsasti EGSin History Is Made at Night -näyttelyn lisäksi Kuvajournalismi-kilpailun satoa Nykyajassa.

Yön aikana on tapahtunut jotain

EGSin ensimmäisen Tampereen yksityisnäyttelyn nimi tuskin viittaa sen enempää Frank Borzagen vuoden 1937 mustasukkaisuusdraamaan kuin Ilkka Järvi-Laturin vuoden 1999 jännityskomediaan, jossa Bill Pullman kikkaili CIA:n agenttina kylmän sodan jälkeisessä Helsingissä.

”Historiaa tehdään öisin” spraymaalipullot kädessä – henkilöllisyyttään varjeleva EGS (s. 1974) on Suomen kenties tunnetuin graffititaiteilija.

EGS paljastuu monipuoliseksi taiteilijaksi, joka saa viestinsä perille välineestä riippumatta. Spreijattujen töiden lisäksi Himmelblaussa nähdään muun muassa puhallettua lasia sekä suurikokoinen alumiinista leikattu työ. Sarjallisuus on vahvasti läsnä; näyttelyn työt voi jakaa karkeasti noin viiteen ryhmään.

Näyttelyn suurin työ on sille nimen antanut kaksipuoleinen, haitarimainen ja spray-maalattu seinämä, jonka ympäri pääsee kulkemaan strobojen välkkeessä ja minimalistisen teknon sykkeessä. (Valo- ja äänisuunnittelu on Vellu Hakalan.) Koko Puuvillasalin valtaava teos on vaikuttava ja ehkäpä EGSiä ”omimmillaan”. Itselleni se ei kuitenkaan avautunut niin kuin näyttelyn pienemmät teokset.

Mustepiirros Re-drawing Map 1 sekä kolme samaa maailmankarttateemaa värikkäämmin ja vauhdikkaammin käsittelevää akvatinta-teosta ovat niin ihastuttavaa viivojen ja värikenttien leikkiä, että kestää tovin ennen kuin huomaa, että näistä kartoista puuttuu jotakin – nimittäin Eurooppa.

Tämä huomio – ja teosten nimet – asettavat koko näyttelyn uuteen valoon. ”Yön aikana” on todellakin tehty historiaa: Eurooppa on kadonnut ja sen jäänteet on nostettu tarpeettomina hyllyille (Shelves – Remains of Old Europe -triptyykki). Tehtaanpiiput ovat sulaneet ja radiomastot romahtaneet tunnistamattomiksi möykyiksi ja rykelmiksi (Post-industrial Revolution 1 -installaatio ja Modern Ruins -sarja).

Useissa EGSin töissä toistuu ameebamaisesti varioituva kiemurainen kuvio, joka tuo mieleeni kesämökin ikkunoiden ”tuulihaat”. Suurimman roolin venkurat saavat silkkipainotekniikalla toteutettujen banderollien installaatiossa Words Are Very Unnecessary.

Vallankumous tapahtui yöllä, eivätkä iskulauseet ja symbolit merkitse päivänvalossa enää mitään – tai sitten emme alun perinkään ymmärtäneet niitä. (Antti Lähde)

EGS: History Is Made at Night 6.10. saakka Galleria Himmelblaussa, Finlaysoninkuja 9 (2B-kerros), Tampere, ti–pe 11–17, la–su 12–16.

Monitaiteista yhteensulautumista vapaan ilmaisun puolesta

Sara Kovamäen Nude Blue -teoskokonaisuus Laikun studiossa.

Sara Kovamäen teokset sulautuvat yhdeksi suureksi monitaiteiseksi kokonaisuudeksi, joka ottaa haltuunsa koko Laikun Studion. Kuva: Katri Kovasiipi

Saara Kovamäki ottaa koko Laikun Studion haltuunsa videon, esitystaiteen, kuvataiteen ja äänitaiteen keinoja hyödyntävällä installaatiollaan. Kaikki kietoutuu kokonaisuudessa yhteen kuin videolla tanssivien, kierähtelevien ja vapauttavasti muljahtelevien ihmisten hahmot.

Siniset viivat tanssijoiden kehossa muistuttavat kinesioteippauksen pätkiä, mutta ovat alun perin saaneet innoituksensa Henri Matissen (1869–1954) kuuluisasta teossarjasta Blue Nude. Kovamäki kääntää sanat toisinpäin saaden aikaan nimen omalle monitaiteiselle teokselleen ja sen varaan rakentuvalle näyttelylle.

Kovamäki on tanssija ja kuvataiteilija, ja teoksen nykytanssiosuudet hakevat ihmisen alkuperäistä liikettä. Liikkeen luonnollisuuden kautta kaikenlainen esittäminen ja yliyrittäminen kuoritaan pois ja kehitytään kohti puhdasta elettä, ilmaisun teeskentelemättömyyttä. Sama luonteva yrittämättömyys hallitsee kokonaisuuteen kuuluvien esineiden ja keraamisten elementtien esillä oloa. Näyttelyssä on keskeistä myös äänimaailma, jonka toteutuksesta vastaa Eliel Tammiharju.

Näyttelyn osana on mahdollisuus nähdä myös performansseja, joiden aikana savesta kehkeytyy kehollisia muotoja. Lauantaina 21.9. klo 16–18 Laikussa järjestetään lisäksi Nude Magic Blue -esitystapahtuma, jossa nähdään kuva- ja esitystaidetta, performanssia, tanssia, spoken wordia ja runoutta. Esityksistä vastaavat eri alojen vierailevat taiteilijat. Tilaisuus on esteetön ja sopii kaikille, näyttelytiedotteessa luvataan. (Katri Kovasiipi)

Sara Kovamäki: Nude Blue 29.9. saakka Kulttuuritalo Laikun Studiossa, Keskustori 4, Tampere, ti–pe 9–21, la–su 10–18.

