Clem Burke – ajoituksen mestari, dynaaminen esiintyjä, joka antaa aina kaikkensa. Kuva: Yle Kuvapalvelu
VIIKON DOKUMENTTI | Rummuissa Clem Burke on Philip Sansomin elokuva yhdestä ikonisiksi sanotuista rumpaleista. Dokumentti kuvastaa sanontaa siitä, kuinka bändi on juuri niin hyvä kuin sen rumpali.
Hanna Telakoski, teksti
Rummuissa Clem Burke -dokumentti (My View: Clem Burke, 2019) kertoo ahkerasta, kaiken saavuttaneesta, jopa häiritsevän tasapainoisesta ja aina eteenpäin pyrkivästä iloisesta miehestä.
Clem Burkesta välittyy kuva itseensä tyytyväisenä ja pidettynä hahmona, joka nauttii tekemisestään ja loistaa siinä.
Philip Sansomin ohjaama elokuva paneutuu Burkeen nimenomaan muusikkona, persoonana ja rumpalina. Se ei mene juurikaan hänen yksityiselämäänsä tai pureudu hänen yhtyeisiinsä pintaa syvemmin.
* *
Taitavan rumpalin soiton seuraaminen on oudolla tavalla meditatiivista, kiehtovaa ja rentouttavaa. Kuulija ja katsojakin saavuttaa tuossa hetkessä oudon miellyttävän flow-tilan, jossa kaikki muu katoaa.
Rytmi ikään kuin rakentaa itse itsensä ja muuntuu. Sen jatkuvuuteen voi luottaa ja se aiheuttaa siunatun unohduksen tilan.
Siltä tuntuu, kun seuraa Burken työskentelyä.
* *
Burke on soittanut lukuisissa kokoonpanoissa ja eri muusikoiden kanssa. Niistä voidaan mainita ainakin seuraavat: Blondie, Chequered Past, The Fleshtones, The Romantics, Ramones, Iggy Pop, Joan Jett, Pete Townshend, Eurythmics, Bob Dylan, The Adult Net, The Split Squad, The International Swingers, L.A.M.F., The Empty Hearts, Slinky Vagabond.
Paikan Rock and Roll Hall of Famessa Burke sai vuonna 2006 Blondien rumpalina.
* *
Clem Burke sanoo rumpujen valinneen hänet. Rummutus lienee geeneissä, koska hänen isänsäkin oli rumpali. Hän on soittanut bändeissä 12-vuotiaasta alkaen. Rummut ovat hänelle työväline ja niiden ansioista hän on saanut uran musiikin parissa.
Hän on hyvin työteliäs, yksi ahkerimpia rumpaleita, sanotaan. Energisyys hänessä on ehtymätöntä ja hän osaa pitää myös hauskaa soittaessaan.
Nopeus on yksi hänen valteistaan. Häntä pidetään jopa nopeimpana rumpalina. Hän on tarkka, tyylikäs ja kovaääninen ja silti hyvin musikaalinen.
Burke on tekemisessään väsymätön. Hän pystyy myös luomaan soittoonsa tunnelman siitä, että juuri se mitä nyt tehdään on kaikkein tärkeintä. Hän on ajoituksen mestari, dynaaminen esiintyjä, joka antaa aina kaikkensa. – Rumpalina raju, energinen ja intensiivinen.
* *
Virtuoosimaisuudestaan huolimatta Burkella ei vaikuta olevan tarvetta näyttää osaamistaan. Hän soittaa aina tilanteen ja kappaleen vaatimalla tavalla.
Burkea ylistetään mukavana ja huomioonottavana miehenä, joka toimii rakkaudesta musiikkiin. Musiikin suhteen hän on kaikkiruokainen ja hakee koko ajan uutta.
Hän sanoo suhtautuvansa kaikkeen tekemiseensä hyvin intohimoisesti. Yleisö aistii sen. Burke pohtii, että se on varmasti yksi syy siihen, että hän on päässyt urallaan näin pitkälle.
* *
Burke on anglofiili, hän rakastaa brittiläisyyttä. Blondien merkitys Britanniassa on ollut suuri. Burke kunnioittaa faneja ja faniuden merkitystä. Suhde brittifaneihin on erityinen.
Hänet tunnetaan myös erittäin innokkaana Beatles-fanina.
Toiseksi esikuvakseen Burke mainitsee The Whon Keith Moonin, jonka kuolema oli hänelle kova paikka. Tuolloin hän tuhosi keikalla yhden rumpuseteistään, uhrasi rumpunsa Moonin muistolle.
Moon oli hänen idolinsa, mutta näytti myös mitä ei pidä tehdä. – Burke ei lähtenyt huumeiden maailmaan 1970-luvun lopussa. Blondiessa kyllä juotiin ja käytettiin huumeita, jotkut liikaakin, ja se oli yhdessä vaiheessa syy yhtyeen luhistumiseen, Burke kertoo.
* *
Burkea kuvataan kontrolloivaksi maanikoksi, hyvin monipuoliseksi rumpaliksi ja perustaltaan punkkariksi. Tukan tulee olla tiptop, aina. – Hiukset ovat Burken tyylin kulmakivi ja hänen olemuksensa henkii 1960-lukua.
Hiuslakkaa kuluu takahuoneessa ilmeisen paljon.
”Got to get the hair glued on”, hän sanoo nauraen.
”He’s definitely a Mod… American Mod”, häntä kuvataan osuvasti.
Clem huolehtii itsestään. Hän treenaa ja syö hyvin. Se on tarpeen, koska lavalla hän haluaa antaa parhaansa ja tehdä esityksestä mielenkiintoisen.
Esiintyjänä hän pitää velvollisuutenaan olla terve, kunnossa ja myönteinen. Yleisön tulee viihtyä. – Hän kutsuukin itseään nimenomaan viihdyttäjäksi.
Bändeissä oleminen on ollut ja on hänelle sosiaalisen elämän muoto. Siitä hän saa innoituksensa. Keikkojenkin yhteydessä hän ottaa ihmisiin kontaktia, ei piileskele hotellissa. – Hänellä vaikuttaa olevan aikaa kaikille ja hänen kiinnostuksensa musiikkiin on ehtymätöntä.
* *
Rumpujen soittamista Burke rakastaa. Rummut ovat musiikin sydämen lyönti ja alkukantaista soitinta voi soittaa lujaa tai hiljaa. Burke on vasenkätinen, mutta soittaa oikeakätisiä rumpuja. Tämä synnyttää uniikin soundin, jota on vaikea jäljitellä.
Burke kertoo pitävänsä esiintymisestä ja toisten muusikkojen kanssa soittamisesta. Hän suunnittelee kaiken aina tarkasti etukäteen.
Vaikuttaa siltä, että ilman rumpuja hän olisi vain puolikas. Eivätkä rummutkaan itsestään tarkoitustaan toteuta. Ne tarvitsevat mahdollistajan, soittajan.
Burken mukaan akustisena soittimena rummut kuvastavat soittajan mielentilaa. – Siksi ihmiset varmaankin pitävät minua sekopäänä, hän toteaa.
* *
Burkesta tuli Blondien rumpali vuonna 1975. Hän sanoi nähneensä Debbie Harryn ja Chris Steinin tekemisessä jotain erityislaatuista – ja oman musiikillisen tulevaisuutensa.
Burke esittelee Blondien vanhoja kulmia New Yorkissa. He soittivat CBGB’s-klubilla, jota Burke luonnehtii loukoksi, mutta amerikkalaisen punkin päämajaksi. Siellä esimerkiksi Blondie, Ramones ja Talking Heads soittivat ja seurasivat toistensa esiintymisiä.
Debbien Harryn karisma lumosi Clemin heti.
Burkea luonnehditaan kuitenkin Blondien musiikillisesti tärkeimmäksi lenkiksi ja bändiä eteenpäin vieväksi voimaksi. – Yhtyeen soundi oli kaoottinen, rummut täsmälliset. Siinä kuului Burken mukaan New Yorkin soundi.
Blondien musiikillinen anti myös muuntui, ei polkenut paikoillaan.
VIDEO: Vuonna 1979 Burke soitti etualalla Top of The Pops -ohjelmassa Blondien riveissä. Tässä kuullaan Dreaming.
* *
Blondien suuri suosio keskittyy 1970-luvun loppuun ja 1980-luvun alkuun. Burken mukaan Blondie alkoi saamansa suosion myötä hajota. Se musersi hänet. – Kaikki pysähtyi kuin seinään.
Burken ura kuitenkin jatkui.
Lukuisista yhtyeistä, joissa Burke on vaikuttanut, dokumentti sivuaa The Ramonesia, Eurythmicsiä ja The International Swingersiä.
Ramonesin riveissä Burke aka Elvis Ramone on tiettävästi soittanut muutamia keikkoja vuonna 1987, harjoittelematta. Hän tunsi soittajat ja rumpalille tuli tarvetta.
Eurythmicsin aikoina Burke sanoo avautuneensa enemmän kokeilevalle soittamiselle. Hänen sanotaankin nostaneen yhteen uudelle tasolle.
Blondie teki lopulta paluun vuonna 1997. Paluun motivaattoreiksi Burke mainitsee rakkauden ja rahan. Hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut vain vanhojen hittien soittamisesta. Piti tehdä uutta musiikkia.
Palannut Blondie on ollut koossa jo kauemmin kuin sen ensimmäinen versio. Musiikillisesti se on Burken mukaan edeltäjäänsä ansioituneempi.
* *
Dokumentti kuvaa myös Burken työskentelyä Gloucestershiren yliopiston Clem Burke Drumming Project -nimellä kulkevassa tutkimusprojektissa.
Projekti yhdistää tiedettä ja taidetta ja hakee tapoja suoritusten maksimointiin, samalla tapaa kuin urheilun tutkimuksessa. Se yhdistää urheilulääketieteen, musiikin ja neurologian. Musiikin luovuus ja fysiologian tieteellisyys lyövät kättä.
Burkelle tehdään koe, jossa hän soittaa rumpuja alati kiihtyvällä tempolla samalla kun hänen elintoimintojaan tarkkaillaan.
Koe kuvaa hänen 100-prosenttista omistautumistaan ja käsittämätöntä kestävyyttään. Burke nimitettiin yliopiston kunniatohtoriksi ansioistaan projektissa toimimisessa. Siitä myös lisänimi ”Doctor of Rock”.
VIDEO: Burke soittaa introja yliopiston tilaisuudessa.
* *
Kun lavalle astuu, unohtuu elämän raskaus, Burke sanoo. Esiintyminen riemastuttaa ja elämän murheet häviävät hetkessä, joka vie hänet mukanaan. Tuolloin hän on yhtä esityksen, yleisön ja musiikin kanssa.
Artistit eivät eläköidy. He pitävät siitä mitä tekevät ja jatkavat niin kauan kuin pystyvät.
Olisi väärin luonnehtia rumpujen soittamista Burken työksi, vähättelevää. Se on hänen koko elämänsä.
Rumpujen äärellä ja niiden kautta hän herää eloon ja tulee omimmaksi itsekseen, hetkessä mystisellä tavalla yhdeksi instrumenttinsa kanssa.
* *
Dokumentin nähtyään suhtautuu kuuntelemaansa musiikkiin ainakin hetken ajan hieman toisella tavalla. – Kuulee tietoisesti rummut ja sen, miten ne johdattavat kokonaisuutta, keskustelevat basson kanssa, aitaavat kappaleen.
Rummuissa Clem Burke (My View: Clem Burke) katsottavissa Yle Areenassa 31.5.2020 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Sarvanteen Atte Koskisen runoteokseen säveltämä Silmittömyys soi kantaesityksenä Tampere-talossa
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”Menen mielelläni kohti sellaista, etten tiedä, mitä teen. Koen, että se on hyvää kaksisuuntaista liikettä: uskaltaa mennä kohti sitä, ettei tiedä, mitä tekee, mutta olla myös kurinalainen.”
Kimmo Pohjonen tarjoili kauneutta ja kantaaottavuutta – 60-vuotisjuhlakonsertti Tampere-talossa
HENKILÖ | Kimmo Pohjonen ei päästä helpolla sen paremmin itseään kuin yleisöään. Tinkimätön taiteen tekeminen on nostanut hänet maailmanmaineeseen.
