Johan Karrennon dokumenttielokuva At sminka en gris kertoo uhkapeliteollisuuden raadollisuudesta ja pientä yhteisöä ravistelleesta petturuudesta.

Hanna Telakoski

Häviäminen on olennainen osa peliteollisuutta. Peliyhtiöihin virtaavasta rahasta 40 prosenttia tuovat ongelmapelaajat, joita pelaajista on Ruotsissa ja Suomessa keskimäärin 2 prosenttia. Heistä yksi kolmasosa on peliriippuvaisia. – Pelikoneita kutsutaan peliteollisuuden crackiksi. Ne koukuttavat, nopeasti.

Yhtiöiden velvoitteena on valvoa, että väärinkäytöksiä ei aiheutuisi. Ne kannustavat vastuulliseen pelaamiseen. Samalla kuitenkin rahavirtojen logiikka on sellainen, että silmät halutaan helposti ummistaa. Peliala elää peliriippuvaisista.

Esimerkiksi Ruotsin Svenska Spel käyttää oman hyväntekeväisyysaspektinsa ja vastuullisuutensa markkinointiin enemmän rahaa kuin itse hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyyteen suunnatut varat ovat hyvin pieni osa yhtiöiden voitoista, jotka kulkeutuvat viime kädessä veroparatiiseihin.

Att sminka en gris

Puhallus Ahvenanmaalla, jonka alkuperäisnimeä At sminka en gris pidän vetoavampana ja kuvaavampana, on tapauskertomus pienessä yhteisössä tapahtuneista väärinkäytöksistä ja mittavasta kavalluksesta. Näin olisi voinut tapahtua – ja tapahtuukin koko ajan jossain toisaalla. Jopa valtioilla on omat peliyhtiönsä, joiden voittojen turvin ollaan ääritapauksissa paikattu alijäämäistä valtiontaloutta.

Samaan aikaan tutkimusten mukaan kaikkein eniten pelaavat yhteiskunnan vähäosaisimmat ja köyhimmät. Myös pelikoneiden sijoittelu on siirtynyt vaurailta alueilta köyhille. Eniten pelaavat pienituloiset, iäkkäät, työttömät ja pitkäaikaissairaat – ne, joilla on eniten hävittävää ja vähiten pelattavaa.

Johan Karrennon dokumentti paketoi taitavasti peliteollisuuden logiikan suodattamalla sen lainalaisuuksia Ahvenanmaan tapahtumien kautta. Kertomus on yksityiskohtiin menevä minihistoria: mitä tapahtui, kenelle ja miksi. Samalla se kuitenkin kertoo meistä ihmisistä. Millaisia me olemme, kun näin pääsee käymään.

Luottamus ja rahan voima

Käytetty kuvasto on moninaista. Kertomuksen edetessä haastatellaan niin Ahvenanmaan keskeisiä poliittisia vaikuttajia kuin huijauksen uhreiksi joutuneita yrittäjiä. Kuvaavaa on, että kaikista kuudestatoista mittavan petoksen uhriksi joutuneesta yrityksestä ainoastaan kuusi on mukana. Muut eivät ole halunneet tai uskaltaneet osallistua. Raha on voimallinen asia.

Dokumentissa sanotaan asiasta ääneen kaikki se, josta haluttaisiin vaieta. Tämä käy ilmi heti ja vyöryy kuvallisena kielenä katsojan verkkokalvolle.

Vaikeita asioita yleensä alitajuisesti vältellään. Huomio halutaan suunnata muualle. Nyt se ei onnistu.

Peliteollisuuden raadollisuus ja ihmiselon synkät sävyt isketään voimalla eetteriin. Välillä käytetään taidokkaasti luontokuvia, jotka viestivät osaltaan ihmisen ennakoimatonta luonnetta osana ekosysteemiämme. Kaikkien mukavuuksiemme ja rakentamamme älyllisen kulttuurin keskellä olemme lopulta arvaamattomia eläimiä.

Kaiken menettänyt, yhteistyökumppaninsa ja ystävänsä pettänyt ihminen haluaa riistää hengen itseltään. Keinoja on monia, neuvokas mieli kokeilee niin tukehduttamista kuin veistä. Se on oudon selkeä jatkumo tapahtumille. Ihminen on älynsä kautta pelottava toimija. Älystä riippumatta vietit ovat pinnassa. Me haluamme kuulua johonkin, tulla nähdyiksi ja onnistua.