Valtimon metsistä mäkitornin kautta baariin

Touko Hujasen valokuva, jossa Maria Dorff kaataa lapsensa kanssa puuta.

Maria Dorff ja Justus kaatavat puut juurineen, jotta juuria ei tarvitse erikseen irrottaa maasta. Kuva: Touko Hujanen

Valokuvakeskus Nykyaika esittelee syyskuun loppuun asti Joonas Brandtin, Touko Hujasen, Meeri Koutaniemen ja muiden Kuvajournalismi 2018 -kilpailussa palkittujen töitä.

Aiemmin Vuoden lehtikuvat -nimellä tunnetun kilpailun satoa on esitelty jo maaliskuussa Sanomatalon Mediatorilla ja heinä-elokuussa Porin SAMK:n kampuksella.

Valokuvakeskus Nykyaika on näyttelylle ilmeinen paikka, mutta ei paras mahdollinen. Kuvamateriaalia ja kerrottavaa on kahden pienen huoneen galleriaan yksinkertaisesti liikaa, eivätkä varsinkaan laajemmat kuvareportaasit tai -esseet yllä näissä olosuhteissa lähellekään potentiaaliaan.

Kuvat ovat tietysti pääsääntöisesti erinomaisia, joten kärsivällinen näyttelyvieras kyllä palkitaan.

Touko Hujasen kuvasarja Lasse Nordlundin, Maria Dorffin ja heidän kahden pienen lapsensa omavaraistaloudesta Valtimon metsissä vaikuttaa katsojaan kuin fyysinen ponnistelu raikkaassa ulkoilmassa, kaukana kaikesta. Kuvissa on hiljaista, määrätietoista voimaa, jonka tuntuu kumpuavan paitsi ympäristöstä myös kuvattavistaan.

Ripustuksen ahtaus johtaa väistämättä siihen, että huomio kiinnittyy ennemmin yksittäisiin kuviin kuin ”tarinoihin”. Rio Gandaran vuoden urheilukuva mäkihyppääjän ilmalentoa tarkkailevista tuomareista on vähän liiankin täydellinen.

Hienovarainen huumori lämmittää esimerkiksi Sami Kilpiön kuvassa sote-kaljoja juovista Petteri Orposta ja Jan Vapaavuoresta. ”It Was All a Dream”, baarin seinälle ripustettu neonkyltti ilkkuu.

Vaikka Kuvajournalismi-näyttely ”kuuluukin” Valokuvakeskus Nykyaikaan, näkisin sen ensi vuonna mielelläni väljemmissä tiloissa, esimerkiksi Kulttuuritalo Laikun galleriassa. (Antti Lähde)

Kuvajournalismi 2018 -näyttely 30.9. saakka Valokuvakeskus Nykyajassa, Kauppakatu 14, Tampere, ma–pe 12–18, la–su 12–16.

Kolmen keramiikkataiteilijan yhteistä aikaa

Yleiskuva Galleria Rongan 4:30-näyttelystä.

Musta ja valkoinen määräävät 4:30 -näyttelyssä. Anni Honkajuuren Ajatusristeämät (seinällä, 2019) ovat syntyneet pellavapaperiposliinista. Kuva: Katri Kovasiipi

Galleria Rongassa esittäytyvät kolme taiteilijaa ovat kaikki syntyneet vuonna 1979. Näyttelyn keramiikkateoksissa kukin heistä pohtii aikaa omasta näkökulmastaan, omalla tyylillään.

Anni Honkajuuren ilmavan pitsimäiset, pellavapaperiposliinista syntyneet teokset tavoittelevat ajatusten olemusta. Taiteilija etsii muotoa ajatuksille ja ajattelun muutoksille – ja kertoo työskennelleensä 1950-luvun jazz-musiikin vauhdittamana. Ehkäpä musiikistakin näihin teoksiin on tarttunut jotain tavattoman valloittavaa liikkuvuutta.

Usean teoksen koosteena, häikäisevän vedenpintamaisena kiiltävälle taustalle ja alustalle sijoitetut Honkajuuren herkullisimmat installaatiot kantavat nimeä Ajatusristeämät. Valkoisena hehkuvan pellavapaperiposliinin kevyt muotoilu on kuin huipputaitavan kondiittorin käsistä tullutta.

Anna-Kaisa Haanahon teokset ovat syntyneet lähiympäristön tarkkailusta. Hän kierrättää kotinsa muovijätettä osaksi teosten materiaalia ja hyödyntää hylättyjen asioiden olemusta myös teostensa aiheina.

Jätemateriaalin ja taiteen välinen raja hämärtyy kauniisti ja hiukan katsojaakin haastaen teoksen Plasticity (2019) muotokielessä. Haanahon aiheissa toistuu myös eräs sykähdyttävä syksyn ihanuus, lyhtykukka.

Piia Liesteen materiaalinkäsittely on Rongan kolmesta taiteilijasta rosoisinta, viimeistelemättömintä. Keraamiset kiemurat keskittyvät taiteilijan mukaan fysiikan näkökulmaan, mikä näkyy esimerkiksi teosnimissä Irtosäieteoria (2019) ja Antroposeeni 1–2 (2019). Kasvilla saven pintaan tehdyt painanteet johdattavat ajatukset fossiileihin spiraalimuotoihin hakeutuvassa teoksessa Perspektiivi (1–2 miljardia v). (Katri Kovasiipi)

3:40: Anna-Kaisa Haanaho, Anni Honkajuuri ja Piia Lieste 10.10. saakka Galleria Rongassa, Rongankatu 1 C 9, Tampere, ti–pe 12–18, la–su 12–16.