Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Aino Louhi on kuunnellut Björkiä ja harrastanut viherterapiaa.
1
Islantilaisartisti Björkin viimeisin levy Utopia ilmestyi syksyllä 2017 ja kuuntelin sitä silloin melko tyytyväisenä: kaunista, avantgardistista huilujen, harppujen ja biittien kudelmaa, lähempänä modernia kamarimusiikkia kuin poppia. Pakko silti myöntää että 1990-luvun täydellisyyttä hipoviin poplevyihin verrattuna Utopia jäi vähäiselle kuuntelulle. Muutama viikko sitten Björk yllättäen julkaisi Tobias Gremmlerin ohjaaman musiikkivideon Utopian kappaleeseen Tabula Rasa ja elvytti suhteeni levyyn. Vilkuilin videota aluksi jonkun muun puuhan ohessa kunnes huomasin jumiutuneeni ja palaavani sen ääreen kerran jos toisenkin. Video on kuin luksusversio ruudunsäästäjästä: loputtomasti liikkuva ja sykkivä hahmo, jotain avaruusolennon, trooppisen kukan ja Björkin välillä risteilevää ja muotoutuvaa. Katsetta on vaikea irrottaa Björkin naamasta puskevista terälehdistä ja köynnöksistä. On aina yhtä elähdyttävää huomata kuinka visuaalisuudella on Björkin tuotannossa tärkeä, paneutunut ja tarkkaan mietitty osa. Videot eivät ole vain promootion väline vaan tuovat musiikkiin lisäarvoa ja uuden, uudistavan elementin.
2
Erään perjantai-illan Netflix-selailu sai minut tarttumaan Luca Guadagninon elokuvaan A Bigger Splash (2015). Italialaisohjaajalta aiemmin näkemäni elokuvat Io sono l’amore (2009), Call Me by Your Name (2017) ja Suspiria (2018) toimivat hyvinä suosituksina. A Bigger Splash on tiheätunnelmainen ihmissuhteiden ja himon tutkielma, jossa Italian kuiva ja terävä aurinko, Tilda Swintonin silmien syvyys ja Ralph Fiennesin ärsyttävä karisma näyttelevät pääosia. Uima-altaan ympärillä kihisee ja kuhisee, ja Guadagninon luottoleikkaaja Walter Fasano kutoo hienon surrealistisen seitin kaiken ylle. Elokuvan soundtrack ja musiikin käyttö kohtauksissa on piste iin päälle ja Ralph Fiennesin hahmo tanssimassa The Rolling Stonesin Emotional Rescuen tahtiin tästä täydellinen esimerkki.
3
Viherterapiaa! Yksi Tampereen kivijalka-aarteista on ehdottomasti Hämeenpuistossa sijaitseva kukkakauppa Opuntia. Piskuinen liiketila on täynnä erityisesti upeita kaktus- ja mehikasveja sekä kokedamoja. Osallistuin hiljattain kurssille, jolla Opuntian kokedama-mestari Jussi Koski opasti, miten näitä japanilaislähtöisiä, bonsai-kasveista polveutuvia sammalpalloja voi tehdä itse. Youtubesta olisi varmasti löytynyt video, josta olisin saanut saman informaation, mutta elämys Opuntiassa oli kokonaisvaltaisempi: ensin oli pienellä tarjoilulla höystetty luento kokedamojen historiasta. Opimme, että kokedamat ovat erittäin ”wabi-sabi” eli edustavat japanilaisen estetiikan käsitteen mukaisesti epätäydellisyyden ja vaatimattomuuden ihannointia. Täydellisen pyörylän valmistaminen olisi siis suoranainen epäonnistuminen! Tätä vasten oli turvallista upottaa kädet turpeeseen sen jälkeen, kun Koski oli ensin tehnyt yhden esimerkki-palleroisen. Eniten aikaa meni siihen, kun valitsimme kasvejamme Opuntian yltäkylläisestä valikoimasta. Itse kokedaman teko oli melko näppärää ja siistiä, kun puitteet olivat valmiina ja apu lähellä. Puolentoista tunnin kurssin jälkeen jokainen osallistuja lähti kotiin oman, uniikin, täydellisen epätäydellisen kokedamansa kanssa. Seuraava haaste onkin pitää sammalpallosta kasvava samettiköynnösvehka elossa.
4
Kaikkihan me tiedämme, että Tampereella on Suomen paras pääkirjasto, Metso. Sen sijaan Metson kahvilasta löytyvä kaupungin paras salaattibuffet ei ole ehkä vielä aivan yhtä tunnettu fakta. Hyvänä päivänä pöydästä löytyy muun muassa marinoituja herkkusieniä ja porkkanoita, paahdettuja perunoita, kikherneitä, seitania, marinoitua punasipulia, erilaisia salaattisekoituksia, fetaa, lohta, juureksia, tsatsikia ja melonia. Kylkiäisinä on vaikkapa rouskuvia pähkinöitä tai maissilastuja, öljyjä, kastikkeita ja herkullista siemennäkkäriä. Salaatista maksetaan painon mukaan (22 €/kg), joten itselleen voi koota juuri sen kokoisen annoksen kuin tarve vaatii, ja yli 6,50 euron annoksiin saa jälkkärikahvikupposen kaupan päälle. Herkkusalaattia nautiskellessa voi katsella tamperelaisia kirjastokävijöitä: koululaisia opintojensa kimpussa, eläkeläisiä pullakahveineen, työpalaveeraajia. Parhaimmassa tapauksessa osuu paikalle, kun käynnissä on Metson dj-lounas, jonka aikana mielenkiintoiset tamperelaiset kulttuurihahmot soittavat suosikkilevyjään ja kertovat tarinoita niiden takaa.
5
Olin helmikuussa kaukaa viisas ja varasin liput Saara Turusen näytelmään Medusan huone. Ei ollut deittiä ja toukokuun kalenterinäkymäkin oli epämääräinen kimppu menoja, mutta arvasin, että lippujen perään olisi turha myöhemmin itkeä. Oikeassa olin, Q-teatterin näytökset ovat nyt loppuunmyydyt. Mutta ei huolta tamperelaiset! Medusan huone saapuu Teatterikesään elokuussa ja vielä ainakin hetken lippuja on jäljellä. Päädyin teatteriin lopulta äiti käsikynkässäni. Antiikin Medusan myytistä inspiraationsa poiminut näytelmä on kokoelma tilanteita naisen elämästä ja sukupuolten välisestä kommunikaatiosta, valtasuhteista, pinttyneistä tavoista ja rooleista. Moni lavalla tapahtunut kohtaus nauratti osuvuudessaan, mutta tunnelma saattoi vaihtua hetkessä nöyryyttäväksi ja ahdistavaksi, mikä resonoi jossain syvällä oman ihmisyyteni ja naiseuteni ytimessä. Esitys herätti todellisuuteen ja teki näkyväksi jotain, joka yleensä on sisäänrakennettua ja tiedostamatonta. Se ei kuitenkaan lannistanut vaan jälkeenpäin olin täynnä energiaa ja ideoita –kuten aina parhaiden taide-elämysten jälkeen. Kotimatkalla äitini havahtui huomaamaan sanattoman väistämiskoreografiamme vastaantulevan miesporukan edessä. Pieniä, suuria asioita.
Aino Louhi