Merkityksettömyyden kokemus, yksinäisyys ja pelit internetissä sekä sairaalloisen pelaamisen mahdollisuus. Kun tähän lisätään kirjanpitäjänä työskentelevä, selkeästi keskimääräistä neuvokkaampi yksilö, on luvassa ongelmia, isoja ja kaikille.

Uhrit ovat tunteneet kavaltajansa läheisesti ja hyvin. Keskeistä pienessä yhteisössä on ollut luottamus, jopa ystävyys. Kun peliyhtiön edustajat ja paikalliset poliitikot katsovat kameraan, huijattujen yrittäjien katse hakeutuu muualle. Aihe on vaikea, mysteerinkin kaltainen. Miksi näin on käynyt juuri meille?

Luottamus on ihmisen elämän ja yhteisöllisen toiminnan kannalta välttämätön ennakkoehto. Ilman sitä, ei ole juuri mitään. Ahvenanmaan tapaus toimii siitä hyvänä esimerkkinä, koska yhteisön pienuuden ja poikkeuksellisen hallinnollisen rakenteen vuoksi on tapahtumien kulkua keskimääräistä helpompi hahmottaa.

Juuri Ahvenanmaan kompaktiuden ja yhteisön tiiviyden vuoksi piirtyvät terävästi esiin epäkohdat, joita peliteollisuuden piirissä on kaikkialla muuallakin. Ne vain helposti hukkuvan ympäristön hälyyn.

Päivi

Kaikkein vähiten odotan, että jutun keskiössä oleva kavaltaja pääsee ääneen. Näin kuitenkin käy. Hän antaa kasvonsa ilmiölle. Tuo on se ihminen, joka vuosien ajan on vienyt asiakkaidensa rahat, eikä kukaan ole huomannut mitään. Hänen silmissään tuikkii äly. Hän on Päivi.

Päivi on pettänyt kaikki läheisensä. Toiminta on ollut suunnitelmallista, mutta sen pohjana on ollut impulsiivinen käytös ja riippuvuus. Hän on sairas, peliriippuvainen ja yksin. Pelaaminen on tuonut sisältöä ja onnistumisen tunnetta hänen arkeensa.

Kavalletuksi tulleet yrittäjät ovat katkeria, vihaisiakin. Päällimmäisenä on kuitenkin ymmärrys siitä, että toiminta on ollut sairasta ja peliyhtiö on sen mahdollistanut. Valvonta on ollut poikkeuksellisen puutteellista.

Vastuu

Rahanpesulaki velvoittaa peliyhtiöt raportoimaan poikkeuksellisen suurilla summilla pelaavien yksilöiden toimia ja selvittämään rahojen alkuperän. Näin ei ole tapahtunut.

Pelialalla toimivien tulisi huolehtia siitä, että rutiinitarkastukset ovat kunnossa. Todellisuus on toinen. Niin virtuaalisilla kuin konkreettisilla kasinoilla tapahtuvaa rahanpesua katsotaan läpi sormien.

Senkään jälkeen, kun tapahtunut kavallus paljastuu, ei asiaan oikein haluttaisi puuttua. Poliisin toiminta on hidasta, syyttäjä ei toimi. Ilman yrittäjien sitkeyttä juttu ei vaikuttaisi etenevän ollenkaan. – Yhteisö käytännössä pyörii osin peliyhtiöltä saadun varastetun rahan turvin ja on siitä riippuvainen.

Dokumentissa näytetään kuinka hylje ammutaan. (Tämä on osin viittaus Johan Karrennon toiseen lyhyempään dokumenttiin Sielunmetsästäjät. Ainakin idea kuvaston käyttämiseen on tullut sieltä.) Se tulee hieman puun takaa, vaikka luontokuvat ovat kiinteä osa kokonaisuutta.

Metaforana ratkaisu on voimallinen. Se järkyttää ja lamauttaa ainakin minun ajatukseni.

Niin järkyttää moni muukin esiin tuleva asia. Toisaalta, ehkä me jo tavallaan tiesimmekin, ainakin aavistimme. – Kyllä me tiesimme!

Puhallus Ahvenanmaalla Yle Teemalla sunnuntaina 9.6. klo 22.25. Dokumentti on katsottavissa myös Yle Areenassa.

Puhallus Ahvenanmaalla

Suomi, 2018.
Alkuperäinen nimi: Att sminka en gris
Ohjaus: Johan Karrento
Kesto: 75 min
Tuotanto: Zero – Fullt Noll Ab