”Arvostan suuresti venäläistä kulttuuria – ainoa jonka haluan maasta ’canceloida’ on putinilainen totalitarismi”

Tšaikovski, Rahmaninov & Šostakovitš. Kuvat: Wiki Commons

Vietin viikonlopun kuuntelemalla venäläistä musiikkia.

Aloitin Pjotr Tšaikovskin baleteista Prinsessa Ruusunen ja Joutsenlampi. Sitten 6. sinfonia ”Pateettinen” sekä b-molli pianokonsertto, solistina tietysti Emil Gilels. Lopuksi oma suosikkini eli Rokokoo-muunnelmat sellolle ja orkesterille.

Jatkoin Sergei Rahmaninovilla. Ensin mahtava Vigilia, jatkoksi ihana 2. pianokonsertto ja päätteeksi annos pianopreludeja. Tämä mies todella osasi mitata pianosta ulos kaikki soittimen sävyt!

Cd-kattaus päättyi Dmitri Šostakovitšin musiikkiin. Aimo annos sinfonioita: numerot 7 ja 8 eli ”Leningrad” ja ”Stalingrad”, 11 eli ”Vuosi 1905” ja 13 eli ”Babi Jar”. Niiden jatkoksi kaksi sellokonserttoa ja rupeaman kauniiksi lopuksi Sarja suomalaisiin teemoihin, joka on sävelletty 3. joulukuuta 1939.

* *

Miksikö tällainen maraton? Venäjän ”kulttuuripresidentti” Vladimir Putin syytti viime perjantaina länsimaita siitä, että se yrittää ”canceloida” juuri nämä samat venäläiset säveltäjät ja heidän tietyt teoksensa.

Putinista on siis viime aikoina kehittynyt oiva musiikkikriitikko aivan kuten esikuvansa Josef Stalin oli. Joten tässäkin mielessä maailma toistaa itseään.

Putinin pitäisi tietää ja muistaa, että venäläisten säveltäjien ja muunkin kulttuuriväen sorron ovat aina hoitaneet – venäläiset itse.

Mainitusta kolmikosta sen sai karvaimmin kokea Dmitri Šostakovitš. Hän eli parikymmentä vuotta suoranaisessa hengenvaarassa joutua kiinniotetuksi ja tuomituksi leirille ellei ammuttavaksi, kun Stalinin vainoaika riehui pahimmillaan.

Viikate niitti jo lähipiiriä, mies menetti mielen- ja muunkin terveytensä ja vietti öitä vapaaehtoisesti asuntonsa ulkopuolella, etteivät ovelle ilmestyvät kyydittäjät herättäisi ja pelästyttäisi muuta perhettä.

Tästä huolimatta hän kykeni säveltämään hämmästyttävää musiikkia – ja suoraan vittuilemaan nuottirivien merkinnöillään neuvostoviranomaisille ja Isä Aurinkoiselle. Hän sympatiseerasi myös juutalaisia ja heidän kärsimyksiään aikana, jolloin se oli vähintäänkin arveluttavaa.

Sinfonian lisänimi Babi Jar viittaa juutalaisten joukkomurhapaikkaan Kiovan liepeillä – juuri siihen samaan, jota venäläiset joukot pommittivat käynnissä olevassa Ukrainan sodassa.

* *

Sarja suomalaisiin teemoihin oli Šostakovitšin myönnytys järjestelmälle. Sarja oli tarkoitus esittää Helsingissä sen jälkeen, kun puna-armeija olisi kukistanut suomalaiset ”fasistit” ja vapauttanut kansan. Mutta eipä tullut siitä(kään) hyökkäyssodasta paraatimarssia nopeaan voittoon.

Entä nuo kaksi muuta? Tšaikovski oli homoseksuaali, ja siksi hänen asemaansa ja musiikkiaan on nyttemmin kritisoitu juuri Venäjällä. Rahmaninov puolestaan pakeni Venäjältä vallankumouksen jälkeen Eurooppaan ja lopulta Yhdysvaltoihin. Käytännössä länsi siis pelasti tämän säveltäjän kommunismin pakkovallalta.

Venäläisissä säveltäjissä ei ole mitään ”canceloitavaa” tai pois pyyhittävää. Jos jotakin tuossa maassa pitäisi muuttaa, se on omille kansalaisilleen valehteleva ja kaikille pelkkää kärsimystä tuottava putinilainen uustotalitarismi. Tuon muutoksen pitäisi alkaa maan sisältä.

Kari Pitkänen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua