Milavidan Muodin huipulla -näyttely herättää ajatuksia niin Erika Vikmanista, toppatakeista kuin käsityöläisyydestä

Muodin huipulla Milavidassa. Kuvat: Eli Harju

Eli Harju, teksti ja kuvat

Vaikka catwalkin luomukset voivat joskus vaikuttaa hurjilta, muoti ei tule tyhjästä. Tampereen Museo Milavidan Muodin huipulla -näyttelyssä näkyy, kuinka se elää samaa historiaa kuin muukin maailma.

Esimerkiksi muovin ja vinyylin yleistyminen toi samat materiaalit muotiluomuksiin 1960-luvulla, ja sitä seuranneilla vuosikymmenillä vaikutteita otettiin hippiliikkeestä. Toisaalta muodilla on tunnetusti tapa myös toistaa itseään: näyttelyn vanhimmassa asussa 1770-luvulta ja uusimmassa vuodelta 2024 on muun muassa samanlaisia Watteau-laskoksia, ja korsetit poistuvat trendeistä vain palatakseen uudestaan.

Anne-Mari Pahkalan suunnittelema iltapuku nähtiin Alma Pöystin yllä Golden Globe -gaalassa 2024.

Muitakin yhteyksiä voi ainakin kuvitella näkevänsä. Vaikkapa Gustav Beerin suunnittelema iltapuku vuodelta 1906 muistuttaa paksulti koristellulla runsaalla yläosallaan tämän hetken katumuotia, jossa ihminen itse näyttää pieneltä ison hupparin tai paksusti topatun takin sisällä.

Näyttelyn kuratoineen tutkija Katri Pyysalon mukaan muodin syklisyys onkin yksi näyttelyn kantavia teemoja. Toinen tärkeä läpileikkaava teema on käsityötaito.

– Kaudet tulevat ja menevät, ja tällainen huippumuodin haute couture -asu tehdään vieläkin melkein kokonaan käsityönä. Vaikka tekniikka mahdollistaa vaikka millaisen koneiden käytön, hienoimmat puvut tehdään edelleen pitkälti käsin.

Klassikkoja ja historiasta sivuun jääneitä

Muodin huipulla -näyttely perustuu Riian muotimuseon Modes Muzejsin Masterpieces of Fashion -näyttelyyn, ja sitä on laajennettu hiukan muilla saman museon kokoelmasta lainatuilla teoksilla. Katri Pyysalo kertoo, että joukkoon haluttiin sekä tunnettuja huippunimiä että muutoin historiallisesti tai ulkoasullisesti kiinnostavia kokonaisuuksia.

– Kun lukee muodin historiaa vaikka netistä tai kirjoista, siellä toistetaan hyvin paljon samoja nimiä. Helposti unohtuu, että on ollut muitakin omana aikanaan tosi kovia suunnittelijoita, jotka ovat historiankirjoituksessa jostain syystä jääneet sivuun. Siksi tässä näyttelyssä ei ole paljon saman tekijän toistoa.

Kirjotun vinyylipuvun vuodelta 1965 suunnitteli Rudi Gernreich. Se edustaa aikansa ultramodernia suuntausta ja painaa kaikkineen kuusi kiloa.

Nykyäänkin vähän tutumpien nimikkeiden, kuten Chanelin ja Diorin, lisäksi joukossa onkin esimerkiksi surrealismista innoittunut Elsa Schiaparelli.

30 muotipuvun joukossa on kuitenkin vain yksi miesten asukokonaisuus. On pakko kysyä, miksi näin?

– Riian muotimuseossa ei ole juurikaan miesten vaatteita, vaan he ovat keskittyneet oletettuun naisten pukeutumiseen. Huippumuoti painottuu siihen paljon muutenkin ja sitä muokataan enemmän erilaisiin muotoihin, Pyysalo kertoo.

Moni tulee helposti ajatelleeksi, että naisille tehty muoti on aina monipuolisempaa, mutta asia ei ole aivan yksioikoinen.

– Jos mietitään esimerkiksi meillä ollutta Vivienne Westwood -näyttelyä, hänen miesten mallistonsa on myös hyvin kiinnostava. Tulevassa näyttelypolitiikassa tulemme tutkailemaan sitä, saisiko miesten pukeutumista enemmän esiin.

Milavidan seuraava näyttely esittelee Rooman oopperan pukuja sadan vuoden ajalta. Siinäkin tulevat näkymään pitkä historia ja käsityötaito, Pyysalo sanoo.

Näyttelyn vanhimmat asut ovat monikerroksisia luomuksia Ranskan ja Englannin hovista.

Ajankohtaista, ei pikaista

Matka haute couturen maailmassa on elämyksellinen, ja Muodin huipulla -näyttelyssä vierähtää helposti paljon kauemmin kuin olisi arvannut. Pikamuoti tuntuu täällä jo sanana kaukaiselta, lähes naurettavalta. Kulutusajattelun sijaan huippumuodin historiassa näkyvät luovuus, ennakkoluulottomuus ja lyömätön ompelutaituruus.

Katri Pyysalo näkee neljälle vuosisadalle ulottuvassa näyttelyssä myös jotakin hyvin ajankohtaista.

– Tässä viime aikoina on kohistu paljon Erika Vikmanin pukeutumisesta. Ehkä tätä näyttelyä kannattaa katsoa sillä silmällä, että naisten muoti on aina ollut hieman hätkähdyttävää ja näyttävää. Naiset ovat itse halunneet näyttäytyä, ei heitä yleensä ole pakotettu siihen. Esimerkiksi korsettiin on pukeuduttu ihan vapaaehtoisesti.

Uransa räätälinä aloittanut Alexander McQueen suunnitteli tämän yhteen ommelluista silkkikaistaleista koostuvan iltapuvun Givenchyn muotitalolle.

Pukeutuminen on historian saatossa ollut paljon näyttävämpää kuin nyt, ja esimerkiksi Ralf Laurenin ja Versacen muotiluomukset viime vuosikymmeniltäkin ovat provokatiivisia, Pyysalo sanoo.

– Toki kannattaa huomioida se, että suurin osa muotitaiteilijoista on miehiä. En kuitenkaan näe niissä töissä hirveää naisten sortoa tai vääränlaista seksuaalisuutta. Onko se nyt niin hirveän huono asia, jos nainen haluaa olla sitä mitä haluaa olla?

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua